2022-10-29

Harlow Carr - värien sinfonia

Edellisessä Harlow Carr -jutussa tutustuttiin puutarhan maisemasuunnitteluun. Nyt esittelen puutarhan perennaistutuksia ja erityisesti kukkapenkkien värivalintoja ja -yhdistelmiä. Antoisia selailuhetkiä sadepäivään!



Perennojen osalta vierailumme heinäkuun lopulla osui kypsien ja vahvojen värien sykähdyttävään sinfoniaan. Heleät ja vaaleat kevätvärit ovat kuihtuneet ja loppukesän hehkuvat värit päässeet parhaaseen loistoonsa.





Alueella on kaksi valtavaa, leveydeltään yli 20-metristä kukkapenkkiä, jotka halkovat maiseman koko puiston pituudelta. Lisäksi on useita pienempiä lämpäreitä. Vaikka eri lajeja on uskomaton määrä, on istutukset sommiteltu taidokkaasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä on ihan valtava taidonnäyte.





Olimme varanneet runsaasti aikaa, joten puutarhaan tutustumiseen, väriyhdistelmien huomaamiseen, katseluun ja kuvaamiseen sai uppoutua rauhassa. Kotiin päästyäni olen viettänyt useammankin hetken tutkiessani kukkaistutusten koostumusta. Olen yrittänyt ratkaista, mikä istutuksissa saa ne näyttämään niin hienoilta.





Yhtenäisyys on yksi avaintekijä. Vaikka sininen, keltainen ja punainen perenna kasvavat lähellä toisiaan, eivät värit riitele keskenään. Perennojen taustalla on usein niihin erittäin hyvin sointuvia kasveja. Sininen perovskia taustallaan lehtoängelmä, punainen pipo taustallaan tummanpunertavaa maksaruohoa ja keltainen helenium taustallaan jotain toista keltaista. Voi siis istutella reilusti täysin erivärisinä kukkivia kasveja yhteen kunhan huolehtii, että ryhmän yksittäiset kasvit sulautuvat viereisiin ja kauempana oleviin sävyihin.





Tämän oivaltaminen oli avartavaa. Turhaan ei puhuta pihasuunnittelussa toistosta, siitä miten väri ja sen sävyt kertautuvina antavat rytmiä ja toisaalta yhtenäisyyttä puutarhaan. Tämä näkyy lähestulkoon jokaisessa kuvassa, jossa kameraan on osunut taustaa mukaan. Ja se taustan väripilkku ei ole siellä sattumalta. Kerrassaan mestarillista suunnittelua Harlow Carr:in väeltä.





Selkeästi perennapenkeissä on väriteemoja. Lämpöiset oranssit, lämpöiset keltaiset välissään tummat luumunpunaiset ja vastaväreinä erisävyiset vahvat lilat ja siniset. Lähivärejä ja vastavärejä on sommiteltu taidokkaina yhdistelminä. Pienemmässä määrin löytyy vaaleankeltaisen ja sinililan sävyjä yhdistettynä heinän ruskeisiin. Mielenkiintoisia yhdistelmiä persikanvärisen ruusun kanssa.





Itse lajivalinnat eivät Pohjois-Yorkshiressä sijaitsevassa puutarhassa aivan valtavasti poikkea meillä kasvatettavista. Jopa yllätyin, miten paljon löytyi tuttuja perennoja. No, osasta ei ollut hajuakaan ja osa oli niin herkkää lajiketta, että niitä on meidän talviin turha yrittää mukauttaa. Mutta yllättävän monelle keksii myös melkein samanlaisen kotoisen korvaajan, mikä tietysti saa ensi talvena puutarhahaaveet laukkaan.




Laajoista istutusalueista on saatu hyvin toisiinsa sointuvia. Riippumatta mistä suunnasta kukkamaita ihaili, olivat ne aina yhtä intensiivisen väriset ja hyvän näköiset, vieläpä uskomattoman freesissä kunnossa ensin pitkän kuivuuden ja sitten ennätyksellisen +40 asteen helleaallon jälkeen.




Tyyliltään kukkapenkit eivät olleet puhtaasti perinteisiä englantilaisia kartanopuutarhojen istutuksia, vaan erityisen paljon oli huomioitu mehiläisiä, kimalaisia, perhosia ja lintuja istuttamalla sekä mettä että siemeniä tarjoavia lajeja. Kasvivalintoihin oli päässyt myös vaikutteita preeriapuutarhoista heinineen, mikä onkin seuraavan Harlow Carr -postauksen aihe.





 

Tänään sadepäivänä voi vähän haaveilla. Huomenna sitten kiinni haravanvarteen ne, joilla on vielä syyspuuhat kesken.


19 kommenttia:

  1. Todella kauniita ja upeita kasviyhdistelmiä. Kiitos sinulle, kun jaot näin kattavan kuvasarjan. Näihin tulen palaamaan, kun etsin inspiraatiota kasvien onnistuneisiin yhdistelmiin.
    Mukavaa viikonloppua ja talviaikaan siirtymistä. 🍃🍂🍁🕯🕯

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palaa vain, näin on tarkoituskin =). Minusta on kivaa, kun voi jakaa kuvistaan sen kerran kun pääsee jossain upeassa paikassa käymään. Kiitos, samoin hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. Ah, täydellistä sadepäivän tykitystä, kiitos! Oi ja joi. Brittiläiset kukkapenkit ovat legendaarisia ja tällainenhan sitä on silmissä, kun omiaan tekee. Vaan tulos on sitten vähän muuta, kun myyrät ja peurat syövät kasvit eikä omiin huoltotöihin ei kuulu hevosenlannan jokakeväistä levittämistä yms. Sitä ei meidän saarelta saa... peuranpaskaa kyllä saisi :-DDD
    Ihana on noita tutkailla ja toivoa, että Perovskiat kasvaisivat noin, fenkolit, höyhenheinät ja pipot talvehtisivat ja japaninvaahteroista tulisi monimetrisiä... Jos kuvasit, niin toivon preeriaistutusten lisäksi vielä kuvasarjan Harlow Carrin puista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin vasta nyt edellisen Harlow-juttusi, siellä olikin ihanasti kuvia niistä puista sommitelmissa. Mutta puolestani saat tehdä vielä tsiljoona postausta sieltä ja puistakin vielä erikseen!

      Poista
    2. Nämä kieltämättä on melkoisia haavekuvia meille, mutta pyrkimys näihin on kova. Korvikkeita joutuu ottamaan käyttöön, että pääsee lähelle. Tilli & sinipiikkiputki? Tai jokin pitkävihneinen vilja korvaamaan höyhenheinää... Aika karua, mutta niinhän se meillä on.
      Meillä ei perovskia menestynyt kuin yhden kesän, mutta ehkä joku toinen kerta onnistuu paremmin.
      Olinkin vihjaisemassa tuosta linkistä. On siinä jokunen puu metsän reunasta. Valitettavasti meillä riitti nähtävää koko päiväksi näiden kukkapenkkien, puronvarren istutusten, alppitarhan ja keittiöpuutarhan tienoilla, niin ei illalla enää jalat kantaneet metsäretkelle. Sinne ensimmäisenä, jos seuraava kerta joskus osuu kohdalle.

      Poista
  3. Melkoista herkkua harmaan sadepäivän ratoksi. Näitähän voi katsella vaikka kuinka kauan. Kiitos!
    Ehkä noissa laajoissa istutuksissa eniten kiehtoo se, että yksittäistä lajia on aina valtavasti. Ei mitään piperrystä todellakaan. Ja sitten joukosta nousee jokin voimakkaan värinen kukka tai lehti. Kasvien lehtien ja kukkien muodot ja korkeudetkin vaihtelevat hienosti. Ja kuitenkin kaikkia pääsee hyvin ihailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä, Between! Ilo oli jakaa.
      Oikeassa olet. Näistä lähempää otetuista kuvista ei ehkä näy miten valtava alue oli, eli se vaatii runsaasti taimia. Silloin tietynlainen jämptiys värilämpäreiden rajoissa säilyy. Meikäläiset perinteisesti ostaa sen kolmen, korkeintaan viiden taimen ryppään ja sirottelee taimet vielä pitkin pientä penkkiä. Väleihin paria muuta kasvia lisänä, niin siinä on soppa valmiina, lämpäreistä tietoakaan. Mulla on melko pieni piha, joten tähän täytyy jatkossa kiinnittää huomiota, jos haluan väreillä pelata.

      Poista
  4. Olipa paljon tutkittavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että jäi nakerrettavaa ja pohdittavaa.

      Poista
  5. Wautsi mitä kuvia! Ihania yhyristelmiä ja onneksi on palio tuttuja kasvia. On halutessaan helappo kopsia yhyristelmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mitä kuvata! Ja vaihtoehtoja vähän joka mieleen ja makuun.

      Poista
  6. Näitä näkymiä ja upeita yhdistelmiä tulee varmasti katsottua vielä monta kertaa. Kerrassaan upea paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka oli sellainen, että ekat minuutit vain hoettiin: "Ei ole totta, ei voi olla totta!" Näkymät vaan jatku ja jatku. Kiva jos on iloa myöhemminkin.

      Poista
  7. Olipa taas upea kuvakierros Harlow Carrista. Näitä kuvia selailee mielellään useammankin kerran ja etsii ispiraatiota omaan puutarhaan. Kerrassaan hienoja yhdistelmiä, vaikka ihan räikeimmät vieruskaverit eivät omaan mieleeni niin olekaan. Tuollaisessa avarassa ympäristössä kuitenkin toimivat oikein hyvin eikä vaikutelma ole yhtään räikeä tai sekava. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minut yllätti se, miten paljon pidin juuri niistä vahvoista väreistä. Olen ajatellut, että olisin hentojen ja harmonisten värien yhdistelijä (niin kun olenkin), mutta tummat ja vahvat värit näyttäytyivät minulle nyt aivan uusina. En voinut olla pitämättä. Tuli sellainen tunne, että johan tässä on vuosikymmeniä sävy sävyyn pakerrettu, vois välillä tuulettaa.

      Poista
  8. Kiitos upeaa kukintaa ja minä myös palaan näihin vielä myöhemminkin. 🤗.Olen myös itse yrittänyt istuttaa useampia taimia aina lajiaan mutta tällaista saa vaan suurissa penkeissä ja alueissa aikaiseksi hienolta näyttää kaikissa kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olehan hyvä, palaa toki! Totta on, että nämä vaativat tilaa, tai sitten tyytymistä pienempään määrään lajeja tai värejä. Toisaalta jos miettii, että minullakin on toistakymmentä pientä kukkapenkkiä, että mitä jos olisikin pari isoa. Tai jos se nurmikko viimein lähtisi.

      Poista
  9. Ai että mitä ihanaa väriloistoa syksyn harmauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pioni! Kummasti nämä värittävät mieltä ja tuovat vaihtelua syksyn harmaisiin väreihin.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!