Aamulla varsinkin. Sain nokkani ulos lopulta vasta
puolenpäivän jälkeen. Kävin ottamassa loistavassa auringonpaisteessa kuvia
puutarhasta. Vähenemään päin ovat värit.
Jotain ilopilkkuja sentään. Oli vain niin kylmä auringosta
huolimatta seisoksia kuvaamassa, etten kauaa viihtynyt. Hipsin mieluummin
sisälle laittamaan ruokaa.
Huurteisella nurmella madellut oranssi jääkäärme toi pahat
aavistukset mieleen. Käärmettä seuraten oli helppo löytää sen toisessa päässä
kaivonkannella jököttämässä vähintään yhtä huurteinen vesipumppu. Ei ole ensimmäinen
kerta, kun rikon pumpun antamalla sen jäätyä. Miehen kanssa sitten nostettiin
letku kaivosta ja kieputettiin kasteluletku nippuun ja raahattiin koko hoito
kellarin lämpimään.
Omenaralli jatkuu. Tyhjäsin kompostit, että saan ne
täytettyä. Hullun touhua.
Ensin poistin lehtikompostin pinnalta maatumattomat lehdet tiheästi
verkotetun omenakompostin päälle. Syvältä lehtikompostin uumenista kärräsin valmiit
mullat rakentamani kiviympyrän kukkapenkkien jatkoksi.
Seuraavaksi siirsin
takaisin nyt tyhjään lehtikompostikehikkoon omenakompostin päälle juuri siirtämäni
maatumattomat lehdet. Lisäksi kaivoin myös omenakompostin pinnalta maatumattomat
risut ja lehdet lehtikompostiin. Omenakompostin uumenissa olikin oikein mehevän
oloista multaa; myös sen kärräsin kevättä odottelemaan kiviympyrän reunalle.
Ta-daa; omenakompostini on tyhjä täytettäväksi!
Kerroskakkua rakensin vuorotellen omenista ja viereisen
lehtikompostin puoliksi maatuneista lehdistä ja risuista. Ei siinä kauaa
vanhettu, kun oli omenakomposti täynnä. Loput lehdet ovat nyt paksuna kerroksena
vaihteeksi omenakompostin päällä. Seuraavaksi alan kerrostaa lehtikompostia lopuilla
omenilla, kunhan saan siihenkin myyriä torjuvan verkon.
Ei muuten ollut enää yhtään vilu touhutessa pihalla,
suorastaan hiki tuli pintaan.
Huomaatteko, hevoskastanjassa näkyy jo lupaus ensi keväästä!
Mukavaa alkavaa viikkoa.
Siis edelleen mittavat hankkeet menossa - ihanaa, kun muhkeaa kompostimultaa syntyy! Onko niin, että komposti on se puutarhan sydän - vai mikä elin lienee?
VastaaPoistaKompostien suhteen taitaa olla niin, että on jääneet aikanaan tekemättä ja kummasti kasautuvat nyt samaan rytäkkään. Tosi muhkeaa multaa sieltä tuli. Yritin muistella, mitä rikkaruohoja olen ajatuksissani kompostiin nakellut. Jämistä päätellen pääosa on ollut tammenlehtiä ja orapihlaja-aidan versoja; ja niitä omenia.
VastaaPoistaSydän tosiaan.
Ooh, ihana hevoskastanja! Jo kevättä näkyvillä. Voi että, tuliko teille omenia riesaksi asti? Kompostikakku kuulosti hauskalta. Minua vieläkin naurattaa kun ex-naapurin kanssa laitettiin tammen ja vaahteranlehtiä kompostiin hirveät kasat ja keväällä huomattiin, että varmaan sata kummankin puun taimea siellä vastassa.
VastaaPoistaOmenia tuli ihan hirveästi, ja pihlajamarjakoin runtelemia sellaisia. Suurin osa sadosta menee suoraan kompostiin. Ja nyt puhutaan parista kuutiosta omenia kompostissa! Osa lähti metsästäjän mukana peuroille.
PoistaHevoskastanja on ns. omaa tuotantoa. Jokin vuosi sitten laitoin puistosta keräämiäni siemeniä itämään, ja keväällä oli iloinen yllätys kompostin kupeessa. Siitä riitti jaettavaksi sukulaisille ja kavereille.
Onneksi nyt on ollut hieman lämpöisempää. Ei olisi kiva, että talvi iskisi jo nyt kimppuun. Tai ehkä se jollekin passaa, mutta minä olen enempi lämmön ystävä :)
VastaaPoistaVoi, miten lohduttavaa, että kevään merkkejä on jo näkyvissä. Hevoskastanja on upea puu!
Minä voisin antaa marraskuun kokonaan pois, ja talven siihen asti, että tulee kunnon pakkaslunta.
PoistaHevoskastanja kasvaa yllättävän nopeasti sitten kun pääsee vauhtiin. Keväällä on kiva seurata sen silmujen kehittymistä lehdiksi.
Viikonloppuna touhatessa aurinko lämmitti mukavasti puutarhuria;)
VastaaPoistaNiinpä. Kyllä valo tähän vuodenaikaan on todella tarpeen.
Poista