Kannoimme toissaviikolla puutarhakalusteet sisälle talvisuojaan. Kävin nappaamassa pari kuvaa vielä kerran kiveyksestä ja metallipenkistä ennen lumisadetta.
Varattu-tekstin olin saanut kesän mittaan hinkattua pois
penkin selkänojalta. Ahkerasti olen penkillä istunut. Harvoin esine tuottaa
niin paljon mielihyvää kuin tämä penkki on antanut. Yhtä paljon kuin
riippumatto, joka on kesäisin ahkerassa käytössä.
Paitsi puutarhaa, myös elämää katsoo välillä läheltä kasvotusten, sitten ulkopuolisen
silmin hieman sivusta ja vielä kaiken yläpuolelta.
Asiat asettuvat oikeaan mittakaavaan, kun niitä puntaroi monelta kantilta.
Ehkä asiat kiertyvät monimutkaisiin yksittäisiin koukeroihin ja itse elämä jää näkemättä. |
Ehkä elämä on jossain ohessa, kuin sivullisen silmin vilkaistu. |
Ehkä elämä on kuin pointillistinen teos, joka hahmottuu vain silmiä siristäen ja riittävän kaukaa. |
Parempi on vain istua siihen penkille ja nauttia tästä
päivästä.
Lukekaapa Jhumpa Lahirin kirja Tulvaniitty. Teos kertoo kahdesta
veljeksestä, heidän päätöstensä vaikutuksista omaan ja läheistensä elämään.
Amazonista löytyy pätkä englanniksi luettuna.
I've been
reading Jhumpa Lahiri's book The Lowland. It tells about two brothers and how
their decisions affect on the life of their family. You can
listen a chapter read from the book at Amazon.
Tervetuloa seuraajaksi, Sinikka!