2015-09-28

Omenanpoimijan polku



Tällä erää tie on omenainen ja tuskainen. Niin paljon kuin hyönteisravinnosta meuhkataan, ei mato suussa maistu, ei kiinnosta proteiini omenamehussa, suorastaan kuvottaa. Kyllä suolisto sen kestäisi, mutta nuppi ei. Tuskin maistaisin madon makua, vaan eipä huvita kokeilla. 


Omena makaa toisen vieressä nurmella. Reittini puutarhassa on paalutettu 50 litran säkeillä. 400 litraa, 350 litraa,… Eikö ne lopu? Vanhat multasäkit loppuvat, mutta omenat ei! Saan viikonlopussa kerättyä toisen puolen puutarhaa puhtaaksi omenoista, toinen jää seuraavaan kertaan. Puuvajassa ruohonleikkuri odottaa turhaan käynnistystä.


Mikä onkaan tämä ketjureaktioiden sarja syysaikaan? Lehti- ja risukomposti on tyhjättävä ennen omenien kippaamista kompostiin. Ainoa verkotettu komposti on tietysti se, jossa maatuminen on vielä kesken. Lehtikomposti siinä vieressä on valmis, mutta sen voin tyhjentää, kun olen saanut tulevalta istutusalueelta nostettua sinililjan sipulit maasta. Kyllä vain – ylös maasta – ei maahan, vaikka syksy onkin. En millään henno jättää niitä multakerroksen alle, varsinkin, kun ajattelin laittaa erottelukangasta väliin.


Olisko niin, että aika haaveet hautaa? Kaarran polulta kameran kanssa väljemmille vesille. Aurinko kultaa keltaiset värit tarhapiiskussa, saniaisessa ja maa-artisokassa. Harmitus haihtuu ja löytyy pari syömäkelpoistakin omenaa. 


7 kommenttia:

  1. Täällä pihlajanmarjakoit ovat olleet omenapuiden riesana. Onneksi nuorissa puissa on omenoita niin vähän, että voi vaikka ruohonleikkurilla päräyttää pudonneiden yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama öttiäinen täälläkin. Luulin saavani ennätyssadon, ja sainkin, mutta laatu ei ole kummoinen. Tänään lupasin pudonneet omenat metsästäjälle. Saa viedä peurojen ruokintapaikalle.
      Hienoa, että olet jo paremmassa kunnossa. Eilen kävin lukemassa blogiasi ja ihailemassa puutarhaanne.

      Poista
  2. Kaikesta huolimatta, tuo omenakuva on tosi kaunis :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Tuulevi! Punainen omenankylki (rupinen ja reikäinenkin) saa hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
  4. Ihan sama täällä... pihlajanmarjakoi pilasi lähes koko omenasadon ja sitten iski muumiotauti. Muumiotautisia omenoita on sitten raijattu paikalliselle maankaatopaikalle ja osa sekajätteisiin, kun en halua niitä edes kompostoida. Osa omenoista sentään on ollut syöntikelpoisia ja todella hyvän makuisia ja niistä on tehty lähinnä smoothia blenderillä tai syöty ihan siltään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Märkä alkukesä ja siihen päälle lämpö sai muumiotaudin itiöt varmaan lisääntymään oikein kunnolla. Helppo on itiöiden tarttua pihlajanmarjakoin rei'ittämään omenankuoreen. Hyvä, että osa säästyi syötäväksi.
      Ensi vuonna, tai näiltä meidän tosi vanhoilta puilta vasta parin vuoden kuluttua, odotan taas vesi kielellä omenia.

      Poista
  5. Kiitos Between. Mukavia kysymyksiä. Palaillaan asiaan.

    VastaaPoista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!