2019-06-02

Kesät kokopäiväpuutarhurina




Tulen ottaneeksi kuvia puutarhan kohokohdista, upeasta kukinnasta, taimien kasvusta, uusista rakennelmista ja työssäni onnistumisista. Tekee hyvää vaihtaa laajakulma kameraan ja ottaa nurkkapieletkin kuviin mukaan. Ihan yllättää itsensä.


Nurmettuneita polkuja, jemmaan unohtuneita taimiastioita ja pussinyssäköitä, kaatumaisillaan olevia syreenejä, rytöläjiä ja täysi lehtikomposti risalla katolla. Työkaluja pitkin pihaa, rajaamattomia kukkapenkkejä, villiintyneitä kukkapenkkejä, kuivia oksia puissa ja pensaissa, yli tontin rajojen kurottavia oksia. Nurmikko täynnä voikukkaa, kukkapenkit täynnä vuohenkelloa ja aidanalus täynnä vuohenputkea. Sisääntulossa jököttää säkeissä multaa, kivituhkaa ja kuorikatetta. Omille teilleen lähteneitä karkulaisia: lemmikkejä, lehtoängelmää  ja kurjenpolvia pihapolulla, päivänkakkaraa ja unikkoa nurmikolla, tammentaimia kukkapenkeissä.

Kun aikansa kuvia tuijottaa ja haukkoo henkeään, alkaa energinen siivousvimma. Nyssäkät ja vuohenputket saavat kyytiä. Vapaapäivän päätteeksi jäsenet kolottaen tuikahdan uneen jo iltayhdeksältä.


Viikolla sen sijaan puutarhalle jää hyvin vähän, jos ollenkaan aikaa. Kuinka rikas pitää olla, että voisi viettää kesän kokonaan puutarhassa? Rahastahan se on kiinni, kotonaolijaksi siirtyminen. Ei silti, että silloin kovin oleiltaisiin. Puuhaa riittää aamusta iltaan, mutta palkan saisin mielihyvänä. Miksei tehdä "Pelastakaa puutarha!"-ohjelmaa, jonne voisin ilmoittaa puutarhani? Ostetaan koteja, rempataan koteja ja huusseja, etsitään isiä ja äitejä; miksei pelasteta puutarhoja?

Oikeana puutarhurina taas olisin toisten puutarhoissa parhaan kasvuajan ja oma soppeni jäisi yhtä lailla hoitamatta. Ehkä puutarhurina osaisin sentään suunnitella pihani näyttämään upealta vähemmälläkin kitkemisellä ja ruohonleikkuulla.


Toivottavasti saan otteen näistä rytökasoista ja minulla on niistä enemmän kerrottavaa kesän mittaan. Tai ehkä kuvien aiheuttama vimma laantuu ja alan nähdä pittoreskissa ilmeessä oman viehätyksensä.

Miten sinä onnistut selättämään puutarhan siisteyden ja rajallisen ajan tuoman ristiriidan?


8 kommenttia:

  1. Kiitos! Osoitat esimerkillistä rohkeutta näyttmällä ongelmapaikkasi. Takuuvarmasti niitä on jollei kaikilla niin ainakin hyvin monilla. Niitä ei kuvata, eikä varsinkaan esitellä blogeissa. Samaan sorrun itsekin sen lisäksi, että tykkään enemmän kuvata yksityiskohtia, kuin laajempia kokonaisuuksia.

    Meillä ongelmapaikat saattavat olla useita vuosia, koska niiden pitää muhia päässä ja löytää oikea ratkaisu. Liian usein olen sortunut väliaikaisiin temppuihin, jotka jäytävät niin silmää kuin mieltäkin. Itse asiassa viime kesänä lähdin kouluttamaan itseäni vähemmän perfektionistiksi. Tuntuu, kuin se kantaisi hedelmää. En ryntää oitis jotain paikkaa korjaamaan huomatessani ongelmia. Joskus ongelmat jopa poistuvat itsestään, kun niiden antaa olla.

    Minulla on ehkä paljon aikaa puutarhalle, mutta ei välttämättä riittävästi voimia, eikä aina taitoakaan. Teen lähes kaikki puutarhatyöt yksin, sillä miestä ne eivät kiinnosta. Onneksi hän useimmiten valmistaa ruoan ja kutsuu minut valmiiseen pöytään. Tapaan tehdä itselleni työlistoja. Tuntuu ruhtinaalliselta viivata yli joku pitkään kohennusta odottanut kohde. Lyhyessäkin ajassa saa paljon aikaa, kun vihdoin tarttuu toimeen. Se kannustaa lyhentämään työlistoja ja toisaalta myös jättämään tekemättömät työt odottamaan aikoja parempia.

    Puutarhan pelastajat olisi oivallinen tiimi. Sellaisen kun saisi edes pariksi päiväksi kylään. Usein vieras silmä näkee laajemmin ja löytää ratkaisut, joita ei ehkä tulisi edes ajatelleeksi. Toisaalta omin voimin rakennettu puutarha on rakas ylpeydenaihe kaikkine ongelmakohtineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, johan kirvoitti kielenkannat! Kiitos kitoksista. En myöskään usko, että kaikilla olisi niin siistiä kuin kuvista päätellen voisi olettaa. Kukapa rumuutta näyttäisi, jos kaunistakin on tarjota. Kauniit paikat antaa positiivisen mielikuvan, joten on luonnollista näyttää niitä. Niin teen itsekin.
      Olin vain niin järkyttynyt kuvien uudesta näkökulmasta, että päätin jakaa niistä postauksen. Tavallaan rytökasat ovat osa puutarhaa, erityisesti silloin kun ei ehdi/jaksa/kykene/jne. Ja ihmisen sietorajatkin ovat erilaiset. Joku nillittää yhdestä voikukasta, toiselle tontillinen voikukkaa ei merkitse mitään.
      Puutarha on käytännössä minun vastuullani, ja poika käydessään touhuaa paljonkin apunani. Moni voimia vaativa homma olisi jäänyt tekemättä ilman häntä.
      Minulla oli työlistoja, mutta ei enää. Ne alkoivat pituudellaan ahdistaa. Nyttemmin olen ottanut päivätavoitteita, kaksi tai kolme pikkujuttua, jotka hoidan tai en. Mutta yritän olla ottamatta paineita. Ehkä näidenkin rytökasojen korjaamisessa täytyy vain päättää, mihin niistä ensin ryhtyy ja jatkaa sitten seuraavaan, jos ehtii.

      Poista
  2. On tosiaan jännää, että valokuvasta jonkun `rytökasan` huomaa, mutta silmällä ei. Johonkin ongelmakohtaan tottuu niin, että se ei kiinnitä mitään huomiota ennen valokuvaan ilmaantumistaan. Minun silmääni nurmettuneet polkusi lemmikkeineen ovat rauhallisen kauniita ja risuuntunut kärhö varmasti korjaa itsensä kesän mittaan. No - muovisäkkirypäs on tietysti ikävä kuvassa, mutta sehän kuuluu elämään. Puutarha ei ole koskaan valmis - aina on jossakin kohtaa siivous tai raivaus menossa. Hyvä tunnelma puutarhaan tulee siitä, että saa jonkun kohdan laitettua kuntoon ja pysähtyy siitä nauttimaan. Sitten joskus on toisen kohdan vuoro!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvat on kyllä paljastavia. Itse asiassa kärhö oli kiivennyt syreenin latvukseen ja keräsi talvinuoskalla sellaisen painon, että syreeni taipui vasemmalla kuvassa olevan omenapuun päälle ja osittain katkesi. Jokin aika sitten selvittelin kärhön irti omenapuusta ja syreenistä ja sitten leikoin syreenin oksat, jotta omenapuu pääsee vapaaksi syreenin painosta...Kunhan kärhö on kukkinut ja näen mistä kohtaa se on elossa, irrotan sen syreenin tyviosasta, jotta saan syreenin poikki. Taitaa olla viisainta pistää kärhökin poikki.
      Vuohenputket ja kevätharavoinnin tulokset saavat kyydin jäteasemalle säkkien tyhjennykseen. Toivottavasti saan vielä pari säkkiä aikaiseksi ennen ensi viikonloppua.

      Poista
  3. Minun pelastus on ruokaa laittava mies ja sisätilat jotka jäävät kesäisin rappiolle. Eikä kesäisin ole muita harrastuksia kuin puutarha, ei ole kesämökkiä, ei koiraa jota pitäisi ulkoiluttaa. Silti aika loppuu kesken ja pitää päättää mitä tekee ja mitä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesämökki tästä vielä puuttuisikin! En pysty ymmärtämään, miten toisilla hoituu lapset, koti, oma piha ja vielä kesämökki. Joskus olemme huokaisseet helpotuksesta, ettei kesämökkiä ole, oma talo kun ajaa käytännössä saman asian.
      Aika todellakin loppuu, mutta haaveet ja suunnitelmat sen sijaan ei.=)

      Poista
  4. Rohkeasti jaat puutarhasi kohennusta vaativia paikkoja kaikkien nähtäville. Realismi on välillä ihan tervetullutta vaihtelua täydellisten kukkakuvien ja harkittujen kuvakulmien sekaan. Pelastakaa puutarhani olisi kyllä loistava ohjelmaidea jollekin toteutettavaksi. Minä teen myös listoja tekemättömistä töistä ja nappaan sieltä aina jonkun sen mukaan miten on aikaa milloinkin käytettävissä. Stressiä niistä ei kuitenkaan kannata ottaa, vaan nauttia puutarhan kunnossa olevista paikoista ja siistiä muita sitten kun on aikaa ja inspiraatiota. Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhassa puutarhassa on paljon nakerrettavaa, erityisesti keväisin kasvu on nopeaa enkä meinaa pysyä perässä. Kesälomisin saakin yleensä paljon aikaiseksi, tosin en viime kesän helteillä. Mikä kyllä näkyy: on paljon enemmän risuisia oksia ja epämääräistä ryteikköä.
      Aurinko tosiaan paistaa ja on ihanan lämmin. Loikoilin ensin puutarhakeinussa ja hieman ilman viilettyä aloin leikata nurmikkoa. Upeaa viikkoa sinullekin.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!