Kasa kiviä, kasa soraa

Mitä niistä saa? Kahluualtaan, kuuluu puolison kommentti. Nurmikon pilalle, sanoo poika. Työleirin, toteaa tytär.

Alkaa usko loppua. Nurmikkoa ei enää ole, tytär kävi työleirillä, mies joutuu ehkä kahlaamaan kivituhkassa. On lomani viimeinen viikko käsillä – ja huomenna sataa!

Ei muuten, mutta lyön tässä kolmea kärpästä yhdellä iskulla. Hävitän otsikossa mainittuja kasoja. Olisiko vasta kolmas suvi menossa, kun yritän saada niitä hupenemaan. Kolmanneksi yritän saada pikku-Himalajasta ja pöljänpysäyttimestä jotain järkevää aikaiseksi.

Kaikki alkoi, kun etupihan kiveys routi ja maa kohosi kääntäen kaadon taloa kohti. Olin aloittanut käsipelillä pihan kaivamisen, mutta puoli kesää vettä lilluva savimonttu keskellä pihaa riitti. Sain ehkä kolmanneksen kaivettua, kaadot oikein ja kiveyksen tehtyä sille pätkälle. Mutta ei auta, oli kaksi kolmasosaa tekemättä.

Seuraavassa käänteessä valtava katepillari jyräsi muutamankin siivun pintamaata isoksi kasaksi. Vartin jälkeen paha oli poissa, kaato oikein päin, pihakiveykset poissa, sora poissa. Minua oli varoitettu, että voimanpesä tulee. Ennätin enimmät pintakivet kärrätä kivikasaan. Loput löytyvät siitä kasasta, jota nyt hävitän.

Kun asiat pitkittyvät, ne mutkistuvat. Kuka käskee jättää sorakasan peittämättä? Meillä on nyt Himalaja, jossa kasvaa voikukka, vuohenputki, vuohenkello, kurjenkello, … tai kasvoi viime viikkoon asti. Sitten alkoi tyttären työleiri. Seulotaan.

Toissakesänä nakersin sorakasaa yhdeltä kulmalta ja seulomalla sain soran tammen alle polun pohjaksi ja vielä koristekivet polun pintaan. Osan sorasta laitoin kasvimökin perustuksiin. Viime kesänä rakensin orapihlaja-aidan alle kivipenkereen. Huiput ovat huvenneet.

Koska jo pelkkä kivikasa nurmikolla kirvoittaa uteliaisuuden ja saa ihmiset pysähtymään, arvelemaan tilataiteeksi, niin vedetäänpä ulkoilmateatteria tovi.

Alkunäytöksessä nurmikolle tökitään oksanpätkiä ympyrän kehälle, jätetään ympyrän säteen mittainen keppi lojumaan nurmelle. Asetelma on paikoillaan toista kuukautta. Pöljänpysäytin ei liiku. Ohjaaja hiippailee välillä kuvaamassa kulisseja. Tuulee ja sataa.

Aurinkoisena hetkenä nurmikko poistetaan merkatulta, moneen kertaan mitatulta alueelta, ja nurmituppaat käännetään ylösalaisin omenapuun ympärille. Eheä nurmikko on tuhottu lopullisesti. Näytös on niin dramaattinen, että eräs käy luudalla lakaisemassa viereisen kadun asfalttia saadakseen kunnon näkymän.

Väliajalla sataa. Sivuosan esittäjä on unohtanut vuorosanansa ja kohdistaa huomionsa kuiskaajaan. Ohjaaja on tanssinut sateenloppumistanssia soraa tiivistäessään.

Taistelukohtauksessa kaksi betonipaatta kieritetään kirousten ja metelin saattelemana tontin laidalta sen toiseen äärilaitaan. Himalajan ylitys tuottaa ongelmia. Aseina rautakanki, vipuvarret ja ontuva tekniikka. Valitettavasti kamera ei kuulunut taisteluvarustukseen.

Mekkalan tauottua lavalle ujutetaan erottelukangas. Sora vaihtaa paikkaa ja pöljänpysäytin liikahtaa.

Ennen ensimmäisen näytöksen päättymistä pöljänpysäytin alkaa jakautua ja Himalaja menettää toisenkin siivun huipustaan.

Jatkuu, ellei ohjaaja katkaise selkäänsä.

Psst. Seuraavassa näytöksessä päärynäpuu heti pionien edessä oikealla tapetaan vähin äänin. Pöljänpysäyttimen alta sujahtanut pääosaa havitteleva orapihlaja-nousukas palautetaan trimmattuna taustakuoroon. Pyykkinaru on ostettu.

Iloista loppuviikkoa!

Valkoinen puutarha – White garden – 白色的花园

Valkoinen puutarha on vähitellen muodostunut Elokuun päärynän viereen. Muodostunut, koska olen istuttanut alueelle oranssia rusopäivänliljaa, oransseja tarhaliljoja, kylvänyt vaaleanpunaista sormustinkukkaa, syvänpunaista ketoneilikkaa, jakanut sinistä kevätkaihonkukkaa, istuttanut tummansinisen ja sametinpunaisen kärhön… Hehkuvan oranssit japaninruusukvittenit, joista toisen jänis söi, ei nekään tee aluetta valkoiseksi.

Miten lie, yksi aurinkoinen hetki tässä menneellä viikolla huomasin, että puutarhassani oli valkoisten kukkien soppi.

Taustalla kukkii jo isoksi varttunut loistojasmike ’Tähtisilmä’. Siitä leviää huumaava tuoksu, ja sen kukkivat oksat muodostavat valkoisia putouksia pensaaseen. Sen viereen on kasvanut tyrnipoika, joka ei tiedä elääkö vai kuolla. Keväisin sen oksat on paleltuneen näköiset, mutta lämpimän sään tullen se alkaakin tehdä hopeanharmaita lehtiä. Sahalla uhkailu auttaa jaksamaan.

Tammen alle tehdyn uudistuksen myötä istutin siellä olleet valkoiset ukonkellot väliaikaiseen turvaan. Väliaikaisuus on muuttunut pysyväksi, koska kello viihtyy. Samoin viihtyy kurjenkello. Se mieltyy moneenkin kasvupaikkaan ja vaeltelee omia aikojaan halunsa mukaan. Päärynäpuun alus ja kivikon reunus katajineen ovat sen valtakuntaa.

Kivikossa kukkiva valkoinen patjarikko ei heinäkuun kukintaan enää osallistu, mutta antaa pienen alkusoiton. Jasmikkeen alle levinnyt vuohenputki sai tänä kesänä luvan liittyä valkoisten kukkien seuraan.

I’ve got a tiny white garden beside a pear tree. I’ve planted orange lilies, sown pink foxgloves and red Dianthus deltoides, have devided blue Omphalodes verna. I’ve also planted dark blue and velvet red clematis. Despite of that, there was a white garden one day.

On a background is mock-orange ‘Tähtisilmä’. It grows white veils of flowers on its branches. It also spreads sweet fragrance around of it. Beside it grows a boy sea-buckthorn. It doesn’t know whether to live or not. Every spring it looks dead, but when weather gets warm, it grows beautiful grey-greenish leaves. Obviously threatening with a saw helps.

I’ve planted some Campanula latifolia plants temporary to this bench. Now they are to stay. Also Campanula persicifolia gets on well here. It seems to like all kind of growth places and wanders as it likes.

Tiny Saxifraga gives a start tones for flowering in June, the others continue on July. This July also goat weed was allowed to blossom.

 
我有小白色的花园在梨树傍边。我种了橙色的百合，粉红色的Digitalis purpurea和红色的Dianthus deltoides。我乘除 了蓝色的Omphalodes verna。还种了深蓝和红色的Clematis。尽管， 我有白色的面积在我花园。

地方后边是Philadelphus lewisii ’Tähtisilmä’. 它有许多白色的花， 一样新娘的头纱，还远好像。它旁边种沙棘树。早春天我不知道，他要不要生活。舒服天气来， 他种灰录色的叶子。

多年生Campanula latifolia和Campanula persicifolia合群好这些树前边。暂时地方变得恒。

小Saxifraga开始花在六月，和其它接续在七月。这个七月我也让了杂草白色的花着花。

Voihan pioni! – Peonies! – 芍！

Jos kauneuteen voi pakahtua, niin viime viikolla sen on täytynyt tapahtua. Onnellisena kierrän kukalta toisen luo nuuhkimassa, huokaan ja jatkan seuraavan ihanuuden luo.

Peonies have been queens on past week. It’s been raining, but nothing can take away their beauty. 芍是前个星期的后。下雨了，不过没有东西可以占它们的姿。

Montaa pionia ei pihallani kasva, mutta lumoa on ollut kerrakseen. Jatkuva sään epävakaisuus on kiusannut ihastelua. Harmittaa löytää kullannuput veden painosta maata kohti retkottamassa. Näin kävi tukemisesta huolimatta.

 

Erityisesti Edulis superban tämänvuotinen odotettu ennätyskukinta päättyi lopulta lukuisaan määrään roskiin leikattuja homeisia nuppuja. Myös kasvuston keskeltä olen joutunut leikkaamaan kokonaisia versoja homeen takia. Jatkuva kosteus ei tee hyvää 60-vuotiaille pehkoille.

Uusi, muutama vuosi sitten istutettu Marchal MacMahon, avasi ensimmäisen kukkansa. Oletin sen olevan tummemman punainen. Ja vähän erimallinenkin kukinnaltaan… Täytyypä odotella seuraaviin vuosiin, josko on ollenkaan mitä piti. Ken tietää, niin kertokoon.

Festiva Maxima on kuningatar, kuten aina. Tämä muuttokuormassa mukana seurannut lähes parikymppinen vain kaunistuu vanhetessaan. Raikas tuoksu kiehtoo minua yhtä vahvasti vuodesta toiseen. Kukinnot ovat kestäneet pitkään varjoisella kasvupaikalla.

Hei Hao Bo Tao kukki tänä vuonna vaisummin. Sade sai sen kukat lakoamaan laajaksi kehäksi, vaikka viime vuonna perenna vaikutti hyvinkin tukevalta. Mutta kaunis se on, ja tuoksu on uskomaton sekoitus mausteita.

Tämän kesän yllättäjä pioneissa on Ewelina. Miten ylväästi se on kantanut kukkansa – leipälautasen kokoiset nimittäin. Ja kukkinut pitkään kestävin, vähitellen väriä muuttavin kukin. Olen siihen täysin hullaantunut.

Mukavaa sunnuntaita! Meillä muuten paistaa vaihteeksi aurinko.