2021-04-10

Kasvimökin ovi aukeaa!

Varma kevään merkki meillä on, että talven jälkeen pääsee kasvimökkiin. Käytännössä se tarkoittaa, että jää ja tiivistynyt lumi on sulanut mökin oven edessä olevan, talvisin roudan takia hieman kohoavan maan päältä. Paljosta ei useinkaan ole kiinni, vaan jo puolen sentin umpijäinen este pitää minut pois mökistä, vaikka sinne kuinka haluaisin. Talvella se estää esim. lapion saamisen. Ja jos talvella lapiota kaipaa, sille todella on tarve. Niin kävi tänäkin talvena, vaikka syksyllä vielä muistuttelin itselleni, että työkalut pitää siirtää puuhuoneen puolelle.
2.4.2017 kasvimökin ja saunan väli oli liukkaalla jäätiköllä.
No, eipä mökistä vielä mitään ihmeellistä löytynyt, lähinnä pääsin sateen ja viiman suojaan, ja lämpöön. Pikkuisen on kylmä keli, ja ensimmäinen kevätkierros jäi lyhyeksi. Kaikki pälvipaikat tuli kumminkin kierrettyä piippojen ja muun uuden kasvun toivossa. Varjoissa on vielä paksusti lunta, maa jäässä ja nurmikon pinta märkä. Varpaatkin kastuivat, kun kiskoin varovasti kinoksen alle taipuneita kartiomarjakuusen oksia vapauteen. Mitäs menin lenkkareissa sulavaan lumihankeen.

28.3.2021 Lumi vei uudet rännit ja jämähti maahan koko seinän pituudelta.
Lumet on saaneet kyytiä. Toissa viikonloppuna räpsäisin kuvan saunanvierustalta, kun katolta romahti kerralla lumet alas tukkien kulkureitit saunaan ja puuhuoneeseen. Sadekourukin vääntyi menossa. Enää on tuskin kolmannes läjän korkeudesta jäljellä. Ei yhtään harmita lumien lähtö ja siitäpä tämän postauksen kuva-aiheet: näin meillä eri vuosina.

22.3.2020 oli varjopuutarhan aikeet jo pitkällä, saha teroitettuna ja taimet listattuna.
Piippoja pilkistää ja pari krookustakin on auringonpaistetta vaille aukeamassa. Varovasti kurkistelin kukkapenkeissä lehtikerroksen alle, mutta siellä oli vielä täysi lepo. Vain vuohenjuuri työnsi helakanvihreillä versoillaan tammenlehtiä tieltään ja kiviympyrän vieressä sipulikukkien piippoja pilkisti jo paljon. Länsiseinustan uudessa kukkapenkissä näyttää istutukset hyvin päässeen alkuun. Se onkin ensimmäisiä pälvipaikkoja tontilla. Tulppaanien lehdet siellä olivat jo korkeita.

3.4.2016 Oli lunta saman verran kuin tänään.
Ristiturpia telmi pihalla kokonaista viisi kappaletta tässä yksi aamu, kun hanki vielä kantoi. Niin oli kantanut, että jokaista pihan nuorehkoa omenapuuta oli käyty maistelemassa, olin sitten laittanut eteen aitaa tai verkkoa tai ollut laittamatta. Näköjään on niin, että kun ympäröi verkolla, syövät sitten verkkoon nojaten vähän korkeammalta. Ja kai se metriä korkea hankikin jotain avitti. Eniten surettaa melko uusi Tallinnan päärynäomena, jota ne olivat onnistuneet nipsimään verkosta huolimatta. Olin puuta jahdannut toistakymmentä vuotta sen saadakseni, tämä vielä oli säleikköpuuksi kasvamassa. Tästä opin, että pienellä jäniksellä on pieni pää, joka sujahtaa isosilmäisen verkon läpi. Tai sitten ne on nojanneet verkkoon ja onnistuneet napsimaan aina verkon silmän kohdalta oksan paljaaksi. En enää juttele niille ystävälliseen sävyyn, kun pihassa kohdataan. Niitä oli tosiaan viisi, kohta niitä on legioona.

12.4.2018. Kohta tuossa vihertää!
Kasvimökkiä varten on yläkerran viileällä ikkunalla kasvamassa tomaatintaimia ja keittiön ikkunalaudalla muutama chili. Kelloköynnös ei ole vielä(kään) suostunut itämään, ja kohta sen ei enää tarvitse, jos kukkia aikoo. Viikolla kylvin toiveikkaana kaunopunahattua ja kosmoskukan siemenet odottavat kylvämistä.

Pihasuunnitelmiakin olen tehnyt, tosin vähän viiveellä ja melko epämääräisin haavein. Lunta on ollut niin paljon, että en oikein ymmärrä jo olevan huhtikuu. Yllätyin aamulla siitäkin, että pihalla kuuluu ääniä, ja nehän on jo peippoja, jotka pitävät meteliä! Eli ehkä elämä tästä taas kääntyy puutarhan suuntaan ja jää talvi tauolle.

Piippotilanne 6.4.2015, nyt melko sama.
Kiitos kaikille tasaista tahtia julkaiseville bloggareille. Olette, jos ei nyt ihan elämän, niin ainakin talven suola! No, vähän ehkä elämänkin! Harmittaa, etten ole tullut kommentoineeksi, vaikka melko tasaiseen tahtiin käyn kumminkin tekstejänne lukemassa. Kevätriemua on jo aistittavissa yhdellä jos toisella pihalla.

 

12 kommenttia:

  1. Eri vuodet ja eri talvet ovat todellakin kevään tulossa omanlaisiaan, nyt mennään tällä tyylillä. Vielä on maa kohmeessa ja märkää, vaikka lumet ovat viime päivinä paljon sulaneetkin.
    Rusakot ovat mestareita nojailemaan verkkoihin, tästä on omaakin karvasta kokemusta. Toivottavasti pahoja tuhoja ei löydy. Nyt katsellaan maasta nousevia kasveja ja toivotaan että kevät etenee suotuisasti.
    Kiva, että olet tehnyt suunnitelmia tälle kasvukaudelle, se pitää mielen virkeänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talven mittaan on mukava haaveilla. Kevättä kohti ajatukset sitten selkiytyvät ja muuttuvat ihan oikeiksi suunnitelmiksi. Tänä vuonna jatkan ainakin viime kesänä aloittamaani länsiseinustan kukkapenkkiä, joka kipeästi kaipaa uudistusta.

      Poista
  2. Hyvällä mallilla on lumien sulaminen. Voi harmi jänisten kanssa, riesana ovat täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että yksi jos toinenkin odottaa jo malttamattomana maan sulamista ja kevätlämmön tuloa. Ihan kuin jäniksiä olisi enemmän kuin ennen.

      Poista
  3. Voihan ristiturvat mitä saivatkaan aikaan.
    Kelloköynnökset kannattaa laittaa kylvön jälkeen lämpimään paikkaan itämään siihen saakka, kunnes taimettuvat. Itse olen laittanut kylvöastiat pesuhuoneeseen, jossa meillä on lattialämmitys. Pohjalämpö näyttää auttavan ja kylvöt ovat onnistuneet tämän menetelmän avulla hyvin.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Kruunuvuokko! Ne ovatkin olleet ikkunalaudalla ja lämpötila on saattanut vaihdella. Ikkunasta hohkaa kylmää, patteri lämmittää alta ja upeina kevätpäivinä aurinko porottaa. Taidanpa kiikuttaa astian miehen iloksi suihkun lattialle. =)

      Poista
  4. Eri vuosien kevätkuvia katsellessa saa mukavaa lohtua huomatessaan, että viime vuoden kaltaiset superkeväät ovat harvassa. Meiltä meni valtaosa lumista runsaan viikon sisällä, mutta sen jälkeen säät ovat olleet kaikkea muuta kuin keväiset. Saattaa käydä niin, että muu maa saa etelän puutarhat kiinni vikkelästi.
    Vietävän jänikset, kun ovat teillekin ehtineet tuhoja tekemään. Korkea hanki taisi edistää niiden pääsyä verkotettujen hedelmäpuiden apajille.
    Älä yhtään murehdi kommentoimattomuutta. Aina ei jaksa eikä ehdi, kukaan meistä.
    Aurinkoista sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kiertelin pihalla ja kylläpä jänöt ovatkin ehtineet joka paikkaan. Ei valtavia tuhoja, mutta pala sieltä, toinen täältä. Siistittävää siis riittää.

      Samoin sinulle, mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

      Poista
  5. Jänisten kanssa saa nykyään olla varautunut vähän jokaisen kasvin kohdalla. Hedelmäpuiden verkkojen ympäriltä olen talvisin käynyt lapioimassa tai polkemassa lumet matalaksi, jotteivät ihan yhtä helposti pääsisi tavoittamaan verkon sisällä olevia runkoja ja oksia. Nyt olen verkottanut tai peitellyt krookuksia yöksi sitä mukaa, kun ovat lumen alta paljastuneet ja nuput alkavat aueta. Haluan katsella niitä itse enkä kasvata niitä jänisten ruuaksi :D Jätin tänä vuonna kelloköynnökset kasvattamatta, kun joka vuosi niin huonosti kukkivat, olisivat kyllä kauniita katsella. Itse tunnuin nukkuvani talviunta kaiken alkuvuotta, ei vaan syntynyt postauksia, ei aina ole jutun juurta tai voimia. Virkistävää kevättä sinulle, koita pärjäillä pupusten kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on jänisten määrä puutarhassa lisääntynyt muutamassa vuodessa ihan räjähdysmäisesti. Sipulikukkia aivan aikaiseen kevääseen minulla ei ole, tai kasvavat vähän varjoisemmissa paikoissa, jolloin viereisessä puistossa ja kaupungin joutumailla niille on jo vihreää järsittävää. Omenapuun oksia ja silmuja napsitaan melkein joka vuosi. Jos ihan oikeasti tuota mietin, niin ehkä ne saa ottaa muutaman herkkupalan. Syksyllä intoudun kumminkin voivottelemaan omenasadon määrää ja mihin niitä tunkisi.

      Poista
  6. Siis jopa meillä on jäniksille kelevannu vanhan omenapuun oksat. Pari isua oksaa jourun sahaamahan pois, mutten sitä yhtää sure. En tykkää siitä muutenkaa ja o levinny nii leviälle. Harmi sun päärynäomenapuuta. Ei tuallaasta haluaasisi ainakaa jänisten takia menettää. Keväät tuloovat nii eri tahtihin, mutta onneksi ny jo rupiaa tapahtumahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä kevättä jo odotettu ihan tarpeeksi. Eli sen puoleen supermukavaa, että todellakin lumi suli silmissä ja nyt jo katselen ensimmäisiä krookuksia. Toivon, että säleikköpuu tekisi uusia oksahaaroja sopiviin paikkoihin. Ellei, täytyy kaivaa reppana ylös. Mutta katsotaa ja toivotaan parasta.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!