Vyö ja henkselit

Varman päälle on aina parempi, niin taimipurkkien merkinnöissäkin. Kun touhottaa pienten purkkien kanssa, siirtää niitä ikkunalta toiselle, kuskaa ulos ja tuo sisään, jossain välissä aina jokin lappu irtoaa, ja taimen tunniste katoaa sen siliän tien.

Ei katoa enää. Nyt on nimi sekä pyykkipojassa, että purkissa. Molemmin puolin, sekä tussilla että lyijykynällä. Pitäisikö vielä kirjoittaa taimen nimi astian pohjaankin? Sinnehän ei auringonsateet pääse tekstiä haalistamaan.

Toivotonta on nimittäin muistiinpanot erilliselle paperille kirjoitettuna. Kolme pionia odottaa uudelleenistutusta varsinaisille paikoilleen. Kirjoitin nimet ja istutusjärjestyksen ylös syksyllä. Pitäisi löytää paperi, jossa tuo tieto on.

Julkaisinpa nyt tuon viime keväänä kirjoitetun tekstipätkän, kun taimiaikakin taas koittaa. Niin kävi, ettei valeistutukseen edellisenä syksynä laitettujen pionien järjestystä löytynyt koko kesänä. Arpomalla pionini istutin kukkamaahan. Ehkä muutaman vuoden sisällä näen, mikä niistä on Tumman meren aallot, Jadwiga tai Immaculee.

Miten sinä pidät taimien nimet sekaantumatta ja katoamatta?

Aikaansaannos

Suomi 100 -vuoden päättyessä tulee olo, että pitäisi osata kirjoittaa sellainen blogiteksti, että oksat pois.

Miten meni puutarhakesä, jota ei koskaan tullut? Ohi meni, kuten koko vuosikin. Hopsis vain, ja ollaan keväässä!  Ensimmäinen auringonpilkahdus kuukausiin ja siemenluettelot jälleen toivoa täynnä.

Olen vaiennut kuin muuri, alistunut kesällä alkaneen sateen jatkuvaan ropinaan. Pakenin kostean kylmää, nihkeää oloa sisätiloihin. Siellä haaveksin ja samalla sadattelin vuosisadan paskinta kesää, luovutin.

Valokuvia selasin ja kertasin puutarhavuotta. Kuvat ovat hetken tallenteita ja saavat miettimään, miten moni asia onkaan jäänyt jakamatta, painunut unohduksiin, josta ne nyt voi kaivaa esiin. 

Voi muistella, mitä tulikaan juhlavuonna tehtyä. Juhlavuoden puu jäi istuttamatta: sen sijaan kaadatin puun. Istutin tilalle pensaita ja perennoja. Hah, ehkei tuo ihan huono vuosi ollutkaan, vaikka kesä siitä puuttui. Ja jää puuttumaan se ikimuistoinen kirjoituskin.

Tässä ennen/jälkeen -kuvapari.

Antoisaa ja rehevää puutarhavuotta 2018!