Kew Gardens, Rock Garden

Lupasin kertoa Kewn kivipuutarhasta. Lontoon matkan aiheuttama viherpökerrys laantuu vähitellen ja jippii-ihastelu oman pihan alkavasta orastuksesta tasoittaa tilannetta. Ehkä kesä meillekin joskus.

Kevään ensimmäiset pionit. Varhaisimmat pionit olivat täydessä kukassa, myöhemmin kukkivat pullistelivat jo suuria nuppujaan. Ilmeisesti pioneille on tässä jätetty kallionlohkareiden väliin kunnon kolo multaa varten. Lämmin paikka kasvaa. Myös lähellä olleessa metsäpuutarhassa puupionit olivat täydessä loistossaan.

Pieniä ja isompia kasvutaskuja oli lohkareista muodostetut rinteet täynnään. Nyt harmittaa, että en tullut harhautuneeksi polulta tarkemmin katselemaan istutuksia. Tyydyin napsimaan yleiskuvia, sillä jälleen kerran kasvien sijoittelu, perspektiivit, mittasuhteet ja värivalinnat veivät jalat alta.

Puiston suunnittelussa oli hyödynnetty myös olemassa olevaa puustoa, ja kivilohkareista oli järjestetty portteja ja kivirinteitä, joiden väleissä polut luikersivat. Vaikka lohkareet selkeästi jäivät rakennetun oloisiksi, niiden sijoittelu istui todella hyvin alueen korkeuseroihin ja puiden korkeuksiin. Kuumeisesti mietin, saisiko ideoita siirrettyä oman pihan kivipenkereisiin miniatyyrinä.

 

Porteista oli kauniit näkymät eteenpäin. Tässä alkaa pitkä ruusukujanne, joka sivuaa isoa muurillista keittiöpuutarhaa. Ruusut olivat vasta kasvattamassa nuppujaan. Haluaisin joskus nähdä sen kukkivan. Japaninvaahtera sopii hyvin punatiiltä vasten, se tuntui olevan vakioratkaisu monen tiiliseinän kupeessa. Valkoiset, hopeanharmaat, vaalean kellertävät ja harmaanvihreät sävyt tulevat hyvin esiin harmaasta kivestä.  

Princess of Wales Conservatory kivipuutarhan vieressä antaa taustan vesiputoukselle. Siinä on harkiten saatu vesi juoksemaan noroina tasoilta ja toistamaan lasihuoneen muodostamia raitoja ja bloggeja. Kaislojen ruo'ot ja lammikon edessä kasvavien laukkojen varret toistavat samaa pystysuorien viivojen bloggia. Olimme paikalla rentukoiden aikaan ja näen silmissäni kuinka kaunis lammen edusta on iiristen kukkiessa.

Jokainen kivenkolo piti juurellaan aarteen. Kasvit oli nimikyltein varustettu, kuten kasvitieteellisessä puutarhassa kuuluu olla. Olen sen verran kaukana botanistista, etten kylteistä perustanut, joten kasvien nimet saivat jäädä. Hassua nähdä hopehärkkiä ja palmuja samassa kivikossa.

Eniten pidin pitsimyssyjen muodostamasta näkymästä. Itsellänikin on joskus kasvanut rönsytiarellaa, mutta alhaalla jalkojen tasolla kasvaessaan sen kauneus ei pääse kunnolla esiin. Toisin kuin tässä kiveä vasten, nostettuna tasoihin ja istutettuna etenevälle matkalle. Etäällä oleva kukkapuu vielä korostaa valkoista hattarajatkumoa. Männyn neulasten sinivihreys toistuu istutuksissa ja etäämmällä kevään vihreys kylpee auringon valossa. Etualan narsissit olivat jo ehtineet kukkia.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!