Syksy – Autumn – 秋天

Syksy etenee vääjäämättä. On olo kuin Vilijonkalla kolossaan. Sisällä kyhjöttäessä on lämmin, mutta koko ajan tietää, että sieltä se tulee – vie värit puutarhasta, tuivertaa lehdet puista ja jättää jälkeensä valkean peiton. Niin jäässä, niin kuollutta, niin hiljaista ja niin kaunista uudella tavalla.

Syksy ei kykene viemään kaikkea. Päällepäin näyttää kovin elottomalta. Jää sipulit maahan, (ellei myyrä talvipimeällä nakerra nälkäänsä), jää silmut puihin ja pensaisiin, jää kasvuvoima juuristoon.

Syksy on tasapainoilua luopumisen ja uuteen uskomisen välillä. Erityisesti puutarhassa syksystä tulee vedenjakaja menneeseen kesään ja siihen tulevaan, jota hädin tuskin osaa vielä odottaa. Uuteen kesään ei voi rynnätä päätä pahkaa, vaan edellinen kesä on ensin ajatuksissa kerrattava, ruodittava ja mutusteltava. 

Huomaan, että aivoni tarvitsevat käsittelytauon. Kevät ja kesä ovat jatkuvasti täynnä uusia elämyksiä (vaikka pieniäkin), uutta touhuttavaa, uutta suunniteltavaa, kylvettävää, rakennettavaa, kaivettavaa, istutettavaa,... Syysväsy tulee sekin vääjäämättä ja viimeisiä puutarhatöitä ei millään saa aikaiseksi. Ajatukset kääntyvät muihin talvisempiin askareisiin.

Paas kattoen, koska ensimmäinen puutarha-ajatus kääntää aivot taas kevääseen.

Mukavaa syksyistä viikkoa!

Aurinkoista ja hyytävän kylmää

Aamulla varsinkin. Sain nokkani ulos lopulta vasta puolenpäivän jälkeen. Kävin ottamassa loistavassa auringonpaisteessa kuvia puutarhasta. Vähenemään päin ovat värit.

Jotain ilopilkkuja sentään. Oli vain niin kylmä auringosta huolimatta seisoksia kuvaamassa, etten kauaa viihtynyt. Hipsin mieluummin sisälle laittamaan ruokaa.

Huurteisella nurmella madellut oranssi jääkäärme toi pahat aavistukset mieleen. Käärmettä seuraten oli helppo löytää sen toisessa päässä kaivonkannella jököttämässä vähintään yhtä huurteinen vesipumppu. Ei ole ensimmäinen kerta, kun rikon pumpun antamalla sen jäätyä. Miehen kanssa sitten nostettiin letku kaivosta ja kieputettiin kasteluletku nippuun ja raahattiin koko hoito kellarin lämpimään.

Omenaralli jatkuu. Tyhjäsin kompostit, että saan ne täytettyä. Hullun touhua.

Ensin poistin lehtikompostin pinnalta maatumattomat lehdet tiheästi verkotetun omenakompostin päälle. Syvältä lehtikompostin uumenista kärräsin valmiit mullat rakentamani kiviympyrän kukkapenkkien jatkoksi. 

Seuraavaksi siirsin takaisin nyt tyhjään lehtikompostikehikkoon omenakompostin päälle juuri siirtämäni maatumattomat lehdet. Lisäksi kaivoin myös omenakompostin pinnalta maatumattomat risut ja lehdet lehtikompostiin. Omenakompostin uumenissa olikin oikein mehevän oloista multaa; myös sen kärräsin kevättä odottelemaan kiviympyrän reunalle. Ta-daa; omenakompostini on tyhjä täytettäväksi!

Kerroskakkua rakensin vuorotellen omenista ja viereisen lehtikompostin puoliksi maatuneista lehdistä ja risuista. Ei siinä kauaa vanhettu, kun oli omenakomposti täynnä. Loput lehdet ovat nyt paksuna kerroksena vaihteeksi omenakompostin päällä. Seuraavaksi alan kerrostaa lehtikompostia lopuilla omenilla, kunhan saan siihenkin myyriä torjuvan verkon.

Ei muuten ollut enää yhtään vilu touhutessa pihalla, suorastaan hiki tuli pintaan.

Huomaatteko, hevoskastanjassa näkyy jo lupaus ensi keväästä! 

Mukavaa alkavaa viikkoa. 

Lokakuinen haaste

 

Sain mielenkiintoisen haasteen ja  Liebster award -tunnustuksen. Kaunis kiitos, Rikkaruohoelämää-blogin Between.

Aloitan vastaamalla kysymyksiin

1. Millainen on päivärutiinisi – siis jos sinulla sellainen on?

Aikaisin ylös, aamupala ja kissan ruokinta, päivä töissä, kaupan kautta kotiin, iltapala ja kissan ruokinta. Samat naamat samaan aikaan reitin varrella mennen tullen. Hyvä herätys: Dementia uhkaa, ellen vaihda kaavaa.

2. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta KESÄ?
Lämpö, ja heti perään valo.

3. Polkupyörä, auto vai bussi?

Bussihan se.

4. Miksi kirjoitat blogia?

Haluan jakaa ajatuksiani puutarhasta ja sen hoidosta, myös kaltaisieni seura houkuttaa.

5. Mikä kiukuttaa puutarhassasi?

Tällä hetkellä kesän loppuminen ja alkava syksy. Olen aivan selvästi kesäihminen.

6. Juttu, josta et luovu?

Kai sitä pakon edessä luopuu kaikesta. Päivittäinen annos hiljaisuutta ja yksinoloa on kullanarvoista.

7. Paras paikka puutarhassasi?

Tähän kysymykseen vastasin viimeiseksi. Sellainen paikka, jossa näkee puutarhan kauneuden; joko luonnostaan muodostuneena tai itse rakennettuna. Sellainen paikka, jossa mieli lepää, jossa ammentaa iloa onnistumisestaan tai pelkästään siitä, että paikka on niin hieno. Se ei ole vain kasvit-sopivat-yhteen-juttu, vaan valon, tuulenvireen, lämmön, äänien ja muun ympäristön kanssa yhteensopivat kasvit virittävät paikkaan tunnelman, josta pitää suunnattomasti. Paras paikka puutarhassani on siten ehkä alue tammen alla.

8. Mitä teet, kun et touhua puutarhassa?

Omalla ajalla kirjoitan blogia puutarhastani tai lueskelen muiden puutarhoista. Tai teen käsitöitä (villapaita ja hartialämmitin tuloillaan). Tai hyödynnän bussimatkat opetellen kiinaa. Tai käyn lasityökurssilla tai luen sanomalehtiä tai kirjoja. Tai setvin esivanhempieni kohtaloita noin 300 – 400 vuoden takaa. Joskus on tartuttava imurinvarteen, kun kaikki nämä edellä mainitut tärkeämmät on tullut tehtyä ensin.

9. Puu, pensas, perenna, kesäkukka vai hyötytarha?

Tänä kesänä se on ollut perenna.

10. Unelmiesi puutarha?

Omanlainen itse kullekin.

11. Mistä tulee blogisi nimi?

Yritin vangita ytimekkäästi montaa asiaa. Puutarha on kokemus, puutarhasta saa satoa ja puutarha on iso osa elämääni. Myös minä olen osa puutarhaa: puutarha jää, vaikka minä lähden. Sanassa ”elo” yhdistyy nämä kaikki. Kaikkea uutta ihannoivassa, trendikkäässä ja niin-hip-ja-cool-pintaliidossa on suorastaan härnäävää käyttää vanhahtavaa sanaa bloginsa nimessä. Huolimatta siitä, että usein tulee itsekin kohkattua uutuuksien perässä.

Tunnustus ja haaste seuraaville bloggaajille:

Aliina: Haapalehto

Aliina kertoo mielenkiintoisella tavalla omasta puutarhastaan.

Kesäkukka: Kosmosta ja leijonankitaa

Ihailen Kesäkukan isoja perennaistutuksia.

Kurjenkello: Pienen pihan suuria unelmia

Kurjenkellon postauksissa on runsaasti kuvia erilaisista lajeista.

Piia Anneli: Aamukastetta puutarhassa

Piia Annelin blogista löytää herkkiä ja tunnelmallisia kuvia.

Pirkko Kovero: Vaarin torpan puutarha

Pirkko kertoo elävästi elämästä maaseudulla kuvien kera.

Tarja A.: Kesän taikaa

Kauniita lähikuvia ja tunnelmia, juuri kesän taikaa.

Ja sitten haastetuille kysymykset:

1. Mikä sai sinut hakeutumaan puutarhablogien pariin?

2. Kenelle kirjoitat blogissasi?

2. Kaunein ajatus puutarhastasi?

3. Rumin ajatus puutarhastasi?

4. Mitä haaveilet ensi kesänä tekeväsi puutarhassasi?

5. Miten suunnittelet ja toteutat: hetkessä vai pitkään harkiten?

6. Eteneekö puutarhasi talvella?

7. Mitä vielä teet tänä syksynä puutarhassasi?

8. Mikä voisi korvata puutarhan?

9. Onko mukavampi olla puutarhassa vai kertoa olleensa puutarhassa?

10. Jos et bloggaisi, minne purkaisit ajatuksesi puutarhasta?

11. Mitä eniten odotat ensi keväältä?

Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

Mukavaa viikoloppua ja alkavaa viikkoa!