2020-06-20

Varjopuutarhan peruskasvit

Varjopuutarhani oli entuudestaan lähes valmis kasvillisuuden puolesta. Täytyi vain järjestellä kasvualueiksi laajat kasvustot, jotka olivat saaneet levitä omia aikojaan.

Perustan kaikelle luo vanha syreeniaita, jossa yhä karsinnan jälkeen on jokunen järeä runko tuomassa pitkän ajanjakson fiilistä. Rungoissa kasvaa sammal, niiden pinta hilseilee ja kuori lohkeilee. Samaa vanhaa rapistuvan ja lahoavan puun ajatusta jatkoin pengertämällä istutuksien mullan paksujen omenapuun runkojen varaan. Ne olivat odottaneet loppusijoituspaikkaansa talven yli läjään kasattuina (keskelle nurmikkoa, kuinka ollakaan).

Ihmeellinen on omenapuun rungossa virtaava voima. Oltuaan vuoden katkaistuna ja vietettyään talven lappeellaan läjässä, jaksaa runko yhä puskea versoa! Silmiä hivelevä näky tämä ei ole, mutta silti jo hetken harkitsin pientä eksperimenttiä. No, kohta kumminkin nappasin versot pois.

Lehvästö on kesän tulon myötä kasvanut täyteen mittaansa ja läikikäs varjo tummui syväksi varjoksi. Paikka on vilpoisa siimes, jonne on mukava puikahtaa hetkeksi hellettä pakoon. Nyt kun syreenien alla kasvaa ja tapahtuu, ja kaikki on "uutta", huomaan viettäväni varjossa huomattavasti enemmän aikaa kuin ennen. Jopa niin, että kameraan näyttää tallentuvan sieltä eniten kuvia, vaikka muuallakin puutarhassa kasvaa yhtä ja toista, tosin vanhaa tuttua toistona vuodesta toiseen.

Vanhaa uudistamalla saa aikaan mukavasti uutta, kun istuttaa uudella ajatuksella, järjestelee toisin, jakaa, luopuu tai yhdistelee uudelleen. Todellinen perus-peruskasvi on tellima. Aikanaan sain siemenpussista vääriä siemeniä: tiarellamatosta tulikin tellimamatto. Tänään se ei ketuta enää yhtään, vaan istuu suunnitelmaani kuin nenä päähän. Siitä sain helpolla, ilmaiseksi, nyt riittävästi taimia, joilla toteuttaa mielikuva tuulessa huojuvasta heinämäisestä kasvustosta, joka peittäisi maan rikkaruohoilta. Suurimman osan taimista jätin niille sijoilleen, osaa siirsin pois polkujen tieltä ja osaa istutin uudelleen.

Erityisen paljon pidän telliman rennosta kukkavarren kaaresta ja pikkuriikkisistä kukista, jotka läheltä katsoen ovat kukkavarsien alapäässä syvän pinkkejä ja vaalenevat kellanvihreiksi varren kärkeä lähestyttäessä. Massana kukkavarret tuovat keveää otetta muun kasvuston ylle. Kukkineet varret voi leikata alas, ja kannattaakin ellei halua valtavasti uusia taimia.

Kanadanhemlokki on päässyt ihan uuteen rooliin telliman seuralaisena. Miten somasti sen kerkät ja telliman kukat sopivatkaan yhteen. Olin kokeillut hemlokkia ajatuksella, että kasvaa, jos on kasvaakseen. Sain siitä nyt syreenitaustaan samanhenkistä keveyttä kuin tellimassa on.

Kuunliljoja löytyi alueelta kolmea eri lajiketta: komeasinikuunliljaa, japaninkuunliljaa ja komeakuunliljaa tai raitakuunliljaa. Jälkimmäisestä en ole varma, mikä hän lienee. Sinikuunliljaa riitti kahteen isoon taimeen, ja huomasinpa yhden karkulaisen joko jääneen maahan alkuperäisille sijoilleen tai sitten olin istuttanut sen eroon lajikavereistaan. Komeasinikuunliljat saavat olla särkyneensydämen juurella, sen molemmin puolin antamassa hyvää kontrastia vihreään lehtimassaan.

Japaninkuunlilja oli jo kovasti jakamisen tarpeessa, joten sain siitä reilusti taimia. Siitä tulikin toinen peruskasvi varjopuutarhaan ja se kulkee ikään kuin nauhana pitkiä matkoja. Myös pitkänä nauhana kulkevaa kalliokieloa löysin ilokseni lisää timanttituijien oksien alta. Täytyy kaivaa ne ylös ja jatkaa kieloketjua, jossa edelliset siirretyt kalliokielot tuntuvat selviävän oikein hyvin.

Alppikärhön lakastuttua kukassa ovat nyt tellima, särkynytsydän ja vuorikaunokki. Vuorikaunokki antaa sopivasti jämäkkyyttä näille kahdelle hempukalle. Se on saanut paikan ainoaan kohtaan, jossa aurinko pääsee pilkottamaan hetken syreenien välistä.

Muuten vivahteita tuovat erilaiset vihreän sävyt ja lehtien muodot. Kotkansiipisaniainen, kuunliljat, taponlehti, alppiruusu, kielot ja kalliokielot ovat kaikki hieman metsäläisiä ja saavat alueen tuntumaan luonnollisen lehtomaiselta. Erityisesti illan viimeisten säteiden sävyttäessä telliman kukkavarsien latvoja, jää niitä tuijottamaan pitkäksi toviksi. Vuoden pisimpänä päivänä iltaa riittää.

Mitä kasveja sinulla on puutarhasi varjoisissa paikoissa?


 

18 kommenttia:

  1. Varjopuutarhasi näyttää hyvin luonnolliselta ja kauniilta.
    Minulla varjoisissa paikoissa kasvaa mm. taponlehteä, pikkutalviota, varjoyrttiä, kotkansiipisaniaisia ja kuunliljoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se sellaisena pysyykin! Pikkutalvio tosiaan, sehän voisi olla joukkoon sopiva peittokasvi, ja sitä löytyy marjapensaan alta, ehkä jopa jaettavaksi.

      Poista
  2. Tuo on aivan ihana varjopuutarha! Tellima on suosikki täälläkin. Se onkin kaunis noin pitkänä nauhana, minulla sitä on vain kaksi ja eri paikoissa, joten siementaimet ovat hyvin tervetulleita. Särkynytsydän on toinen varjosuosikki, se pysyy varjoisalla paikalla niin sirona ja harvavartisena, tykkään siitä juuri sellaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on haaveissa, että saisin johonkin koloon mahtumaan valkokukkaisen särkyneensydämen. Se erottuisi hyvin tummia sävyjä vasten.

      Poista
  3. Minulla on huonosti varjoisia paikkoja mutta yksi on jossa kasvaa taponlehteä, hurtanheisi, varjohiippaa ja sinikämmen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurtanhiippa kuulostaa villiäkin villimmältä. Täytyypä googlettaa.
      Meillä näitä varjopaikkoja on aika paljon, kun on isoja puita ja pienehkö tontti.

      Poista
  4. Hienoja kasveja kasvaa varjopuutarhassasi, kuten Kruunuvuokko totesi, näyttää hyvin luonnolliselta ja viehättävältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikein kiva kuulla. Pyrkimys olikin jättää alue kevyen luonnollisen näköiseksi.

      Poista
  5. Kuullostaa ja näyttää hyvältä nuo varjossa viihtyvien kasvien yhteensopivuus; Herkkää ja jämäkämpää rintarinnan. Kuunliljat ovat itseoikeutettuja varjon kasveja, sinikuunlilja tuntuu ottavan helposti vallan ja olenkin saanut jakaa sitä moneen paikkaan. Kukkiessaan todella kaunis! Sormustinkukkiakin meiltä löytyy myös varjosta, samoin saniaisia ja sormivaleangervoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaisemmin olen tuonne yrittänyt sormustinkukkia, mutta jostain syystä ne eivät joko idä tai taimet kuolevat talven aikana. Tammen alla varjossa ne kestivät pari vuotta. Nyt olen jo vähän luovuttanut niiden kanssa. Maa on syreenien alla liian tiivistä ja pohjamaa tiukkaa savea. Ehkä nyt voisi taas kokeilla, kun penkit ovat hieman koholla.

      Poista
  6. Kutsuvan näköistä vehreyttä! Yllättävän pitkään omenapuun rungossa riittääkin elinvoimaa. Minulla on varjossa erilaisia kuunliljoja, jaloangervoja, valeangervoja, töyhtöangervoa, esikoita, aho-orvokkia ja saniaisia. Minulla oli myös useampi tupastiarella, mutta ne kaikki kuolivat talvella. Niiden siemenetkään eivät ole itäneet, joten joudun ehkä hankkimaan niiden tilalle jotain muuta. Matalaa maanpeittäjää tarvittaisiin lisää. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rungoissa on näköjään tallella jonkin sortin automaatti, joka laittaa työntämään versoja tiettynä aikana vuodesta. Ihmeellistä.
      Angervot tuovatkin hienoa vaihtelua kuunliljojen lomaan. Istutin niitä muutaman vanhojen taimien oheen, mutta näistä uusista kasveista sitä mukaa, kun kasvavat.

      Poista
  7. Varjopuutarhasi on kaunis ja kutsuva. Ei ihme, että hakeudut kamerasi kanssa näinä hellepäivinä sinne.
    Minulla on nykyisin hyvin vähän varjoa puutarhassani. Varjoisimmissa paikoissa kasvaa kuunliljaa, kotkansiipeä, rönsytiarellaa, sinikämmentä, liuskavaleangervoa, kieloja ja uusimpina varjohiippaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä viikolla taidan suunnata kulkuni varjoon, mikäli sääennustetta on uskominen. Sinikämmenestä ja kolmilehdestä olen haaveillut. Ehkä ne joku päivä osuvat kohdalle taimimyymälöissä.

      Poista
  8. Kaunista! Minulla on itsekseen kasvavia ja istutettuja saniaisia. Hopeatäpläpeippo tuo valoisuutta. Joissain paikoissa on taponlehteä. Keväällä saattaa aurinko paistaa, ennen kuin puihin tulevat lehdet, joten sinivuokko, esikot ym aikaisin kukkivat menevät myös varjossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saniainen on uskomattoman hyvä vehreyttäjä, ja kaunis keväällä kiemuraisine lehtikerineen.
      Täytyykin tosiaan kelata kevään aikana otettuja kuvia ja miettiä, missä kohtaa keväällä on paljasta ja kukkivien kasvien mentäviä aukkoja. Syksyllä voisi jokunen sipulikin solahtaa multaan.

      Poista
  9. Mielenkiintoinen postaus. Itsellakin on onneksi myös varjopaikkoja ja puolivarjoa, vaikka kovin aurinkoinen piha muuten onkin. Etupihan isot istutusalueet kylpevät / nuutuvat auringossa.
    Aika lailla samat lajit löytyy, myös tellima. Lisäksi löytyy, nauhuksia, kilpiangervoa, töyhtöangervoa, jaloangervoa ym. Myös akileijat viihtyy puolivarjossa ja kukinta viivästyy kivasti, saa enemmän kaunista katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä viikolla onkin varjoa tarvittu. Sinulla tuntuu olevan myös melko korkeita kasveja varjon puolella. Ja korkeiksi kasvaa varjossa puoikorkeatkin. Totta, mitä sanoit kukinnan viivästymisestä, kukat myös kestävät hieman pidempään.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!