2019-11-28

Uudet matalat asukkaat


Keväisiltä messuilta tarttui mukaan mehitähtiä, hopearikkoa ja sitruuna-ajuruohoa. Hieman oli kateissa, mihin tarkalleen niitä halusin istuttaa, mutta paikkansa löysivät. Alkukesällä sinileimun kukkiessa sain ne maahan. 


Likusterisyreenin alla on ollut pari pientä hiekkamultaista kumparetta kivikon keskellä jo pari vuotta. Haaveilin sinne kivikkokilkkaa matalaksi matoksi, kylvinkin sitä hellekesää edeltävänä keväänä; no eipä kivikon kastelu niissä asteissa auttanut. Mitään ei noussut. Siksipä ajattelin, että mehitähdet ehkä pärjäävät tuolla paikkaa.


Kun sitten taimipurkkeineni könyän kivikkoon istutuspuuhiin, niin eikös maasta ole noussut jokunen kilkanpoikanen. Siinä meni mehitähtien istutuspaikka. Laitoin varovasti sitruuna-ajuruohon lämpäreen toiseen päähän ja hopearikot hieman kauemmaksi. Kastelin pitkin kesää myös kilkanpoikaset, vielä syksyllä olivat elossa.


Hopearikot jouduin istuttamaan pari kertaa uudelleen, sillä joku tykkäsi myllätä ne ylösalaisin. Tekijä jäi kiinni jättäessään hiekkamaahan selvästi erottuvat tassunjäljet, eikä palannut kun paikka oli höystetty kaikella mahdollisella nenään käyvällä, mitä maustekaapista satuin löytämään. Jälkimmäisellä uusintaistutuksella laitoin vielä laakean kiven hopearikon juuria suojaamaan.


Mehitähtiä jaoin toiseen jäljelle jääneeseen hiekkamultalämpäreeseen ja kivimuurille. Punaiset kattomehitähdet ja karvapeitteiset partamehitähdet jaoin pariin, kolmeen osaan, koska ne olivat taimipurkeissa jo tiiviinä rykelminä. Hyvin ovat ensimmäisenä kesänään viihtyneet.





Siperianmaksaruoho on kasvanut kivimuurillemme ihan itsekseen. Olisiko salamatkustanut jonkin toisen taimen, ehkä ketoneilikoiden mukana? En oikein muutakaan selitystä keksi. Pitkään meni tunnistaa se, ja asia varmistui vasta kukinnan alkaessa. Kauniisti kukinnon punaoranssit tiplat sopivat taustan punaisiin mehitähtiin. Kasvakoon valitsemallaan paikalla.


Vanha kivikon ihanuus sinnittelee kolossaan ja voi yhä paremmin. Keväällä se työnsi jo useamman varren kohti aurinkoa. Alussa vain yksi vaivainen piisku sojotti taivasta kohti ja ihmettelin, mikä se voisi olla. Miten tuollaisesta raosta voi mitään kasvaa! Kivien, katekankaan ja kivituhkan välistä se työntyy vuosittain esiin. Soisin, että minulla olisi enemmänkin näitä meritähti-kukintoisia erämaan kaunistajia.  

12 kommenttia:

  1. Maksaruahot ja mehitähäret yleensä kestää lähes mitä vaan. Mehitähtiä harventaa lähinnä vähäluminen talavi. Tua viimmeene onki kivan näkööne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiemmin olen ajatellut, että mehitähdet olisi jotenkin herkkiä, mutta yllättävän sitkeitä ovat olleet. Ainakin ne kattomehitähdet, jotka minulla on ollut kivimuurin alkupäässä.

      Poista
  2. Kivikkokasvit ovat kiitollisia väripilkkuja paahteisiin paikkoihin. Kattomehitähdet ovat todella kauniita kukkiessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ne lisääntyvätkin ihan kiitettävästi. Toivottavasti saan hienon mehimaton vähitellen.

      Poista
  3. Kivikkokasvit ovat hoitajaystävällisiä eivätkä nuupahda heti ilman kastelua. Sinulla onkin jo mukava valikoima erilaisia tuohon hauskaan kivimaailmaan sopivia lajeja. Niiden yllättävää leviämistä on hauska seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimipurkissa oli jo istuttaessa pieniä poikasia. Ehtivät pikkuisen jo kasvaa kesän aikana, ja yksi mehitähti kukki. Todella vähällä kyllä selviävät.

      Poista
  4. Kun kasvi valitsee itse kasvupaikkansa, se on sille kyllä tosi mieleinen! Meillä luonnonkasveja kasvaa siellä täällä puutarha ja ajan mittaan olen antenut niiden jäädä valitsemilleen sijoilleen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kasvit saisivat valita, meillä olisi ehkä aika erinäköiset puutarhat. Liian usein yritämme pakottaa niitä mielemme mukaan.

      Poista
  5. Mehitähdet ja maksaruohot ovat vähään tyytyviä, kivikoiden ja kuivien paikkojen kaunistajia.
    Blogissani on sinulle haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maksaruohoja minulla on vielä aika vähän, paitsi toivelistalla. Ajan kanssa niitäkin. Katsotaan nyt, miten mehitähdet selviävät talvesta.
      Kiitos haasteesta! Täytyykin ottaa kesäkuvat esiin.

      Poista
  6. Ihana tuo viimeisen kuvan maksaruoho kivenkolosta kurkkiessaan! Muutenkin kivannäköinen kivikko on tulossa, kun kasvit ottavat tilan haltuunsa. Luonnon eläimistä on joskus aikamoinen riesa pienille taimille. Meillä harakat muurahaispesiä etsiessään viskelevät silloin tällöin kivikkorinteestä pienempiä kasveja ympäriinsä, ovatpa pari nyrkinkokoista kivenmurikkaakin saaneet pyöriteltyä alamäkeen. Oliko teillä sitten kissa ei-toivottuna kaivuuapulaisena? Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissapa hyvinkin. Mielellään se saa tulla hiirijahtiin, mutta tarpeensa saisi tehdä muualle kuin kuivaan hiekkaan. Tietysti pieni kumpare on mieluinen paikka. Kivistä hohkaa lämpöä ja syreeni antaa sateensuojaa; kissanmintutkin ihan vieressä.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!