2021-04-24

Kadonneista oppia -haaste

Kasvien häviämisellä on monta syytä. Kuivuneet, muuten vaan kuihtuneet, kaatuneet, hukkuneet, kituneet, sairastuneet, hävitetyt, nälkiintyneet, syödyt, unohdetut, ylihoidetut.

Puutarhakauden alkaessa ja ennen uusien kasvien hankintaa on aika hetkeksi pysähtyä miettimään, mikä meni pieleen kadonneen ihanuuden kohdalla. Mikä neuvoksi seuraavaan yritykseen? Opitaan uutta ja muistellaan perusasioita yhdessä.

Yhteiseen laariin valitsin kolme ihanaa ja upeaa kasvia, jotka kaikki olen onnistunut hävittämään, mutta joiden kasvattamista haluan yrittää uudelleen paremmalla ymmärryksellä.


Pikkusormustinkukka. Väärä kasvupaikka. Annoin mielestäni itse kylvetyille taimille hyvän kasvualustan. Niin hyvän ja rehevän, että seuraavana keväänä ne olivat valinneet jälkeläisilleen vielä paremman paikan vähän syrjemmältä. Iloissani uusista taimista palautin ne ruotuun emonsa sijoille. Emoa ei tosin enää ollut, mutta hyvässä mullassa nämä varmasti varttuisivat. Aurinkokin helottaisi tähän koko päivän. Väsyin vuosien jälkeen siirtelyyn ja päätin, että kasvakaa sitten sivummalla, hieman varjossa, polun vieressä ja kellarisyvennyksen betoniraoissa, kun niin haluatte. Valoisa, kostea puolivarjon siimes olisi ollut niille parasta. Jälkikäteen selvisi myös, että sormustinkukat yleensä ovat 2-vuotisia.


Patjarikko. Jakamatta jättäminen, vähitellen varjostuva kasvupaikka, unohtaminen. Patjarikkoni kasvoi kivimuurin päällä ja sillä oli hyvät oltavat niin pitkään kun se sai sopivasti auringonvaloa ja pientä varjostusta kiinankatajilta eteläpuolellaan. Katajat kasvoivat, kaarsivat oksansa patjarikon ylle. Vähitellen unohdin katajien juurella mitään kasvavan. Vaikka rikot jo löysinkin, en saanut aikaiseksi jakaa mättäitä ja lopulta ne jälleen löytäessäni jäljellä oli enää muutama vihreä tupsu kuihtuneiden ja ruskettuneiden laikkujen reunamilla. Irrottelin elävät kuolleista ja istutin uudelleen. Paransin alustaa ehkä liikaakin, mutta eivät ne varjossa enää toipuneet.

Jatkossa: avoin valoisa kasvupaikka, jakaminen säännöllisesti 4-5 vuoden välein.


Syysasteri. Kuolinsyy hävittäminen. Ostin taimen vuosia sitten ja istutin sen vastaperustettuun penkkiin kasvimökin viereen. Iloitsin reippaasta kasvusta ja pian pääsin jakamaan taimen. Myös perhoset ja mehiläiset rakastivat pieniä liloja tähtikukkia ja niiden oranssiin vivahtavaa keskustaa imeskeltiin ahkerasti. Talvella linnut nokkivat niistä siemeniä. En ymmärtänyt millainen valloittaja kasvi on. Muut vieressä olevat kasvit jäivät sen maata myöten etenevien juurivesojen jalkoihin. Kulovalkean tavoin levittyään sitä olikin yhtäkkiä kolmannes kukkapenkin pinta-alasta. Kasvimökissä lasiseinän toisella puolella tomaatit pysyivät sinnikkäästi vihreinä yli metriä korkean lehtimassa varjostamina.

Viimeinen pisara oli, kun versoja alkoi työntyä leca-harkkojen välistä tomaattiriviin. Lähti kaikki kerralla, niin luulin. Seuraavana keväänä vielä nyhdin parin metrin päästä maasta kurottuvia versoja. Ehdottomasti ihana perhoskasvi, mutta kasvupaikka täytyy olla rajattu tai sellainen, että saa levitä rauhassa.

 

Haaste: Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin tiedän kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.

 

Haastan seuraavat kirjoittajat:

Samettihortensia blogista Pikkuinen puutarhani

Sirkku blogista Kukkia & Haaveita

Saraheinä blogista Saran mökissä ja puutarhassa


Muistilistaa minun osaltani tälle kesälle:

                      Valitse taimelle mahdollisimman sopivat olot kasvaa.

                      Huomioi muuttuvat tilanteet ja kasvuedellytykset kasvin ympärillä.

                      Ota selvää kasvin taipumuksesta levitä.

 

43 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta haasteesta! Mieleeni tuli heti useita kadonneita kasveja ja joku sellainenkin, jonka olen poistanut kukkapenkistä liiallisen leviämisen vuoksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma. Ajattelin, että nyt on sopiva hetki kerätä kokemuksia, kun hankinnat on vielä alullaan.

      Poista
    2. Ajoitus on tosiaan hyvä! Tässä linkki vastaukseeni haasteeseenhttps://sarahein.blogspot.com/2021/04/kadonneista-oppia-haaste.html

      Poista
    3. Kiitos, Sara. Tosi mukava, että haaste jatkuu. Tosi koviin pakkastalviin ei aina voi varautua.

      Poista
  2. Mainio haaste! Hyviä pointteja. Paljon on tullut kadotettua tai suorastaan hävitettyä, todella paljon. Luin puutarhapäiväkirjani tässä läpi, kun etsin parin kurjenmiekan tietoja, sieltä tuli eteen yhtä sun toista, jota on ollut, mutta ei ole enää. Tosi hyvät huomiot näissä esimerkeissäsi!
    Tuo pikkusormustinkukka on todella söpö, sitä minulla ei ole vielä ollut, olen alkanut haaveilla näistä pienikukkaisista vasta viime vuosina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olisin voinut listata ainakin parisenkymmentä kokeilua, mutta nuo nyt alkajaisiksi. Ihan kaikkea en edes halua takaisin.
      Pikkusormustinkukka oli todella helppo kylvettävä ja se kylväytyi itsekin. Kun vaan olisi saanut hieman varjoisemman paikan, olisi jälkeläisiä yhä elossa.

      Poista
  3. Kadonneita ja hävitettyjä riittää, onneksi muisti ei taivu kaikkien kuistamiseen muuten voisi jopa harmittaa. Joskus kasville ei kelpaa oppikirjojen mukainen paikka vaan haluaa valita itse missä kasvaa, joskus paikan pitää olla prikulleen se mitä oppikirjoissa sanotaan. Ei ole aina helppoa kasveilla eikä puutarhurilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on sellainenkin taika, että naapurissa kasvaa, itsellä ei - tai päinvastoin. Vaikka näennäisesti olis ihan samat olot kummassakin paikassa.

      Poista
  4. Kummasti sitä vaan joku kasvi kronuu ja lopulta häviää tykkönään, vaikka yrittääs teherä kaikki sen hyvinvoinnin etehen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei tarvitse katsoa peiliin. Saattaa vika olla kasvissakin. Esim. mulla ei viihdy isommat sormustinkukat ollenkaan kuin yksittäisinä taimina ja nekin vuoden, vaikka minne niitä yritän istuttaa tai kylvää. Pikkusormustinkukka taas kasvoi missä itse lystäsi ja olis varmasti kasvanut pidempäänkin, jos olisin tarjonnut sille vähän varjoa.

      Poista
  5. Kiitos haasteesta! Kadonneita on varmasti roppakaupalla, moni kadonnut pian ostamisen jälkeen, ollut saman tien väärä hankinta. Mutta kaivellaanpa muistia ja mietitään, miksi kasvi katosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että lähdet mukaan. Kerätään yhdessä lista huomioita meille kaikille.

      Poista
  6. Erinomainen haaste. Jospa tietäisikin, miksi mikin kasvi on kadonnut. Valloittajien suhteen sitä kuvittelee olevansa etevä hallitsemaan leviämistä, kunnes joutuu nostamaan kädet pystyyn - ja sen jälkeen kitkemään niin kuvitelmansa kuin kasvinkin. Toivottavasti tämä postaus tuottaa oivallisia vinkkejä, joihin voi itse kukin palata myöhemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei ymmärrä, mikä meni vikaan. Tuntee tehneensä kaiken oikein ja silti kasvi ei menestykään. Mulle syysasterin leviäminen ei tullut puun takaa. Oli minua varoitettu, mutta enpä ottanut uskoakseni ennen kuin itse näin. Toivon myös, että ihmiset innostuvat jakamaan käytännön kokemuksia.

      Poista
    2. Vihdoin sain vastattua haasteeseen. Löydät sen täältä: https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2021/05/kadonneista-oppia-haaste.html

      Poista
    3. No nyt vasta minä huomaan sinun jatkaneen haastetta. Kiitos, Between. Olet ottanut härkää sarvista ja saanut sinivaleunikot siemenistä kasvatettua.
      Minulla mantsuriankärhö kasvaa perennapenkin keskellä. Lämmin, aurinkoinen paikka, mutta kostea maa. Aika myöhään se herää keväisin eloon, joten älä vielä menetä toivoasi.

      Poista
  7. Tämä on hyvä ja opettavainen haaste! Mielenkiinnolla seuraan, mitä toiset vastailevat. Pitää myös alkaa miettiä omia kantapään kautta opittuja juttuja, sillä tähän haasteeseen olisi kiva osallistua.
    Minä siirsin viime kesänä osan syysastereistani kukkapenkin puolelle parempaan multaan. Halusin nimittäin niiden kukkien näkyvän olohuoneen ikkunasta eivätkä ne kovin rehevästi kasvaneet entisellä paikallaan kivien kainalossa. Niiden kasvualusta on rajattu toiselta puolelta isoilla kivenjärkäleillä ja toisella puolella on syreenintaimi. Yhdellä sivulla on vapaa väylä perennojen sekaan, joten pitää vähän seurata niiden käyttäytymistä ja tarvittaessa rajata niiden alue juuriesteellä. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset ketjuun jatkamaan haastetta!
      Mun mielestä astereissakin on eroja. Välttämättä kaikki ei leviä kulovalkean tavoin. Itse ajattelin rajata ne johonkin kolkkaan puutarhaa, jos niitä joskus vielä hankin. Kumminkin olivat hyviä perhoskasveja.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa ja ensi viikkoa!

      Poista
    2. Osallistuin haasteeseen: https://hiidenkivenpuutarhassa.blogspot.com/2021/05/kadonneista-oppia-haaste.html

      Poista
    3. Hienoa, Minna! Saammekin monet hyvät neuvot koottua, sinullakin useita huomioita.

      Poista
  8. Patjarikkoa en ole koskaan jakanut jos tulee keskelle ruskettumaa laitan siihen multaa päälle. Jännä haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttaako se keskiosan kasvamaan uudelleen? Kiitos vinkistä, täytyy kokeilla seuraavilla patjarikoillani!

      Poista
  9. Anteeksi viive, en ole huomannut viestistäsi! Superpaljon kiitoksia ihanasta haasteesta! Miten hyvä idea! Nyt kun vielä muistaisi kaikki menetetyt kasvit kun niitä on niin paljon...ihania nämä sinun "kadotetut" kasvisi, mutta onneksi on niin paljon muuta kivaa jos ei yhden kanssa onnistu! Kiitos vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että aiot osallistua. Parikin, jos tulee mieleen on ihan hyvä. Myös minulla tulisi todella pitkä lista, varsinkin mitä kauemmas ajassa mennään. Silloin ei ollut menestymisen suhteen sitäkään tolkkua, mikä nyt on.

      Poista
  10. Saran mökissä ja puutarhassa- blogi haastoi puolestaan minut tähän alulle laittamaasi haasteeseen. Haastevastaus löytyy osoitteesta https://puutarhanlumo.blogspot.com/2021/05/kadonneista-oppia-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että jatkoit haastetta! Kävin lukemassa, ja heti tuli parikin juttua mietittäväksi. Näköjään hyvä kerätä katoamisia ja varoituksen sanoja leviäjistä. Toivottavasti osattaisiin myös yhdessä ratkaista, mitä kannattaa tehdä toisin uudelleen yrittäessä. Välillä on olo, että on tehnyt kaiken parhaan tietämyksensä mukaan.

      Poista
  11. Haasteeseen vastattu, ei ollutkaan ihan helppo muistaa, mikä on kadonnut:) https://kukkiajahaaveita.blogspot.com/2021/05/kadonneista-oppia-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihän meiltä mikään katoa =). Olit löytänyt montakin mahdollista syytä epäonneen mahonian kanssa. Kiva, kun jatkoit haastetta.

      Poista
  12. Hei. Sain tämän mielenkiintoisen haasteesi Hiidenkiven puutarhan Minnalta ja tässä omat haasteeni vuosien varrelta: https://kerronsenkukkasin.blogi.net/blog/31/kadonneista-oppia-haaste/

    VastaaPoista
  13. Haasteeseen vastattu ❤🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa. Kiitos haasteen jatkamisesta. Palaan asiaan yhteenvetopostauksessa vielä ennen oikeaa kesää.

      Poista
  14. Näinhän se menee, jotkut katoavat itsestään ja toisia on pakko hävittää syystä tai toisesta.
    Sain Nilalta tämän hyödyllisen haasteen. Kiitos tästä.
    https://mummon-kirja.blogspot.com/2016/09/epaonnistumisia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että lähdit haasteeseen mukaan, Kaija! Taas uusi näkökulma katoamisiin. =)

      Poista
  15. Tämä on ihana, mutta kamala haaste! Mokia on tullut tehtyä ja ties miten monta hienohelmaa on meillä hävinnyt. Tässä minun postaukseni: https://floral-passions.blogspot.com/2021/05/learning-about-past-mistakes.html

    Patjarikon ja pikkusormustinkukan olen kadottanut minäkin. Yhden pienikukaisen ja korkean syysasterin hävitin tarkoituksella. Nyt puutarhassa temmeltää kaunis ja isokukkainen lajike - ties mihin minä sen kanssa joudun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun vastasit haasteeseen! Kerään nämäkin huomiot talteen.
      Kaikki asterit ei välttämättä leviä voimakkaasti. Sitä kannattaa pitää kumminkin silmällä.

      Poista
  16. Myös mun kadonneita on nyt postattu:)
    https://anunpuutarha.blogspot.com/2021/05/kadonneista-oppia-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun lähdit tähän haasteeseen mukaan! Sinulla on ollut aivan upea tumma syyshohdekukka.

      Poista
  17. Kiva haaste, otin osaa myös. https://kukkiakallionsuojassa.blogspot.com/2021/05/kadonneista-oppia-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Iikku! Kiva kun lähdit mukaan! Alkaakin varmaan olla aika vähitellen tehdä yhteenveto vastauksista.

      Poista
  18. Hei, vielä yksi mattimyöhänen osallistuu, jos ehtii. Täältä löytyy mun listausta hävinneistä https://maatuska-puutarhuri.blogspot.com/2021/05/kadonneista-oppia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehtii. Lisäsin blogisi listalle. Oikein mukava, että lähdit haasteeseen. Saatiin muistutus ritarinkannuksistakin!

      Poista
  19. Todella hyvä vinkki ja lähestymistapa uusien kasvien hankintaan, kiitos tästä vinkistä. Meillä etanat syövät osan kasveista melkein heti, joten valitsen keväisin kasvitukussa käydessäni niitä, jotka ovat edellisenä kesänä selvinneet. Hyvä tietää, että patjarikkoa olisi hyvä jakaa.

    VastaaPoista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!