Kelkotaan huonekasveja

Minua miellyttää vanhat käytössä kuluneet esineet. Siksipä meiltä löytyy poljettava Singer-ompelukone (käyttökunnossa muuten!), vanha rukki, joukko suutarinlestejä, vanhoja saksia ja puuhöyliä, keritsimet, sinkkinen pesuamme, vanha puusaavi, rautainen keittopata, heinäharava vuolluin puupiikein,... Kunpa joskus saisin ne arvoiselleen paikalle esiin.

Ennen sitä osattiin tehdä kauniit muodot jopa työvälineisiin.

Eräänä päivänä meillä on vanha puinen kelkka olohuoneessa. Sitä on kai käytetty vesien kuljetukseen pihakaivolta tupaan ja saunalle. Vesikelkka lojui pitkään hylättynä ryönän ja rojun alla ulkohuoneessa. Se on pitkä ja siihen mahtuu parikin saavia työnnettäväksi, vaiko vedettäväksi? Tässä vaiheessa asialla ei ole merkitystä.  

Pintojen kuluneisuus tekee tästä vielä paremman näköisen. Ehkei tällä enää raskasta kuormaa työntäisi.

Kelkan jalasten metalliliuskat tuovat liukkautta kulkuun lumella, mutta parketilla niistä on päästävä eroon. Leikkelen huovasta suikaleet ja vuoraan sillä jalakset raapimasta parkettia. Otan kelkasta mitat ja soitan lasiliikkeestä apua paksun lasin leikkaukseen ja hiontaan. Ja kas: meillä on tyylikäs kukkapöytä olohuoneessa.

Lasilevy asettuu tukevasti ja turvallisesti kelkan poikkipuiden varaan.

Tasoja on yksi, mutta sijoittamalla erikorkuisia kasveja olen toistaiseksi pärjännyt. Ikkunan ääressä on kasveille valoisa paikka, vain viereisen sähköpatterin hohka talvisin on niille haitaksi. Keväisin tasolla voi huonekasvien  välissä kasvattaa enimpiä siementaimia, jotka eivät mahdu ikkunalaudan runsaampaan valoon. 

Kyllä tässä kelpaa huonekasvejaan kasvatella. =)

Ajatus tästä blogitekstistä virisi Puutarhahetki-blogin Tiiun kirjoituksesta. Hän on rakentanut upean monitasoisen kasvitelineen hyödyntäen vanhaa. Käypä vilkaisemassa, jos et vielä ole teline-juttua huomannut.

Siemeniä kylvöön

Green Apples -akileijan kypsyviä siemenkotia.

Viimeistään helmikuussa mieltä polttelee siemenhankinnat ja tarkastus edellisen vuoden (vai vuosien?) siemenvarastoon on tehtävä. Puutarhaihmisellä varastoa riittää.

Jo aiemmin heitin pois kaikki ikivanhat siemenet, joista osa oli viime vuosituhannella kerättyjä tai ostettuja. Periaatteella niin-kauan-kuin-pussissa-rapisee ne lojuivat laatikon pohjimmaisina, vuosittain jokusen siemenen vajenneina. Peruskasvit tilli, tomaatti ja persilja itävät vuosia Parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Akileija, harjaneilikka, kehäkukka ja samettiruusu ovat myös varmoja itämään, kunhan säilyttää siemeniä viileässä.

Mäkitervakko viihtyy erittäin hyvin puutarhassa.

Viime kesänä varastoin lisää siemeniä. Tienpenkalta kaivamani mäkitervakon taimi mukautui hyvin puutarhani kiviympyrän viereiseen hiekkamaahan. Samantapaista kuivan paikan istutusta olen kaavaillut paahteiselle talon seinustalle, jossa kasvien on pärjättävä ilman kastelua. Keräsin tervakosta kypsät siemenet ja niitä on nyt aimo annos tuleville vuosille.

Alkuperäisiä tummansinisiä lehtoakileijoja tontillamme.

Hyvä syy kerätä siemeniä on säilyttää tietty värisävy tai muoto. Puutarhan syrjäisessä kolkassa minulla kasvaa vielä pari ikivanhaa tummansinistä lehtoakileijaa. Keräsin niiden siemenet ja toivon että edes joku jälkeläisistä olisi saanut saman tumman sinen terälehtiinsä.

Jännittävä sekoitus akileijaa.

William Guinness -akileija toissakesän kylvöksistä.

Akileijat risteytyvät herkästi keskenään. Siinä jännittävämpi syy kerätä siemeniä. Koskaan ei tiedä, minkä kaunottaren saa puutarhaan. Kummasti Nora Barlow lainaa rimpsuhelmaansa lehtoakileijalle. Otin talteen ensimmäisen kerran kukkineen William Guinness -akileijan siemenet ja toivon, että viereisen penkin alppiakileija tai Green Apples -akileijat olisivat viljameita hieman säväyttäneet.

Heleänsininen ja rento alppiakileija. Rentouttaisiko se yhtään viljamien topakkaa olemusta?.

Siementuotanto käynnissä. Loppukesällä ukkolaukan siemenet ovat jo tummia ja varisevat herkästi.

Ukkolaukan siementaimia emotaimen juurella.

Kokeilumielessäkin tulee varastoitua siemeniä. Kylvöä odottavat nyt ukkolaukan ja äidiltä saadun punakellukan siemenet. Ukkolaukat itävät itsestään maahan pudonneina, mutta alkulähdön jälkeen ne peittyvät penkissäni muuhun kasvillisuuteen. Jospa purkkitaimet saisi siirrettyä avarampiin oloihin varttumaan. Kellukan siemenissä jännittää, tulinko keränneeksi siemenet punaisia vai keltaisia kukkia kantaneesta kasvista. En huomannut ajoissa merkitä kasvia. Yllättäen keltaista tavoittelen.

Keltainen punakellukka vei sydämen kertaheitolla.

Perennoja en valtavista ennakkosuunnitelmista huolimatta viime kesänä tullut kylväneeksi, joten pusseistaan ne hohkavat nyt toivoa ja odottavat kylvöä. Samoin kasvimaalle on siemenvarastosta tarjolla runsaasti erilaisia yrttejä. 

Hyvänen aika, enkö pääsekään siemenostoksille kuin porkkanaa hakemaan?

Kesän lämpö

Lumi kinostuu peittäen puutarhassa polut, jotka eilen vasta luotiin puhtaaksi. Tuisku tulee jatkumaan koko päivän. Mikä loistava hetki aloittaa puutarhan suunnittelu, siemenvaraston tarkistus ja upota korviaan myöten haaveisiin.

Eksyn aiheesta blogeja selatessa. Lueskelen, mitä muille kuuluu, joko on ensimmäiset siemenet kylvetty, peräti itäneet tai kylmäkäsittelyssä. Kukkatukia varten poimin idean sieltä, toisen muunneltavan idean toisaalta. Löydän monta mielenkiintoista minulle uutta blogia ja alan sitten tuijottaa oman blogini ulkoasua. Piti uudistaa se jo ennen joulua. Sopivaa banneri-kuvaa etsiessä ymmärrän, etten ole kertonut blogissani kesästä käytännössä vielä mitään.

Ja minkälainen kesä olikaan. Niin kuuma ja paahteinen, etten kunnon puutarhahommia tullut tehneeksi. Lykkäsin tehtäviä eteenpäin toivossa, että seuraavalla viikolla olisi viileämpää. Ei ollut, ja sitten olikin jo syksy ja muut kiireet.

 

Nautin menneestä kesästä suunnattomasti. Lämmintä, rentoa oleilua. Kerrankin sai hyvällä omallatunnolla siirtyä riippumattoon tammen varjoon. Jos siellä oli liian kuuma, sai siirtyä sisälle tuulettimen eteen leyhyteltäväksi. Kaivosta pumpattu matonpesuvesi lämpeni auringonpaisteessa hetkessä sopivaksi käyttää.

 

Mitään suurta en saanut viime kesänä puutarhassani aikaiseksi, mutta silti kukkapenkin perennat kukkivat ja loistivat. Kastelinkin vasta viime hädässä, koska olen päättänyt, että kasvien tulee pääsääntöisesti selvitä itsekseen. 

Valitsin kuvia, joissa todella näkyy kesän lämpö. Toivottavasti kuvat lämmittävät sinuakin ja innostavat kohti uutta kevättä ja kesää!