Ihanaisen istutus

 

Vuosia sitten näin Salossa uskomattoman kauniin pensaan täynnä kukkia. Siitä lähtien on kellokuusama kalkattanut takaraivossani. Järki sanoo: älä osta arkaa, ja takaraivon uumenista kuuluu: osta sittenkin. No, sain valita pensaan äitienpäivälahjaksi!

Nyt olen viikon pyörinyt pihalla taimiastiaa kanniskellen. Missä on lämpimin paikka puutarhassani? Kasvaako pensas puoli- vai puolitoistametriseksi? Kuinkahan leveä on leveä? Töissä äitienpäivän jälkeisenä maanantaina tajusin jättäneeni Kolkwitzia amabilikseni keskelle pihaa ristiturvan makusteltavaksi. Olin vähällä lähteä kesken päivän kietaisemaan verkon oksien suojaksi. Mielikuvissa kaluttu tappi sojotti syyttävästi ruukusta.

Lopulta sopiva istutuspaikka löytyi Antonovkan kainalosta, höyhenpensaan seurasta ja köynnöshortensian viereltä. Perusteellisen pohdinnan jälkeen mokasin kumminkin. Tuuppasin kalkinsuosijan happaman maan kasvin kaveriksi. Jos ei täydellisesti mennyt, ainakin paikka on suojassa tuulilta. 

Vaikka vappuna näköjään sataa lunta, on lumen puute talvella herkkähipiäisen kellokuusaman pahin vihollinen. Oksat paleltuvat maata myöten ilman suojaa. Taimitarhojen sivuilla kuitenkin vakuutetaan, että muutaman vuoden jälkeen paleltumisesta pensas kukkii taas (paleltuakseen uudelleen?). 

Millaisia kokemuksia teillä on; auttaisiko pakkaspeite? Suojaatteko kellokuusamaa II-vyöhykkeellä?

Kaikenlaisia hienohelmoja sitä tuleekaan hankkineeksi!