Se muu omassa puutarhassa

Pitäisi jo kovin suunnitella siementilauksia, tehdä hankintojakin, jopa kylvää ensimmäiset siemenet. Mieli ja ajatukset ovat muualla, joten siemenet saavat hetkisen odotella.

Etsiskelin valokuvista näkymiä, jotka eivät ole vakituisen kuvausreittini varrella. Tiedäthän; puutarhakierros alkaa pisteestä A ja päättyy B:hen. Melkein voisi piirtää kulkureitin, hieman vaihtelevan kukkimistilanteesta tai vuodenajasta riippuen. Polun, joka toistuu kuvatessakin päivästä toiseen samanlaisena. Yhä uudelleen pionit, omenankukat, kiviympyrä,...

Siispä kohteita, joissa on muu meno. Koska näistä kulmista harvakseltaan kuvaan, merkkasin seisomapaikkani ja katseen suunnan pohjapiirrokseen, ettette vallan eksy.

1. Likimain rajaojassa on alkua havuistutukselle. Tämä on vaiheesta kaksi, ensimmäinen osa istutusta lähtee orapihlaja-aidasta ja kulkee ojanviertä Kaneliomenapuun alla kohti tätä paikkaa. Pidän tuijien selkeistä muodoista, ne rajaavat hyvin ja toimivat tummana taustana kirsikankukille. Istutuksen piti jatkua saunalle saakka. Koskaan ei tullut vaihetta kolme, sillä kirsikkapuun takaa aukeaa näkymä naapurin, seuraavan ja sitäkin seuraavan naapurin omena- ja kirsikkapuihin. Keväisin tuo jatkumo on niin hengästyttävä, ettei näkyä voi peittää.

2. Meni pitkään noteerata kaunis yhdistelmä; tyrni ja Bergius. Nyttemmin umpikieroon kasvanut tyrni on siinä kinthaallaan tulla kaadetuksi, eikä Bergius-vanhukseen ehkä nuorennusleikkaus tepsi. Välissä kasvaa jo pihajasmike ja kuvassakin alareunasta pilkottava hevoskastanja, joten maisema tulee muuttumaan.

3. Vastakkaisesta suunnasta löytyy kukkapenkki, jonka joka kesä kitken puhtaaksi vuohenputkesta ja silti perennat ovat hukkua rikkaruohon tukahduttavaan kasvuun. Sekavuudessaan alue jää hieman hoitamatta, ja väliin yllättää alastonimmet, versoina esiin kasvavat tyrnin ja kriikunan versot, toisinaan sateen kaatamat kurjenkellot.

4. Kenossa kurottelee myös Elokuun päärynä. Mikä puitani tällä puolen puutarhaa riivaa? Varhaisessa kevätkuvassa taustan iso Bergius tuskin näkyy, kaikki on vielä keväisen avointa. Piha-alueeseen rajoittuva kivimuuri on sekin harvoin kuvattu. Siihen on niin tottunut, ettei pidä sitä oikein minään. Muurilla kasvaa lähinnä kivikkokasveja ja kauempana katajia ja liljoja.

5. Japaninlikusterisyreenin ympärillä olen pyörinyt kaksi edellistä kesää ihan urakalla. Tämä kuva on nimittäin kuvattu kiviympyrällä seisoen. Tunnistitko? Taustalla kaupungin puiston lepät, välissä katu ja orapihlaja-aita.

6. Kaivoa tuskin olen teille esitellyt. Tästä joko nostan itse tai pumppaan pumpulla kasteluvedet. Kasvimaa on sopivasti vieressä, vesitynnyri sen toisessa päässä, kasvihuoneelle ja saunalle on lyhyt matka.

Että tällaisia unohdettuja kolkkia, silmien edessä ja silti huomaamatta.

Antoisaa viikonloppua!