Elämän barokki – Baroque of life – 生活的巴罗克

Raskassoutuisesta marraskuusta on puolivälin etappi ohitettu. Ajatukseni kulkevat outoja polkuja: Pariisin tapahtumat, terroristit kuin psykopaatit tai koulutetut koirat, tummat vedet ja syvät sävyt. 

Elämän barokki on raskas, tumma, mahtipontinen ja kaavamainen, suorastaan pompöösi.

Otin töistä päivän vapaaksi ja menin aamusta puutarhaan. Laskemaan kymmeneen, etten sanoisi niin pahasti, ettei tarvitse enää palata.

Haravoin nurmelta jo värinsä menettäneitä tummia lehtiä. Barokin teema jatkuu. Se oli tyylisuunta, jolla ilmaistiin voimaa, vahvuutta ja komeutta. Sarkastisesti tyyli osuu viisaan renessanssin ja kepeän rokokoon väliin. Vastavoima elämälle vai ohilyöntiä koko aikakausi?

Ei sentään. Tummista juonteistaan huolimatta barokin aika on ollut merkittävä rakennustaiteelle, musiikille, maalaus- ja jopa puutarhataiteelle: syntyi geometriset barokkipuutarhat.

Minä löysin voiman ja vahvuuden tänään haravoimistani lehdistä. Vaikka vihreä elämän hehku on niistä jo hiipunut, on tilalla syviä, vahvoja ruskean, oranssin, burgundin ja tummanpunaisen sävyjä. Yllättäen synkkämielisyyteen vetävät värit muuttuivatkin voimaksi.

Eli kun oikein ottaa päähän, niin mene pariksi tunniksi puutarhaan vetämään henkeä. Palaat ihmisenä takaisin.

Half a way stone of November is reached. My thoughts wander odd steps: happenings at Paris, terrorists like psychopaths or trained dogs, dark waters and deep shades. Life’s baroque is heavy, dark, declamatory and formal, quite pompous actually.

I took one day off and first in the morning went to my garden. To count to ten, not to say anything so badly, I can’t return.

I raked dark, brightness lost leaves. Baroque’s theme continues. Baroque was a style to point out power, strength and pomp. Sarcastic it’s been between wise renaissance and convivial rococo. Is baroque a counterforce or a big miss hit of life?

It’s not at all so. Despite of dark shades, baroque is remarkable for architecture, music, fine art, and even to gardens; geometric formal gardens were born at baroque period.

Today I found power and strength from the leaves I raked. Even green glow of life have faded, there were deep dark browns, orange, burgundy and dark red shades. Suddenly gloomy colors became strength.

So, if you are really annoyed, go to a garden for a few hours, and you return as a new person.

我们已经在十一月半。我想奇怪道路：什么发生在巴黎，恐怖分子。很黑潭水和阴面。生活的巴罗克很重，阴暗，真虚夸。

我有了一个天空和去了到花园。我愤怒， 和去了花园找按。

我耙深色的叶子。巴罗克的主题继续。。。

这是太难告诉我什么想用汉语。不过这样事。你是愤怒， 去到花园。你回到， 你别的人。

 
Tervetuloa lukijakseni. Olen teistä iloinen. – Welcome. I'm glad to get you to my readers.  – 我很高兴。你们真欢迎： 
Tylsä mörökölli, Irene, Pirjo ja Anneli A.

Syksy – Autumn – 秋天

Syksy etenee vääjäämättä. On olo kuin Vilijonkalla kolossaan. Sisällä kyhjöttäessä on lämmin, mutta koko ajan tietää, että sieltä se tulee – vie värit puutarhasta, tuivertaa lehdet puista ja jättää jälkeensä valkean peiton. Niin jäässä, niin kuollutta, niin hiljaista ja niin kaunista uudella tavalla.

Syksy ei kykene viemään kaikkea. Päällepäin näyttää kovin elottomalta. Jää sipulit maahan, (ellei myyrä talvipimeällä nakerra nälkäänsä), jää silmut puihin ja pensaisiin, jää kasvuvoima juuristoon.

Syksy on tasapainoilua luopumisen ja uuteen uskomisen välillä. Erityisesti puutarhassa syksystä tulee vedenjakaja menneeseen kesään ja siihen tulevaan, jota hädin tuskin osaa vielä odottaa. Uuteen kesään ei voi rynnätä päätä pahkaa, vaan edellinen kesä on ensin ajatuksissa kerrattava, ruodittava ja mutusteltava. 

Huomaan, että aivoni tarvitsevat käsittelytauon. Kevät ja kesä ovat jatkuvasti täynnä uusia elämyksiä (vaikka pieniäkin), uutta touhuttavaa, uutta suunniteltavaa, kylvettävää, rakennettavaa, kaivettavaa, istutettavaa,... Syysväsy tulee sekin vääjäämättä ja viimeisiä puutarhatöitä ei millään saa aikaiseksi. Ajatukset kääntyvät muihin talvisempiin askareisiin.

Paas kattoen, koska ensimmäinen puutarha-ajatus kääntää aivot taas kevääseen.

Mukavaa syksyistä viikkoa!