Jo syksyllä piti kylvämäni perennojen siemeniä, jotka keräisin
omasta pihasta. Uteliaisuuttani ja kokeilun haluani, johan noita puutarhassani
kasvaa. Jäi keräämättä ja kylvämättä.
Talvi pihalla riittää: pakkastuulet ja jäiset sateet. Siemenet
ovat saaneet kylmäkäsittelyn varmasti. Keräsin talteen talven kuivattamia törröttäjiä.
Ravistaessani kukintoja pieni rahina kertoi siemenkotien sisällä olevan aarteita;
onkohan siemenissä eloa?
Siperiankurjenmiekan siemenet näyttävät kurttuisilta
minirusinoilta. Ne ovat kovia kuin kivet. Liotkoon ensin tovin. Saankohan
erivärisistä siemenistä erilaisen
taimen?
Jos on kasvit erilaisia, niin on siemenetkin. Joka kevät
sitä tulee ihmetelleeksi. Punanorotähkän kukinto on kuivuneena kuin pörheä
pulloharja. Siemenet ovat untuvan keveitä hahtuvavarjoineen. Sama setti kuin
samettiruusun siemenillä.
Jäi siivoamatta palavarakkaus pois kasvimökistä syksyllä. Talven
jälkeen sinne pyrkiessäni pienikin liike sai aikaan hennon rapinan siementen
pudotessa pitkin kasvualustaa ja käytävää. Astia alle ja varovasti kukintoja
katkomaan. Palavarakkauden siemeniä riittää. Tarjolla räikeän iloisen perennan
siemeniä. Voisin postittaa.
Maksaruohon siemenet ovat olemattoman pieniä. Ehkä ne ovat
roskia, samankokoista ripettä kumminkin. No, jos eivät ole siemeniä,
niin sitten se on toivomuspuuteria. Ehkä itääkin kukkapenkissä, jonne siemenet
jo varisivat.
Ovatpa nuo punanorotähkän siemenet kauniita.
VastaaPoistaSyksyllä tulee aina tehtyä kaikenlaisia päätöksiä ja jotenkin ne vain jäävät. Mitäpä niitä murehtimaan.
Niinpä. Sinne penkkiin ne on varisseet suurin osa ja ehkä itävät. Kokeilla pitää kumminkin.
PoistaKauniita lähikuvia! Minullakin jää aina syksyllä perennojen siemenet keräämättä, kesäkukista sen muistaa paremmin. Olen sitten alkukesällä kaivellut ylimääräiset siementaimet kukkapenkeistä ja siirtänyt niitä uusille paikoille. Mukavaa alkanutta viikkoa! P.s. blogissani on puutarhakirja-arvonta:)
VastaaPoistaKiitos Tiiu! Hauska oli kuvatakin pitkästä aikaa. Talvella on vähän valosta kiinni sekin touhu.
PoistaKäynpä blogissasi vierailulla. Koskaan ei ole kirjoja liikaa. Mukavaa viikkoa! Johan se meneekin nopeasti, kun tiistaista on aloitettu.
Uteliaisuus ja yritteliäisyys ovat niitä puutarhaihmisten luonteenpiirteitä, siksipä mikään ei ole mahdotonta kokeilla, kun on kyse kasveista ja kasvatuksesta. Aina kannattaa kokeilla, yllätys on sitäkin ihanampi, jos sattuu onnistumaan. Ja epäonnistumisista ei lannistuta, vaan otetaan opiksi tai yritetään uudelleen. Näin minä tämän olen ajatellut:)Onnea kylvöillesi!
VastaaPoistaKokeilu on aina kivaa. Ehkä jokunen vuosi menee ennen kuin iirikset on kukassa, mutta sitten voin sanoa ihan itse kylväneeni.
PoistaOnneksi kasvit hoitavat osin melko tehokkaasti itsekylväytymisen kasvupaikalleen. Siperiankurjenmiekan siemeniä voit liottamisen lisäksi hieman raaputtaa. Kylmäkäsittelynhän ne jo ovatkin saaneet.
VastaaPoistaOnnea siemenkylvöihin.
Joskus tuntuu, että ne parhaat taimet nimenomaan tulee itse kylväytymällä. Levitessään siementämällä kasvi on paikalla, jossa se kukoistaa ja pikkutaimetkin onnistuvat.
PoistaMinulla komeamaksaruoho tuntuu leviävän siemenistä vähän liiankin hyvin. Joka kesä sen siementaimia löytyy sieltä ja täältä. Hieno kasvi kuitenkin, joten ei haittaa. ;)
VastaaPoistaMun omani on isomaksaruohoa, 'Karlfunkenstein' nimeltään. Niitä oli kaksi, mutta toinen kuoli heti ensimmäisenä talvena. Täytyypä tarkkailla multaa maksaruohon juurelta.
PoistaMinun intohimoni on idättää Mooseksen palavan pensaan pienet mustat helmipallerot. Olenkin saanut niistä monta jo kukkivaa tainta menestymään. Jakoon taimet eivät oikein kelpaa, monikaan ei tunne sen hyviä perennaominaisuuksia. Palaan kerrontaan omassa blogissani.
VastaaPoistaMooseksen palavapensaan kukat ovat kauniit. Sen tummahkot lehdet sopivat todella hyvin muiden kukkien taustaksi. Pidän siitä paljon, vaikkei sitä minulla olekaan.
Poista