Kesämyrsky tuli ja meni. Se
jätti jälkeensä revenneen oksan syreeniin roikkumaan, riepotti pionin ja nakkeli omenapuista lehtiä
ja oksanpätkiä. Kuin kiusoikseen kaatoi vielä taivaita halajavan risukasani
saunapolun poikki.
Eilen kuvatessani minulla oli
villaa välissä ja tuulta pitävä takki, ja silti tuli kylmä. Ihmekö tuo, kun oli
lukemat hädin tuskin hallan yläpuolella.
 |
| Raparperisadon sain kerättyä kerrankin ennen kukintaa. |
 |
| Portinpielen sininen iirismeri toivottaa tervetulleeksi. |
 |
| Särkynytsydän selvisi talvesta, mutta kukinta on vaimeampaa
tänä vuonna. |
 |
| Viime vuonna kylvetty 'Green apples' kukkii. |
Nyt menen ulos; on sunnuntai ja vapaapäivä!
Oho, olet jo aikaisin menossa ulos. Meillä myrsky ei tuhojaan tehnyt - onneksi. Talvi sitäkin enemmän. Kauniit kukkakuvat!
VastaaPoistaAikaisin, aikaisin. Aamut on parasta aikaa puutarhassa.
PoistaHarmillisia nuo myrskytuhot. Meillä oli vain tuulta ja sadetta, mutta se ei yltynyt myrskyksi. Kaunista kukintaa. Ihana tuo särkynytsydän. Minun särkyneetsydämeni vei talvi. - Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaSärkynytsydän on varjon ilopilkku. Sen kukinta kestääkin varjossa hieman pidempään.
PoistaMyös sinulle mukavaa sunnuntaita.
`Green apples` näyttää herkältä, ihastelen aina valkoisia kukkia!
VastaaPoistaVarmasti näet vielä tätä akileijaa seuraavissakin postauksissani. Pidän siitä todella paljon.
PoistaIhanan kaunis aamu myrskyn jälkeen.
VastaaPoistaAamut ovat parhaita. Nyt saadaan jo vähentää vaatekertoja - onneksi.
Nautin eniten hiljaisista ja kiireettömistä aamuista palellen portailla tai puutarhatuolissa. Lämpö on tosiaan tervetullutta. Jokohan uskaltaisi istuttaa kesäkukat?
Poista