Toukokuun talvi

Ensimmäiset ja ainoat helmililjat.

Eilisen ihan oikeasti järkyttävän sään ‒ hyytävää tuulta, raskaita sadepisaroita, rakeita ja LUNTA ‒ jäätyä eiliseen, uusi päivä valkenee säteilevän aurinkoisena. Voi Luoja, että maa voi olla kaunis!

Tämä on se villi kirsikka, jonka neuvoitte jättämään pystyyn.
Kukkanuppuja täynnä!

Pionit selviävät hyvin takatalvesta.

Kokemus se on talvikin toukokuussa, ja pakko oli lähteä ulos kameran kanssa. Miesmuistiin ei ihan tällaista kesän korvalla..., kimmeltävä lumipeite on paksumpi kuin jouluna. Ei ole edes kylmä, toukokuussa paksu villatakki takin alla ja talvikengät jalassa. Toissapäivänä tepastelin pihalla T-paidassa ja avonaisissa läpyköissä.

Kevätpikkusydämet kurottuvat hangen läpi.

Lumi sulaa silmissä ja minulle tulee kiire saada nietoksista kuvia. Räystäät tippuvat, painoa kerättyään ohut lumimatto laskee kelkkamäkeä stoppareista huolimatta jyrkiltä katoilta ja tömähtää kohahtaen maahan. Jysäyksiä kuuluu yhdestä jos toisesta pihasta. Saan varoa kääntämästä kameran linssiä oksien alla taivasta kohti. Lumi ja jää sulavat nopeasti ja tippuvat raskaina pisaroina.

Taidetta

Valo kimmeltää kauniisti jäätaideteoksista ja näen kuinka ne hiljakseen muuttavat muotoaan. Toukokuun aurinko on niille liikaa. Höttölumi on myös hetkessä kadonnut aurinkopaikoista. Puiden versot työntyvät lumen ja jään läpi taianomaisen hehkeinä, kuin en mitään ihmeellistä olisi niiden ympärillä. Ne on suunniteltu kestämään myös harvoin osuvan toukokuisen talven.

Sitä luulee hallitsevansa säät ja tuulet.
Kevät tulee, kun se haluaa.

Sinililjojen merestä pilkistää vain lehtien tupsut lumella. Varmasti vielä kukatkin nousevat entistä terhakampina lumen sulettua. Paikoin maa olikin jo kuivan oloista, kastelee se lumikin. Piti olla puutarhaviikko minulla. Kohtalon ivaa tämä tämmöinen. Eilen ketutti ihan tosissaan, mutta tänään osaan jo ihastella ihmeellistä maailmaa.

Punaherukan kukat eivät onneksi vielä olleet auenneet.

Tulppaanit saivat talvihunnun helmoihinsa.

Tuore vihreä ja lumivalkoinen on raikas väripari. Siinä on paljon kasvun voimaa ja uhkeutta. Kevät kulkee askelen taakse, toisen eteen, kesä jo pilkistää puutarhakalusteiden alta.

Kohta tuossa taas voi istuskella.

Minulle riittäisi päivän mittainen takatalvi, entä sinulle? Joko kovasti hipottaa päästä puutarhaan kaivamaan ja maata möyhimään? Minulla on kyllä jo ihan polttava tuska saada jotain aikaiseksi.