2016-08-28

Rinne pionien viereen



 
Pionien ja polun välissä on kapea kaistale nurmikkoa. Keväisin tila näyttää väljältä, mutta kesän myötä pionit vehmastuvat. On ahdasta ja tuskaista, kun polun ja nurmikon korkeusero vielä hankaloittaa leikkaamista.



Poistin nurmikon ja muotoilin penkereen viettämään loivasti alas. Varoin pionien juuria kaivaessani. Yllättäen löysin metrejä pitkiä orapihlajan juuria ja vesoja. Nurmikonleikkuu oli pitänyt orastavat vesat kurissa, joten nyt ne oli kaivettava huolella pois maasta.
Polun reunaan kaivoin samanlaisen uran kuin olin tehnyt kiviympyrän luiskaan rajaamaan nurmea. Lisäsin pikkukiveä uran täytteeksi.



Rinne on kitkijälle leveä, joten polulta ei yllä siistimään tarvittaessa pionien juuristoa, myös kiviympyrän puolelta se oli mahdotonta. Rakensin pienet portaat keskelle kukkapenkkiä. Ne toimivat hoitoväylänä pioneille ja rinteen yläosan kasveille. 



Kivilaatat valoin jo muutama vuosi sitten. Alunperin olin ajatellut ne pikkuportin eteen, mutta sitten arvelin ettei roskakuski välttämättä halua vetää jäteastioita portaita pitkin. Laatat ovat odotelleet sopivaa tilaisuutta. Tulipa talvitesti tehtyä siinä ohessa. Hyvin kestivät.



Tarvitsin tuumaustunnin suunnitellessani kivimuurin ja kukkapenkin yhdistämistä. Muutaman päivän annoin ajatusten hautua, kävin välillä ostamassa taimia ja istutinkin niistä osan. Kiertelin aluetta kuin kissa kuumaa puuroa.



Päätin jättää istuttamiset sikseen ja tehdä ensin kivimuurin valmiiksi. Kuin luonnostaan alkoivat palaset loksahdella paikoilleen. Minulta oli jäänyt kaksi valettua kivilaattaa, jotka asettelin askelmiksi kivimuurille. Jos en saa betonipaloja naamioitua kivin ja kasvein luontevasti, hankin järeät luonnonkivet askelkiviksi myöhemmin.

Kukkapenkin jätin reunoja lukuun ottamatta ilman katekangasta. Maassa ei näyttänyt olevan paljoa rikkaruohoja. Maa itsessään yllätti; se olikin kosteampaa ja savisempaa kuin olin arvellut. Olin suunnitellut istuttavani kuivan paikan kasveja, mutta mitä sitä savimultaa kivikkokasveille. Saavat mennä kivimuurille.


  
Alemman askelman upotin osaksi muuria, ylempi osui sopivasti kukkapenkin tasalle. Väliin jääneen alueen täytin kivillä ja istutin vähemmällä mullalla selviävän rentoakankaalin portaikon reunalle.


 
Viimein pääsin istuttamaan. Kasveja löytyi taimitarhoilta, lisäksi käytin omia jakotaimia. Yritin kuvitella kasvit kukkivina ja täydessä korkeudessaan, mikä oli yllättävän vaikeaa.



Tältä näyttää kukkapenkki yhdistettynä kivimuuriin. Muutama viikko istuttamisen jälkeen kasvit ovat alkaneet jo tehdä uutta kasvua. Toivottavasti ne ensi kesänä peittävät kasvualustan.

Jäljelle jääneet kivi- ja multakasa teettävät vielä työtä. Uskokaa tai älkää, olin tänään kantamassa kiviä. Jos omenoilta ennätän, taidanpa kehitellä syksyn mittaan uutta istutusaluetta aidan ja pionien väliselle alueelle. Kivetkin ihan vieressä!

Mukavaa alkavaa viikkoa!



16 kommenttia:

  1. Voi miten upea alueesta tuli. Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään itsekin. Kunhan tuohon vielä oleentuu ajan kanssa.

      Poista
  2. Onpa hienon näköistä tämäkin! Aivan ihanat nuo kivikukkalaatat. Kannattaa tehdä silloin kun visio on päässä, ihmeen äkkiä ne myös sieltä häipyvät unholaan. Ja sitten ainakin minä mietin, että minulla oli joku kuningasidea... mutta mikähän ihme se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin, jos on pidempään mennyt, alkaa mieli muuttua, saa uusia ideoita, ja alkuperäiset sulautuu edellisiin. Hetken päästä ihmettelee, mistä tämä nyt lähti tähän suuntaan.

      Poista
  3. Aina vaan paranee!
    Kyllä tulee puutarhasta huippu. Nyt kannattaa painaa, kun on selkeät sävelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irene! Tiedä noista sävelistä jatkossa. Välillä istutan mielessäni korkeaa, välillä maanpeitekasvia. Mutta näissä tähän asti tehdyissä oli jo pitkään muhinut ajatus.

      Poista
  4. Näyttää kauniilta, ihana lopputulos. Olet kyllä tehnyt paljon töitä, kuntosalille ei tarvitse mennä vähään aikaan :) Laatat ovat tosi söpöset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sametti Hortensia! Kyllä kivet käsipainoista menee. Täytyy muistaa aina välillä vaihtaa asentoa.
      Laattojen tekeminen on tosi hauskaa, ja helppoa.

      Poista
  5. Kivialuaiden tekeminen on kärsivällisen työtä, ainakin noin kun pohjustus tehdään huolellisesti. Hienoa ja yhtenäistä! Mutta kuinka ihmeen paljon sinulla riittää kiviä!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei enää kohtuuttoman paljon. Välillä jo tuntuu, että loppunevatko kesken. =)

      Poista
  6. Hienolta näyttää jo nyt, saati tulevana kesänä, kun kasvit löytävät oman paikkansa!

    Mukava elokuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu aikaiselta ajatella ensi kesää, vaikka selvät syksyn merkit on ilmassa. Kovasti kuitenkin odotan, että saan nähdä penkkini kukoistavana.
      Mukavaa syksyä!

      Poista
  7. Taitavaa ja siistiä jälkeä taas kerran! Kokonaisuus näyttää jo nyt hyvältä ja ensi vuonna kasvien levitessä varmasti upealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piparminttu! Ihan heti en uutta kivikuormaa pihaani osta. Vannomatta tosin paras...

      Poista
  8. Hieno ja siisti tuli. Kasvit erottuvat varmasti upeasti edukseen kiviä vasten:)

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Puutarhamyyrä! Kivistä saa huomaamattoman taustan kasveille ajan oloon. Nyt kivet on vielä melko dominoivat.

    VastaaPoista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!