Kannoimme toissaviikolla puutarhakalusteet sisälle talvisuojaan. Kävin nappaamassa pari kuvaa vielä kerran kiveyksestä ja metallipenkistä ennen lumisadetta.
Varattu-tekstin olin saanut kesän mittaan hinkattua pois
penkin selkänojalta. Ahkerasti olen penkillä istunut. Harvoin esine tuottaa
niin paljon mielihyvää kuin tämä penkki on antanut. Yhtä paljon kuin
riippumatto, joka on kesäisin ahkerassa käytössä.
Paitsi puutarhaa, myös elämää katsoo välillä läheltä kasvotusten, sitten ulkopuolisen
silmin hieman sivusta ja vielä kaiken yläpuolelta.
Asiat asettuvat oikeaan mittakaavaan, kun niitä puntaroi monelta kantilta.
Ehkä asiat kiertyvät monimutkaisiin yksittäisiin koukeroihin ja itse elämä jää näkemättä. |
Ehkä elämä on jossain ohessa, kuin sivullisen silmin vilkaistu. |
Ehkä elämä on kuin pointillistinen teos, joka hahmottuu vain silmiä siristäen ja riittävän kaukaa. |
Parempi on vain istua siihen penkille ja nauttia tästä
päivästä.
Lukekaapa Jhumpa Lahirin kirja Tulvaniitty. Teos kertoo kahdesta
veljeksestä, heidän päätöstensä vaikutuksista omaan ja läheistensä elämään.
Amazonista löytyy pätkä englanniksi luettuna.
I've been
reading Jhumpa Lahiri's book The Lowland. It tells about two brothers and how
their decisions affect on the life of their family. You can
listen a chapter read from the book at Amazon.
Tervetuloa seuraajaksi, Sinikka!
Penkki kuuluu selvästi tuohon ympäristöön ja paikkaan. Tähän aikaan vuodesta ajatukset tekevät juuri tuollaisia kaarroksia ikäänkuin etäisemmissä sfääreissä. Puutarhakaudella tulee likinäköiseksi ja tuijottaa vain siemenen itämistä, nupun aukeamista, etanan jälkiä lehdellä... Hyvä kun välillä on aikaa etääntyä! Rentoa marraskuuta!
VastaaPoistaKohta onkin taas aika odotella siementen itämistä. Hyvää marraskuuta sinnekin!
PoistaMukavaa mietintää.
VastaaPoistaPenkki on tosi kiva!
Kiitos, Pirjo!
PoistaJa tulin nyt toivottamaan hyvät joulut sinulle!
PoistaAina kehoitetaan elämään tässä ja nyt, mutta eikös puutarhaintoilijat kuitenkin saa elää myös sitku-elämää ;) Istutaan penkille haaveilemaan!
VastaaPoistaOn kyllä niin kahtiajakoinen puutarhurin sielu. Jalat maassa ja kädet savessa päivittäin, ja sitten kuitenkin ajatukset myös tulevassa.
PoistaVaan eihän nyt olisi yhtään kasvia, ellei joskus olisi haaveillut ja sen myötä sitä hankkinut.
Ei liene pahasta innostua, paneutua asiaan, perehtyä, suunnitella ja haaveksia, kun intoa riittää.
Kauniita kuvia ja penkki on aivan ihana. En ole lukenut tuota Lahirin kirjaa, mutta moni on sitä suositellut. - Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaKiitos, Anneli!
PoistaEn muista muita Lahirin kirjoja lukeneeni, mutta tämän myötä taidan tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa.