Edellisessä Harlow Carr -jutussa tutustuttiin puutarhan maisemasuunnitteluun. Nyt esittelen puutarhan perennaistutuksia ja erityisesti kukkapenkkien värivalintoja ja -yhdistelmiä. Antoisia selailuhetkiä sadepäivään!
Perennojen osalta vierailumme heinäkuun lopulla osui kypsien ja vahvojen värien sykähdyttävään sinfoniaan. Heleät ja vaaleat kevätvärit ovat kuihtuneet ja loppukesän hehkuvat värit päässeet parhaaseen loistoonsa.
Alueella on kaksi valtavaa, leveydeltään yli 20-metristä kukkapenkkiä, jotka halkovat maiseman koko puiston pituudelta. Lisäksi on useita pienempiä lämpäreitä. Vaikka eri lajeja on uskomaton määrä, on istutukset sommiteltu taidokkaasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä on ihan valtava taidonnäyte.
Olimme varanneet runsaasti aikaa, joten puutarhaan tutustumiseen, väriyhdistelmien huomaamiseen, katseluun ja kuvaamiseen sai uppoutua rauhassa. Kotiin päästyäni olen viettänyt useammankin hetken tutkiessani kukkaistutusten koostumusta. Olen yrittänyt ratkaista, mikä istutuksissa saa ne näyttämään niin hienoilta.
Yhtenäisyys on yksi avaintekijä. Vaikka sininen, keltainen ja punainen perenna kasvavat lähellä toisiaan, eivät värit riitele keskenään. Perennojen taustalla on usein niihin erittäin hyvin sointuvia kasveja. Sininen perovskia taustallaan lehtoängelmä, punainen pipo taustallaan tummanpunertavaa maksaruohoa ja keltainen helenium taustallaan jotain toista keltaista. Voi siis istutella reilusti täysin erivärisinä kukkivia kasveja yhteen kunhan huolehtii, että ryhmän yksittäiset kasvit sulautuvat viereisiin ja kauempana oleviin sävyihin.
Tämän oivaltaminen oli avartavaa. Turhaan ei puhuta pihasuunnittelussa toistosta, siitä miten väri ja sen sävyt kertautuvina antavat rytmiä ja toisaalta yhtenäisyyttä puutarhaan. Tämä näkyy lähestulkoon jokaisessa kuvassa, jossa kameraan on osunut taustaa mukaan. Ja se taustan väripilkku ei ole siellä sattumalta. Kerrassaan mestarillista suunnittelua Harlow Carr:in väeltä.
Selkeästi perennapenkeissä on väriteemoja. Lämpöiset oranssit, lämpöiset keltaiset välissään tummat luumunpunaiset ja vastaväreinä erisävyiset vahvat lilat ja siniset. Lähivärejä ja vastavärejä on sommiteltu taidokkaina yhdistelminä. Pienemmässä määrin löytyy vaaleankeltaisen ja sinililan sävyjä yhdistettynä heinän ruskeisiin. Mielenkiintoisia yhdistelmiä persikanvärisen ruusun kanssa.
Itse lajivalinnat eivät Pohjois-Yorkshiressä sijaitsevassa puutarhassa aivan valtavasti poikkea meillä kasvatettavista. Jopa yllätyin, miten paljon löytyi tuttuja perennoja. No, osasta ei ollut hajuakaan ja osa oli niin herkkää lajiketta, että niitä on meidän talviin turha yrittää mukauttaa. Mutta yllättävän monelle keksii myös melkein samanlaisen kotoisen korvaajan, mikä tietysti saa ensi talvena puutarhahaaveet laukkaan.
Laajoista istutusalueista on saatu hyvin toisiinsa sointuvia. Riippumatta mistä suunnasta kukkamaita ihaili, olivat ne aina yhtä intensiivisen väriset ja hyvän näköiset, vieläpä uskomattoman freesissä kunnossa ensin pitkän kuivuuden ja sitten ennätyksellisen +40 asteen helleaallon jälkeen.
Tyyliltään kukkapenkit eivät olleet puhtaasti perinteisiä englantilaisia kartanopuutarhojen istutuksia, vaan erityisen paljon oli huomioitu mehiläisiä, kimalaisia, perhosia ja lintuja istuttamalla sekä mettä että siemeniä tarjoavia lajeja. Kasvivalintoihin oli päässyt myös vaikutteita preeriapuutarhoista heinineen, mikä onkin seuraavan Harlow Carr -postauksen aihe.
Tänään sadepäivänä voi vähän haaveilla. Huomenna sitten kiinni haravanvarteen ne, joilla on vielä syyspuuhat kesken.
