"Kesä ja kärpäset", kuuluu sanonta. Meillä alkukesästä kehittyneet hyttyset ovat kyllä muokanneet kesän luonnetta verenhimoisempaan suuntaa. Hikisen otsan ympärillä pörräävä tai silmille pyrkivä kärpänen osaa olla ärsyttävä, mutta hyttysen ininä korvissa on vielä astetta ärsyttävämpi. Ja niitähän piisaa.
Koska vettä satoi toukokuun ajan taivaan täydeltä, on piha täynnä kosteikkoja hyttysten lisääntyä. Tilannetta ei paranna sateen myötä kaiken kasvaminen ennätystahtia korkeaksi, hyvin kosteuden pidättäväksi kasvustoksi. Vuohenputkea vastaan taistellessani pöheiköistä suorastaan pelmahtaa hyttysparvet ja jotain tosi pieniä mustia, ilmeisesti mäkäräisiä.
Suojautua voi: tupla kerros vaatteita päälle, väljät hihat ja lahkeet, hyttyskarkotteet. Kun sen yhdistää parin päivän takaiseen paahtavaan helteeseen ja vielä aurinkovoiteeseenkin naamalla, on tuska ylimmillään. Lopulta antaa periksi, lakkaa huitomasta, kupatkaa #")&#/&"le! Ja siltä näyttää, käsivarret ja sääret paukamia täynnä raavituttaa niin, että saan kohta suunnata apteekkiin hakemaan rauhoittavaa linimenttiä.
Voi myös suhtautua: Mitä enemmän hyttysiä, sitä enemmän pikkulintujen poikasille ravintoa. Harvemmin alkukesäisin näkee pääskysten kirmaavan maata viistäen. Huomasin myös, että kuulokkeet korvilla ei ole yhtä paniikinomainen tunnelma, kun ininän saa plokattua pois tajunnasta.
Ukkosrintama jäi jumittamaan yllemme, eli meillä satoi eilen ja tänään kaatamalla. Siinäpä kosteutta kasvaa toinen kuppaajien sukupolvi. Napit tai kuulokkeet korvilla siis kohti uusia paukamia. On kesä runsaimmillaan!
