2021-04-21

Varjopuutarhan uudet kasvit

Liki vuosi sitten kerroin innoissani uudesta osasta puutarhassani. Olin kunnostamassa syreeniaidan aluetta varjopuutarhaksi. Kesän mittaan puunrungot löysivät lopullisen sijansa, kasvit juurtuivat paikoilleen ja alkoivat kohota parannetusta ja osittain katetusta maasta. Alueen peruskasveista postasin kesäkuussa. Jospa tänään kertoisin, mitä uutta odotan kohoavan maasta tänä keväänä.

Varjopuutarha muuttui nopeasti reheväksi. Käytin paljon alueella jo olevia kasveja. Suurin osa kasvaa jopa entisillä sijoillaan. Peruskasveina isommasta päästä ovat rivi syreenit alueen länsilaidalla, pari kartiomarjakuusta, kanadanhemlokki ja perheomenapuu kasvihuoneen vieressä. Keskikorkeita ja uudehkoja hankintoja ovat kuutamohortensia, pari japaninhortensiaa, alppiruusu ja valkokirjokanukka. Uusia perennojakin tuli istutettua vähitellen.


Koska varjopuutarha sijoittuu koko puutarhan leveydelle, sen  poluille pääsee montaa reittiä. Usein pujahdan varjon viileyteen käytyäni ensin kasvimökissä tai komposteilla. Täältä katsottuna näkymä on pitkä ja se lainaa jatkoa naapurista, katulampulta kohti haavanrunkoja ja pitkin naapuritontin metsänreunaa. Polut on reunustettu tontilta kaadetuilla omenapuun tai syreenin rungoilla ja niissä on, ainakin toistaiseksi, maapohja.

Tämä näkymä on kadun suunnasta, kuvattu tammen ja hemlokin tietämiltä. Maa laskee hieman kasvimökkiä kohti. Syreeninaluset olen pitänyt aluskasvillisuudella ja maan täysin peitettynä.  Keskivaiheilla alppiruusu ja kartiomarjakuusi ovat entisillä sijoillaan, taustanaan perheomenapuu. Nyt jo karsitut ja varjostaneet syreenien rungot ovat vaikuttaneet omenapuun muotoon ja se on hakeutunut kohti valoa. Toivottavasti kasvu vuosien myötä hieman oikenee ja oksia muodostuu myös lännen suuntaan. Uudehko pionipenkki jää kuvassa vasemmalle. Tälle kesälle jää pohdittavaksi, mitä teen nurmikonkaistaleelle kuvassa alavasemmalla. Ehdotuksia??


Alue on jaettu useaan eri penkkiin, jotta niitä ylettyisi hoitamaan ja toisaalta myöskin ihailemaan kasveja läheltä. Varjoon osuu alueen keskivaiheille hetkeksi suora auringonpaiste aikaisin aamulla. Siitä saavat osansa etualan pionit, mutta myös tästä kuvasta vielä puuttuvat istutukset. Vasemmassa pikkupenkissä on lähinnä tellimaa, korkea vasemmanpuoleinen on valkoista ukonkelloa, joka pärjäsi tässä hyvin (missä ei pärjäisi?) ja sen alla hopeaan vivahtava nuokkuluppio, Sanguisorba obtusa 'Chatto'. Siirsin sen kokeeksi tänne hieman kosteampiin oloihin.


Keskipenkin valkovarjohiippa on puutarhassani uusi, ensimmäinen hiippa ikinä. Kaksi muuta hiippaa istutin kartiomarjakuusen eteläpuolella. Matalina ne pääsivät melko lähelle runkoa, reunakasviksi. Toivottavasti leviävät hyvin. Tämä oli hieno uusi tuttavuus. Tällä hetkellä varjopuutarha on vasta sulamassa ja tämän taimen kohdalla maa eilen vielä hohkasi jäistä kylmyyttä.


Saman penkin eteläpuolelle istutin varjohiippojen lisäksi pari pikkutöyhtöangervoa ja ryhmään alkukesän kohokohdaksi ostin tarhakulleron 'New Moon'. Kaksi sen kaveria kukkivat pionipenkissä ennen pionien kukintaa. Taponlehteä alueella oli jo ennestään, samoin pari vuotta aiemmin istutettu rodo 'Pohjolan tytär', joka ei sittemmin kauneuttaan ole esitellyt kuin lehtien muodossa. Ostin sen kukkivana ja myöhemmin jostain luin, että lajike on hyvä kasvattamaan pelkkiä lehtiä. Kaunis noinkin, toivottavasti kukkii joku vuosi, oli nimittäin jumalaisen soma sen kerran kun oli kukassa. Täytyykin vapauttaa se varjostuksen alta lähipäivinä.

 

Todella vanhan sinikuunliljan jaoin kahtia ja sen taimet pitävät nyt seuraa särkyneellesydämelle. Niiden eteen keskipenkkiin istutin katvion, joka on minulle uusi tuttavuus puutarhassa. Katvion lehdet ovat erikoiset ja ne erottuvat hyvin kartiomarjakuusen tummia havuja vasten. Katviosta vasemmalla on kiinanpioni Duchess de Nemours ja edessä syyskimikki Atropurpurea. Ihan edessä on maahan upotettu kolme vanhanaikaista narsissia, joita odotan jo kovasti nousemaan. Marjakuusen juurella on vielä kaksi jouluruusua, lajiketta Double Ellen White, joista toisessa näkyy vasta pieni pilkahdus vihreää.


Syreenien alle, hemlokin seuraan istutin tarhajaloangervo Erikan. Kuunliljaa jaoin, taponlehti, tellima ja lemmikki olivat paikalla jo vanhastaan. Erikan punertavat varret ja lehtienkin punerrus näkyy kauniisti illan viistoa valoa vasten.


Toisen Erikan istutin lähelle kasvimökkiä, kompostin tuntumaan. Siellä oli jo valkokirjokanukka ja kotkansiipisaniaista. Erikan lehdistössä näkyy näin myöhemmin kesällä hopeista hohdetta, mikä sopii hienosti kanukan valkoreunaisiin lehtiin. Kukinnon vaaleanpunainen värikin on mukavan hento angervoksi.


Vielä yhden uuden angervon hankin kartiovalkokuusen juurelle. Brautschleier tuntui viihtyvän oikein hyvin ja kukki pian istuttamisen jälkeen. Tässä kuvassa näkyy, miten tummakurjenpolvi on kasvanut hanakasti vihdoin päästyään kunnon tuoreeseen multaan. Minä pidin sitä pari vuotta janossa tietämättäni, ettei se ole kuivan paikan kasvi ollenkaan. Syksyä kohti se kukkikin.


Niin paljon on ylistetty blogissa jos toisessa japaninhortensioita, että ostin kesäreissultamme Turusta kaksi erilaista tainta. Niinpä hennon vihertävänkelmein kukin kukkiva Limelight avaa nuppunsa sopivasti Erikan kukinnan jälkeen kanukkapensaan ryhmässä ja Vanilla Fraise pääsi tammenaluspenkin reunaan kadunpuolipäähän varjopuutarhaa. Nyt on vähän syysiloakin varjopuutarhassa.

 


Kanukan alle maanpeitekasviksi levittelin taponlehteä muualta puutarhasta ja istutin vielä kokeeksi kaksi hirvenkieltä. Nämäkin ovat minulle aivan uusia. Ne näkyivät selvinneen talvesta hyvin. Talvivihreät lehdet ovat hieman pölyisiä vietettyään talven lumen alla, mutta muuten ovat oikein terhakoina.  

Odotan siis innolla uusien kasvieni heräämistä eloon. Pientä viherrystä jo osassa näkyykin. Onneksi satoi runsaan lumen niitä suojaamaan. Mitä perennoja sinä eniten odotat nousevan maasta kun kevät etenee?


13 kommenttia:

  1. Muistan, kun aloitit tämän projektin. Kiva nähdä, kuinka onnistunut siitä on tullut ja aina vain paranee. Puunrungot rajaajina sopivat hienosti, tykkään niistä muutenkin.
    Ovatko pionit heti nurmikaistaleen vieressä, jatkuuko nurmi pitkällekin kuvan vasemmalle puolelle? Ehkä kaivaisin ainakin polun levyisen kaistaleen nurmea pois ja kattaisin sen koristekatteella tai tummalla kivituhkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between. Hiljaa hyvä tulee.
      Pionien kohdalla nurmikaistale suikertaa keskipihalle, jossa iso nurmialue, mutta nurmipolku kuvassa alavasemmalla on vain reilun metrin levyinen. Juuri sellainen, että yhdellä kertaa ei ruohonleikkurilla saa ajettua. Muutenkin nurmi kasvaa varjossa huonosti. Ihan penkkien vieressä näkyy vielä mylläyksen jäljet, maa on tiivistynyt, rikkaruohoilla jne. Jätin vielä telliman taimia kaiken varalta polunvarteen, ja eiköhän ne peijakkaat ole juurtuneet. Joku raja on pionipenkkiin tehtävä, nyt penkin reunassa on rivi esikoita, ja näkyy maasta nousevan yhä vuorikaunokkia ja sinililjoja.

      Poista
  2. Oi, onpa satumaisen kaunis alue ja ihanat kasvit! Koska olet haka tekemään kauniita kiveyksiä, ehdotan kiveystä tuohon kysymääsi kohtaan.
    Täällä odotellaan jännityksellä, jos viime vuonna ystävän antamat seljakämmekät ovat hengissä. Ne ovat saaren luonnonkantaa ja hänellä niitä kasvoi keskellä polkuakin, mistä hän kaivoi niitä ylös ja antoi minulle. Olisi tosi hienoa, jos olisi omia seljakämmeköitä.
    Lukiessani Betweenin kommenttia ajattelin ihan samoin, että on mukava seurata, miten tämä alue kehittyy, kun on nähnyt projektin ihan alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Yritän kertoilla varjon kuulumisia lisää, kun kevät ja kesä etenee.
      Seljakämmekkä oli pakko googlettaa, kun oli täysin tuntematon kasvi. Onpa hieno! Toivottavasti se alkaa menestyä luonasi, ja toivottavasti saat tummia ja vaaleita värejä kumpiakin.

      Poista
  3. Oletpa saanut varjopuutarhasi kauniiksi, tuollaista projektia on mukava tehdä! Itsellä on samankaltaisia suunnitelmia, kun sain viime vuonna mökille uuden metsäisen palasen muokattavaksi. Täytyypä käydä vielä katsomassa aikaisemmat postauksesi tästä projektista, jos olen vaikka jättänyt jonkun kohdan väliin. Ihania kasveja, viihtyvät varmasti! Tänään huomasin sinivaleunikon karvaiset korvat pilkistävän maasta ja lähes hyppelin ilosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! Varjopuutarhan työstäminen on ollut todella hauskaa ja palkitsevaa. Rohkeasti vaan käsiksi uuteen projektiin! Jos on oikea metsä vielä pohjana, siitä tulee varmasti hieno.
      Sinivaleunikoita en ole vielä rohjennut puutarhaani kylvää, kun ovat tunnetusti vaikeita kasvattaa. Ehkä pitäisikin hankkia niitä valmiina taimina, ja yrittää edes kerran. Mielelläni kuulisin valeunikoistasi lisää, kun kevät etenee.

      Poista
  4. Kaunis alue! Minäkin muistan kun viime kesänä esittelit varjopuutarhasi alkuvaiheita. Puunrungoilla reunustetut polut ovat kivan näköisiä ja sopivat hyvin tyyliin. Minäkin ottaisin tuon nurmisuikaleen pois ja laittaisin siihen polun. Jos siitä tulisi liian leveä pelkästään polkuna, niin reunaan voisi istuttaa vaikka esikoita tai jotain muuta matalaa kasvia. Tai sitten leventää kukkapenkkiä sen verran, että polku kapenee sopivan levyiseksi.
    Minä odotan oikeastaan ihan koko puutarhan paljastumista lumesta. Talvi oli suotuisa, joten tuskin kovin montaa tappiota tulee. Sitähän ei kyllä etukäteen tiedä, mutta toiveet ovat korkealla. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! Taisi koko viime kevät vierähtää alueen kanssa, mutta olin siitä niin innoissani sitä tehdessäni. Polku voisi tosiaan olla tuossa hyvä ratkaisu, ehkä kasvein, ehkä osittain kivin, kuten Saila ehdottaa. Aika näyttää.
      Lunta oli onneksi todella paljon antamassa suojaa. Viimeaikoina lumeton maa pakkasilla on ollut pahin kasvien tuhoaja, jos ei jäniksiä lasketa. Mukavaa puutarhakevättä!

      Poista
  5. Varjopuutarhasi on kaunis, ja siellä on paljon erilaisia kasveja!
    Minä odottelen ehkä eniten lumikkia, ihan pikkuisen se jo pilkistää maasta ja näyttäisi että on hiukan jo levinnytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pioni! Halusin hankkia sellaisia kasveja, joita minulla ei ennen ole ollut. Nyt uskalsinkin, koska tiesin, että vähintään tellima ja taponlehti nostavat päänsä keväällä, ja vieläpä monina keväinä tästä eteenpäin.
      Lumikki onkin erittäin hieno kevätkukka. Sitä minulla ei olekaan. Mukavaa, että se on alkanut levitä.

      Poista
  6. Voi miten onnistunut ja kaunis varjopuutarhastasi onkaan jo tullut.
    Between antoikin todella hyvän vinkin tuon kapean nurmikaistaleen suhteen ja se tuli itsellänikin heti ensimmäisenä vaihtoehtona mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko!
      Ja kiitos ideasta myös. Niitä tulikin useampi, joten otan ne nyt punnintaan. Katsotaan, mikä parhaiten soveltuisi tähän.

      Poista
  7. Oijoi, inspiroiduin tästä aivan valtavasti! Upean upean upean näköinen alue! Ja mitkä ihastuttavat kasvivalinnat oletkaan tehnyt, niin kauniita. Ihanan luonnonmukainen alue, hyvin kaunis....Näin tuossa nurmikonkaistaleella myskimataraa maanpeittokasvina ja sieltä nousemassa valkokukkaisia narsisseja. Mutta mitä hyvänsä laitat, olen varma, että on upea.

    VastaaPoista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!