2021-05-15

Kaunotar ja vihollinen

Somat kukinnot, mutta vihollisen sielu

Vuohenputki on tämän puutarhan ylivoimaisesti suurin ongelma. Vanha puutarhamaa, tyhmä aloittelija ja hanakkaasti leviävä kasvi. Sitä satoa nyt korjaan.

Vuohenputkea kasvimaalla.

Vuohenputki on pesiytynyt lähes joka soppeen puutarhaani. Tyhmänä aloittelijana laitoin vuohenputken juuret ja kukkineet varret siemenineen lehtikompostin sekaan. Jos olet aloittelija, älä ikinä säilö vuohenputken palastakaan tontillasi. Ei kuole kompostissa, ei kuole mustaan säkkiin nuuduttamalla, ei kuole...

Siperiankurjenmiekka pärjää kohtalaisesti.

Oikeasti, jos haluaisin päästä siitä täysin eroon, pitäisi kuoria koko puutarhan ruokamultakerros pois ja tuoda uudet mullat tilalle. Samalla pitäisi uusia kaikki istutukset, sillä vuohenputki matkustaa siirrettyjen taimien juurien lomassa pieninä juurenpaloina, jopa siemeninä. Ja sitten pitäisi tehdä sama operaatio naapureiden puutarhassa, koluta ojanpenkat ja ikuisesti urakan jälkeen olla tuomatta jakotaimia paikasta, jossa arvelee vuohenputkea ehkä kasvavan.

Oivallinen kukkakimppujen täytemateriaali!

Ei meillä moista remppaa. Itse en sitä halua, ja luulenpa etten saisi kannatusta taustajoukoiltakaan. Ei olisi aikaa, eikä sellaisia rahasummia meillä laiteta puutarhaan. Joten on vain käärittävä hihat ja oltava ahkerana valloittajan kanssa. Ahkerana saankin olla, niin laajalle vuohenputki on levinnyt. Välillä iskee toivottomuus.

Kasvualusta ennen kivimuuria.

Yhden ainoan kerran olen onnistunut peittoamaan vuohenputken, kun kahden puolen orapihlaja-aitaa levitin maahan tiiviin katekankaan, jonka ujutin myös joka ikisen rungon väliin. Raja-aidan sisäpuolelle tuli kivimuuri, joten kivenmurikoita on myös katteen peittona runkojen välissä. Sieltä joskus joku yksittäinen verso ujuttautuu esiin. Se on helppo nyppäistä irti ohi mennessään.

Vuohenputken suunnittelema kukkapenkki.

Kaikkea en voi haudata maahan katekankaan ja kivikuorman alle. Muurin matkalta se oli luonteva ratkaisu. Osittain aidan alus on katekankaalla ja mäntykuorikkeella peitetty, mutta se ei toimi haluamallani tavalla. Kuorike on liian kevyttä ja vuohenputki pääsi jo seuraavana kesänä aitaorapihlajan runkojen välistä. Joudun tämän pätkän kitkemään sukkelaan. Mitä pienempi rikka, sen helpommin sen saa maasta äheltämättä. Lisäksi ennen orapihlajan silmujen puhkeamista vielä näenkin, mitä teen.

Sinilijan alla viime viikolla, päällä tällä viikolla.

Vailla ratkaisua on loppupätkä aidasta. Se puoli tonttia, jossa sinililja kukkii keväisin valtoimenaan, erityisesti aidan alla. Sen kanssa on selvitty, kun ruoho leikataan aidan molemmin puolin. Ennen kuin sinililja-alueet voi leikata, on vuohenputki jo polvenkorkuista. Hautaanko katteen alle rakastamani tuhannet sinililjat vai yrittäisinkö edes enimmät nostaa ylös ja siirtää muualle puutarhaan (ja levittää vuohenputkea siinä samalla)? Tosin onko haittaa, jos istuttaisin ne pensaiden alle, jossa muutenkin jo kasvaa vuohenputkea?

Sentään lasin ulkopuolella.

Toisaalta, en koskaan pääse vuohenputkista eroon kattamatta pensaiden alusiakin. Nekin on ajettu ruohonleikkurilla sinililjojen tehtyä siemenensä. Vuohenputki taantuu jatkuvasta leikkaamisesta hieman, mutta ei se häviä. Kitkemällä sen saa hetkeksi pois, ehkä parhaassa tapauksessa kolmeksi vuodeksi, tosin silloinkin niitä täytyy nyhtää pitkin kesää.

Toissavuonna siivottu kukkapenkki.

Salakavalakin tämä kaunotar osaa olla. Leviää juurakollaan maan alla ja yhtäkkiä yksi viattoman näköinen taimi onkin haarautunut useaan suuntaan pikkutaimiksi. Vanhassa vuohenputkikasvustossa juuria on niin paljon, että muille kasveille ei enää jää tilaa elää. Myös niiden erittäin nopea kevätvauhti jättää useimmat muut kasvit häviölle valon suhteen, joten erityisesti keväällä minun kannattaisi olla supernopea kitkennässä. Pahinta on, että kaunotar kiehtoo minut lumoukseensa ja annan sen kukkia ja tehdä joskus siemenetkin.

Lehtosinilatvan kanssa mätsää ihan hyvin.

Onko kevätahdistus? On, ja ei. Ahdistus siksi, että auttamatta tämmöisellä tontilla vuohenputken nopeudelle häviää, ja ei siksi, että tarpeeksi usein hävinneenä tiedän tämän olevan edessä taas ensi vuonna. On sen kanssa eletty edellisetkin kesät, miksi ei jatkossakin? Voinhan tehdä yhden kukkapenkin, jossa on uusi multa ja nauttia siinä uusista istutuksista. Miksi ihmeessä joka vuosi käyttäisin kohtuuttomasti aikaa vuohenputken hävittämiseen ympäri tonttia, jopa niin että puutarhatouhut ei enää ole mielekkäitä?

Elinvoimaa tulevaan.

Onpa niinkin, että vuohenputki on myös ravintokasvi perhosille. Ehkäpä teenkin perhosille palveluksen, kun otan ajoittain rennommin ja annan vuohenputken rehottaa. Minut on nimittäin lyöty taas tänäkin vuonna, vaikka pieniä viininpunaisia kasvumyhkyröitä aiemmin keväällä katsoessani puhkuin pyhää vihaa ja vannoin tänä keväänä nujertavani vihollisen.

 Mites teillä?

 

 


20 kommenttia:

  1. Vuohenputki onkin tosi hankala kasvi, jos se pääsee puutarhaan. Toistaiseksi olen siltä itse puutarhassa säästynyt, mutta tonttimme takapihan puoleisella pellon ojanpientareella, sitä kyllä kasvaa. Pelto ei ole meidän, mutta niitämme trimmerillä ojanpientareen monta kertaa kesässä. Näin vuohenputki ei pääse ainakaan siementämään eikä muutoinkaan ryöstäytymään tonttimme puolelle. Toivottavasti sinä saat vuohenputkesta jatkossa hyvän niskaotteen.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole onnellinen tilanteestasi. Kannattaa tosiaan pitää ojanpiennarta silmällä.
      Vuohenputken kanssa tulee tehneeksi paljon erityisen turhauttavaa työtä. Putsaan kukkapenkin ja parin vuoden päästä se on jälleen vallattu. Toisaalta, millainen viidakko tämä olisi, jos en ollenkaan taistelisi sitä vastaan?
      Samoin sinulle, mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  2. On vuohenputkea, peltovalvattia (paha!!), juolavehnää ja pari kasvia joiden nimeä en tiedä. Ei niistä taida päästä koskaan kokonaan eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Eroon tuskin kokonaan pääsee, mutta taltuttaa voi sen minkä pystyy. Meillä ei onneksi ole peltovalvattia, ja juolavehnää kitken vain yhden kasvin juurelta. Sen kanssa olen toistaiseksi selvinnyt.

      Poista
  3. Se on käsittämätöntä, mutta minulla on vanha piha vailla vuohenputkea. Pari kertaa on sellaista tullut toisesta pihasta saadun jakotaimen kanssa, jolloin olen ollut aivan hysteerinen ja kaivanut puolen metrin kuopan saadakseni juuren varmasti pois. Pitäisi tietysti aina olla käyttämättä se multa, joka jakopalojen kasvien mukana tulee, ja huuhtoa ehkä juuretkin.
    Yksi näistä vuohenputkilöydöistä oli viime kesänä, joten nyt vahdin sitä paikkaa kuin haukka. Vuohenputki on aikainen nousija, joten luulisin, että jos sitä siinä on, se olisi jo noussut. Mutta pidän silmällä.
    Tiedän tuon taistelun ja sen hengen: lapsuudenkotini pihassa vuohenputkea oli.
    On se vaan tosi kaunis kukkiessaan! Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä onnekas asian suhteen. Mieti millainen hätä olisi, jos vuohenputki valtaisi ihanat pikkusipulien kasvupaikat puutarhassasi. Vuohenputki nostaa ekat lehtensä jo aikaisin huhtikuussa, joten olisi pitänyt näkyä.
      Ilmeisesti meillä on juuri passelit elinolot vuohenputken rehottaa. Ja passeli emäntä sen levitä; mitä kylvää, sitä niittää. Onneksi toistaiseksi täällä kasvaa muutakin kuin vuohenputki. =)

      Poista
  4. Syksyllä uuristin yhyren rajaojan reunalla olevan penkin. Siinä oli valtakasvina koiranputki ja pujo. Laitoon siihen kualanpionia, jos ne päriääs niille. Kinttupoluun aitaukses on riasana valvatti. Tyhymänä annoon sen kasvaa ja kukkia yhyren kesän airan takana rajaojas. Soli sitte siinä. Yritän sitä kitkiä, mutta se juuririhimasto! Syksyllä sivelin kylymästi lehtiä myrkkyvetehen kastellulla hanskalla. Enoo viälä niitä hoksannu, mutta nousoovat varmasti viälä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkeinpä mikä tahansa kasvi, joka ryhtyy valtaajaksi ja vie elintilan "oikeilta" taimilta on rikkakasvi. Valvatilta, koiranputkelta ja pujolta olen säästynyt, vaikka niitä kaikkia kasvaa lähitienoilla. Ehkä vuohenputki on reunustanut kaikki tontin rajat nii, ettei tänne muita tulokkaita pääse. =)
      Toivottavasti juuririhmastot kuolivat ja pääset valvatista eroon.

      Poista
  5. Olen vuosikausia säästynyt vuohenputkilta, mutta nyt niitä on ilmestynyt pariin kolmeen paikkaan. Eroon päästäkseen pitäisi ilmeisesti kaivaa puoli tonttia auki ja seuloa multa ja siinä olleet kasvit millintarkasti. Vuohenputken maasta nyppääminen on turhaakin turhempaa, kun kouraan jää lähinnä vehreä lehti juuren jatkaessa eloaan maassa. Hirvittää, jos vuohenputki saa yliotteen. Toisaalta olen jo tottunut kotiloriesaankin, joten ehkä opettelen kokkaamaan maukkaita vuohenputkiruokia.
    Hetki sitten luin sanomalehdestä Marttojen puutarhureiden kevättöistä kertovan jutun, jossa ehdottomasti torjuttiin vuohenputken hävittäminen sen maukkauden ja ihmisravinnoksi kelpaavuuden vuoksi. Jos Marttojen neuvoa noudattaisin, voisin heittää hyvästit puutarhaharrastukselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä voin vielä vaihtaa harrastusta ja loihtia luomukeittiön antimia: kotiloita vuohenputkipedillä =). Meiltä kyllä löytyisi aineksia omasta takaa. Tänä keväänä tosin kotiloita vähän vähemmän.
      Vuohenputkea olen maistanut, mutta ei se minusta mitenkään gourmeeta ollut. Ehkä olisi pitänyt sitä vähän kokata. Nokkosia säilön joka vuosi parin nokkoskeiton tarpeisiin.

      Poista
  6. Vuohenputki on herkullista vaikkapa juustopiiraassa, mutta kuulosta siltä, että et jaksa kaikkia vuohenputkia syödä.
    Meillä on nurmikoilla rätvänää, joka mielellään tunkeutuu myös kukkapenkkeihin. Sinun ja vuohenputken suhde vaikuttaa samanlaiselta kuin minun ja rätvänän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että söisikö tänään neliön ja huomenna toisen... Ruohonleikkuri söi nyt ainakin alkajaisiksi. Pitäisi ehkä kokeilla itsekin, edes maistaa.
      Rätvänää meillä ei ole. Rätvänästä tulee yllättävän tuuhea puutarhassa. Tykkään sen kukista.

      Poista
  7. Saat täydet sympatiani. Vuohenputki yrittää tehdä minusta kohtalotoverisi, mutta ainakin vielä olen onnistunut pitämään sen kurissa. Marjapensaiden alla lähellä naapurin rajaa sitä oli eniten, mutta aloin kattaa aluetta pari vuotta sitten sanomalehdillä, vanhoilla räsymatoilla ja lakanoilla ja laitoin päälle pari senttiä kivituhkaa. Marjapensaiden alta kaavin pintamultaa juurineen pois ja korvasin puhtaalla kompostimullalla, jonka päälle laitoin samanlaiset katteet paitsi kivituhkan tilalle haketta. Kaikki katteiden läpi yrittäneet lehdet olen nyppinyt saman tien pois ja peittänyt reiän. Jospa aikaa myöten vuohenputki nujertuisi sinne. Kasvimaan käytävilläkin sitä oli, mutta sain ne nyt pois kun kaivoin nurmet pois ja vaihdan tilalle hiekan. Yhtä tontin rajaa kyttään haukkana, sillä metsän pohjalla vuohenputkea kasvaa aika paljon. Toistaiseksi vuohenputki ei ole päässyt sieltä kukkapenkkeihin. Isäntä trimmaa säännöllisesti tontin rajalta leveän suikaleen, jotta vuohenputki ei pääsisi kukkimaan.
    Toivottavasti edes nuo kunnostamasi alueet pysyisivät puhtaina vuohenputkesta. Tuossa tuli pari vinkkiä vuohenputken syömisestä. Ei se mitään herkkua ole, mutta peston seassa basilikan kaverina menee ihan huomaamatta. Saa kyllä olla aika ahkera vuohenputken syöjä, jos sen meinaisi syömällä nujertaa. Tsemppiä taistoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peittäminen kuulostaa kaikkein parhaimmalta konstilta. Osan pensaiden alusista katoinkin viime kesänä paksulla katteella ja se on selvästi hillinnyt kasvua.
      Yli oman tarpeen riittää kyllä popsittavaa, jos sen syödä aikoisin.
      Kiitos kannustuksesta, tsemppiä tarvitaan!

      Poista
  8. Minulla on pitkään piha ilman vuohenputkia, mutta nyt sitä tunkee naapurin suunnalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa pitää vuohenputkea silmällä ja kukistaa se heti alkuunsa. Toivottavasti se ei intoudu leviämään kovin hanakasti.

      Poista
  9. Voi ompa kurja kasvi! Meillä koiranputki ja ailakki saavat levitä joutoaluilla päivänkakkaroiden seurassa, mutta voiiikukkaa minä en siedä. Voikukka levittäytyy meidän kivikkorinteeseen yhä runsaampana naapurin voikukkapellon voimasta. Kitken, kitken tai itken. Voimauttavaa kevättä sinulle luonnon monimuotoisuuden äärellä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkapenkeissä todella ikävä. Olenkin yrittänyt rajata kukkapenkkejä nyttemmin kunnon katekankaalla. Alussa jaksoin olla särmänä sen kanssa, mutta viime vuosina olen antanut alueittain kasvaa. Nyt sitä on sitten ei-toivotuissakin paikkaa. Onneksi puutarhani on muutakin kuin vuohenputkea ja saan siitä paljon iloa ja onnistumisia.
      Sekin on vähän, miten ajattelee. Luonnon rehevä, kaunis kasvi, hyödyllinen perhosille ja pörriäisille. Ehkä joku soppi vuohenputkellekin on suotava, mutta minun on saatava se pois pihan keskeisiltä paikoilta.
      Voikukka voi olla myös melkoinen riesa. Siihen pätee aikainen kitkentä, sillä pieni taimi on huikean paljon helpompi nostettava kuin puoli kesää juuriaan maahan porannut.
      Antoisaa kevättä!

      Poista
  10. Kohtalotoveri! Vuohenputken seasta nousee korte, jonka juurella pilkistelee vuohenkello - siinä kolme kovaa, joiden kanssa minä ja muut puutarhankasvit elelemme. Nypin maanpäälliset osat, välillä käännän jonkun neliön ja istutan siinä olleet kasvit takaisin vain todetakseni, että seuraava kesä on taas iloisten vuohien :(( kohtaamisen aikaa! Tsemppiä sinulle - laittele reseptejä, jos alat syömällä tuhota vuohenputkeasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä olenkin, tervetuloa vuohiseuraan! Minulla myös on vuohenkelloa, ja kortettakin pikkaisen. Yritän ajatella asian positiivisesti; kun kasvaa vuohenputki, on maa muhevaa, pidättää kosteutta ja on vielä sopivan ravinteikasta puutarhamullaksi.
      Vuohenputkea käytän viherlannoitteena (siis pelkkää lehtiosaa). Vuohenputkilettuja? Nokkoset luen nykyään hyödyllisiksi, niitä voi oikeasti hyödyntää ravintona tai puutarhakasvien tuholaistorjuntaan.
      Kiitos kannustuksesta!

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!