2020-03-28

Kätkössä



Siellä ne uinuvat rapsakoiden tammenlehtien alla. Viikko sitten kumpareen päällä oli vielä jokunen katkennut syreenin oksakin estämässä tammenlehtiä lentämästä tuulen mukaan. Minun uusi pionipenkkini puolivarjon paikalla kasvimökin kupeessa ja syreeniaidan viileydessä nukkuu talviunta.


Oravalla on käpy jäässä: yöpakkaset pitävät maan kohmeessa, enkä vielä uskalla poistaa pakkassuojaa, vaikka tiedän pionien olevan kestäviä kasveja. Kukkapenkki kuuluu osana syreeninaluspenkkiä, vain kapea hoitopolku erottaa ne toisistaan. Syksyllä kaivoin polusta ylös lahonneet puukiekot ja heittelin jokusen kiven nurmikolle jatkoa odottamaan. Turha yrittää poimia kiviä syrjemmälle, niin olivat jäätyneet maahan etteivät änähtäneetkään.


Puolenpäivän aikaan omenapuu piirtää osittaisen varjon penkkiin. Ellei tämä olisi vanha kukkapenkki, jossa Festiva Maxima -pioni on menestynyt jo 20 vuotta, en ehkä olisi uskaltanut istuttaa pioneja näin varjoiseen. Aamupäivän auringon lämmitys ja keskipäivän lyhyt paiste näköjään riittävät. Uskalsin jopa jakaa Maximan kahteen taimeen.


Ennen istuttamista oli vanha kasvillisuus siirrettävä tai hävitettävä. Jälkimmäisiin kuuluu lehtoängelmä, josta kyllä pidän, mutta jokin raja senkin leviämisellä. Korkeana kasvina se peitti muita taakseen ja tukahdutti heikommat. Onneksi vuorikaunokki ja pioni eivät olleet heikkoja. Vuorikaunokille kävi ehkä köpelösti. Otin siitä muutamia juurakoita hetkeksi karviaisen alle varjoon, ja löysin ne tammikuussa, kun kävin ihmettelemässä lumetonta puutarhaa.

Ruskoliljoja onnesti paremmin (?). Nostin ne lappeelleen muovilaatikkoon ja ajattelin istuttaa hieman myöhemmin. Myöhemmin oli lokakuussa, kun sadevesi oli puoliksi täyttänyt lootan ja kukkavarret olivat liettyneet veteen. Sipulit olivat ihme kyllä kovan tuntuisia ja tuhansien anteeksipyyntöjen saattelemana ne saivat paikan lajitoveriensa viereen tammen toiselle puolen. Anteeksi, anteeksi, vieläkin.


Tellima oli syreenien alta kurottanut siemeniä rapisevia kukkavanojaan hoitopolun yli, ja siirsin niitä ähäkutti-takaisin laikkupaikkoihin syreenien alle. Kompostista sain lisävoimaa ja mehevyyttä jo melko kuluneen oloiseen multaan, loput ostosäkeistä. Ja tietysti yksi jätesäkillinen täyttyi rikkaruohoista ja epämääräisistä kasviruippanoista vuorostaan kompostia ravitsemaan.


Kukkapenkkiin olin varannut kolme pionia ja vanhan Maximan. Sen jakaminenkin oli jännittävää puuhaa. Hauras juurakko oli yllättävän iso, mutta viimein sain sen ähellettyä suurin piirtein ehjänä maasta. Tästä tulee valkoisten pionien penkki: vasemmalla takana Madame de Verneville, edessä keskellä Shirley Temple, takana oikealla pilkistää Jalkavaimo nousee kylvystä ja ihan oikealle jäävät kaksi Festiva Maximaa. Pionit ostin Pihapiiri-messuilta ja ne on kasvatettu Pionien koti -puutarhalla.


Pionien eteen istutin kaksi japaninjaloangervoa (Red Charm) ja yhden Fanal-tarhajaloangervon pionien keskelle. Reunamille löytyi syreenien alta raitakuunliljan tupas jaettavaksi. Siitä tulikin monta pientä tainta, jotka toivottavasti vahvistuvat yhtenäiseksi kasvustoksi ja kotilot jättävät ne rauhaan. Asiasta kymmenenteen: oli muuten kotilokasvattamo ihan omasta takaa, kun revin syreenin latvaan kiivenneen alppikärhön alas ja puolittain alas revitty köynnös jäi osittain maahan makaamaan sadeviikoksi. Kotiloita ihan kuhisemalla. Taisi olla niiden herkkuruokaa.


Istutukseni kruunaa kaksi japaninporrassaniaista, jotka ovat lajiketta Pictum, mikäli googlaukseen on uskominen. Hieman punertavat lehtiruodit ja lilanhopeisina väikkyvät lehdet veivät puutarhaliikkeessä jalat alta. Niiden takia kukkapenkkiä varsinaisesti suojasin, että varmasti selviävät talvesta. Silloin vielä uskoin, että luntakin tulee. Keväästä tulee jännittävä, ja odottavan aika on taas pitkä. Vielä ei mitään jääkohmeesta noussut, kun varovasti yritin kurkkia.



Mitä uutta sinä odotat tänä keväänä?

Päivitys 26.4.2020: jostain syystä valokuvien linkit olivat menneet rikki.

Kevätterveisiä! Tänään alkaa lomautusviikko, ja aion käyttää sen puutarhan kevättouhuihin.



16 kommenttia:

  1. Valkoisten pionien penkki tulee olemaan varmasti ihana kukkiessaan. Pitäisi itsekin hankkia lisää valkokukkaisia pioneja. Nyt minulla on vain Festiva Maxima ja Shirley Temple.
    Mukavaa viikonloppua sinulle. Koetetaan pysytellä terveinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen siitä pitkään haaveillut, ja kun kukkapenkki alkoi peittyä lehtoängelmään oli aika tarttua toimeen. Valkoiset pionit erottuvat hyvin taustan syreeni-, marjakuusi- ja rodo-pensasta vasten.
      Samoin mukavaa viikonloppua ja tartunnan välttelyä.

      Poista
  2. Teillä ei näytä olevan lainkaan lunta. Olen samaa mieltä Kruunuvuokon kanssa, että valkoiset pionit ovat todella kauniita. Aurinkoista viikonloppua sinulle. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. PS. Blogissani on Hillevi Joutjärven puutarhakirjan arvonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta oli enintään viisi senttiä muutaman päivän ja sitten useampaan otteeseen sentin kerros. Maa on jäässä syvältä, enkä pääse kaivamaan, vaikka mieli tekisi.
      Puutarhakirjat kiinnostaa aina. Käynpä vilkaisemassa.
      Pysyhän terveenä.

      Poista
  3. Hienot kuvat! Kevät on tänä vuonna aikasemmassa kuin yleensä, niin tuskinpa kauaa menee kun siellä alkaa jo kaikkea kaunista maanpinnalle putkahtamaan:) Pionit on ihan minun lempikukkia ja tänä keväänä istutin niiden siemeniä, saas nähdä lähtevätkö kasvamaan:) Mukavaa maaliskuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pääsenkin taas vähitellen harjoittelemaan kuvaamista, vuoden valoisampi puoli. Minä pidän myös paljon pioneista. Mummulla oli pitkä penkki pioneja molemmin puolin kuistia.
      Minulla on jääkaapissa talven yli olleita pioninsiemeniä. Olisi ehkä pitänyt kylvää ne heti syksyllä ulos, mutta katsotaan kuinka käy. Toivottavasti sinua onnestaa.

      Poista
  4. Olisi kiva nähdä kesällä kuvia pionipenkistäsi, kuulostaa ihanalta. Minua jännittää, miten minun uudet viime vuonna istutetut pionit lähtevät kasvuun keväällä ja saanko nähdä kukkia. Lehtoängelmä leviää minullakin, mutta toistaiseksi niillä on ollut tilaa tähän, ehkä pian on ruvettava rajoittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulen kuvanneeksi niitä, yleensä olen tohkeissani uusista istutuksista. Ne eivät ehkä kuki vielä, kunhan vahvistuvat ensin.
      Lehtoängelmän siementaimia moikkasin ensin iloisesti, mutta kun niitä alkoi olla siellä sun täällä sotkemassa visioitani, olen alkanut nyppiä niitä ylös. Ötökät niistä pitää, joten johonkin jätän kyllä kunnon pehkon.

      Poista
  5. Pionipenkistä tulee kaunis, minäkin odotan kesäkuvia pioneistasi.
    Kotilot kiipeävät myös alppikärhöön. Onneksi ei niin suurina ryhminä, etteikö niitä olisi helppo napsia pois. Muutamia kohmeisia kotiloita olen jo löytänyt ja pesuainepurkkiin raa'asti hukuttanut. Lienee ainoa keino pitää niiden kantaa edes jotenkin kurissa.
    Vuorikaunokki on yllättävän vaikea poistettava. Jos siitä jäi vähänkin vanhaan paikkaan, kyllä se sieltä nousee.
    Viime kesänä ja syksynä tuli istutettua jonkin verran uusia kasveja, joiden näkemistä odotan innolla. Mielessä on myös uusia suunnitelmia, mutta koronatilanteen vuoksi ei tiedä, pääseekö niitä toteuttamaan.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että onnistun ja ne lähtevät hyvin kasvuun.
      Tänään löysin keltapäivänliljojen liiskautuneiden lehtien alta armeijan kotilonkuoria. Liekö lumeton talvi tehnyt tepposet niille. Tosin kuoret oli niin isoja, että varmasti ovat kesällä tehneet tsiljoona pienokaista riesakseni. Täytyykin muistaa vahtia sitä penkkiä.
      Joo, korona vähän sekoittaa suunnitelmia. Onneksi toistaiseksi kaikki läheiset ovat pysyneet terveinä.

      Poista
  6. Oi sinulla on Festiva maxima kukkinut jo niin pitkään. Minulla nuori taimi vasta eli yhden tai kaksi kesää pihalla ollut. Sen kukintaa odotan ja mökille istuttamieni nuorien pionien. Puutarhaystävältä sain 2 tai 3 kesää sitten kuolanpionin siementaimen. Tekisiköhän se tänä vuonna ensimmäisen kukkansa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa hyvinkin olla, että pionisi kukkivat tänä kesänä. Ei siinä lopulta montaa vuotta mene, jos muuten viihtyvät. Viihtyessään kukintakin runsastuu vuosi vuodelta. Meillä on ikivanha, jo edellisen omistajan anopin istuttama Edulis Superba, joka kukkii todella runsaasti edelleen.

      Poista
  7. Pionit itsessään ovat upeita kukkijoita, mutta valkoisista pioneista koottu penkki on varmasti kaunis! Yllättävän hyvin kasvit sietävät jakamista ja siirtelyä, jos ovat jo valmiiksi vanhoja ja vahvoja. Ja anteeksipyyntö unohduksillekin saattaa korjata tilanteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pioneita uskaltaa jakaa, mutta uudelleen istuttamisen jälkeen ne haluavat olla rauhassa. Eli ei edes joka kolmas vuosi kannata jakaa.
      Joo, olin ruskoliljoille todella anteeksipyynnön velkaa. Toivottavasti en tappanut tyystin, vanhaa perua ovat nekin.

      Poista
  8. Ihana katsella välillä kesäkuviakin ja kuulla puutarhasuunnitelmista ja jo tehdyistä jutuista. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevan kesän kuvia. Maa on roudassa vielä täälläkin eikä lähipäivinä ole sulamassa, mutta eiköhän seuraava lämmin jakso saa ihmeitä aikaan. Toivottavasti vähäluminen talvi olisi aiheuttanut kotiloillekin hallaa. Meillä ei ole vielä niitä, mutta joka kevät olen kyllä valppaana niiden varalta. Aurinkoista alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkuviin täytyy palata, kun odotus käy kestämättömäksi. Kunpa maa sulaisi jo ja pääsisi pääsiäisen aikaan kunnolla ulos.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!