2022-03-05

Kevään ensimmäiset kärhöt


Kevään ensimmäiset kärhöt ovat minulle hyvin rakkaita. Luonnollisia, kasvultaan rentoja ja olemukseltaan herkkiä kaunottaria tuli kuvattua viime keväänä jälleen kerran. Puutarhassani kasvaa kaksi alppikärhöä ja kruunukärhö. Aikaisten kärhöjen elinvoimaa kuvastaa hyvin niiden kasvuvauhti ja voima versoa uutta.


Ensimmäiset nuput kasvissa jos toisessa saavat aikaan mukavan mielenvireen, täältä tullaan taas! Tämän vaaleansinisen alppikärhön nuppuja päällystää ohut karvapeite, mikä saa aikaiset nuput näyttämään herttaisilta. Suojahan se on alkukesän hallaa vastaan, sillä nuppujen ilmestyessä eletään vielä pitkälti toukokuun puolella.


Alppikärhöni ovat siemenkylvöksestä liki 20 vuoden takaa. Ne ovat siis pitkäikäisiä köynnöskasveja. Samasta siemenpussista iti kolme kukiltaan erilaista alppikärhöä. Niinhän siemenkylvöissä käy, tavallaan sisaruksia kun ovat. Vaalein, liki valkoinen kärhö katosi, eikä enää ole ryteiköstä silmiini osunut. Samoin tummansininen versio oli kateissa usean vuoden, kunnes yksi kevät sen äkkäsin ja merkkasin kepillä. Nyt en sitä epähuomiossa tule kitkeneeksi, kuten ehkä kävi valkoiselle alppikärhölle.


Sitkeitä ne ovat. Vaaleansininen, hyvällä kasvupaikalla, on yltänyt taustan syreenien latvoihin ja se on kertaalleen katkaistu muutama vuosi sitten liki maan tasalle. Alusta on täynnään syreenin juuria, joten alkuun niillä oli varmasti vaikeuksia saada oma sijansa maasta. Nyt pyrin pitämään kukinnot silmän korkeudella, koska syreenien latvustojen päälle kavunneet versot ja kukat näki vain peruuttamalla takaisin pihan puoliväliin kuikuilemaan. Silloinkin kukista suurin osa jäi syreenin lehtien peittoon.


Katkaistu kärhö sai vanhoista syreenin oksista kyhätyn tukevan tuen, joka on reilut kolme metriä korkea. Heppoinen tuki ei riittäisi, koska runsas pehko moneen kertaan kieputettuja versoja painaa paljon, varsinkin sateen jälkeen. Lisäksi alppikärhö ennättää joka välissä ottaa lisätukea yllä olevista syreenien oksista, vaikka versoja ajoittain palautan takaisin varsinaiseen tukeensa. Kärhön alustalla kasvavat kielot, kalliokielo ja uutena varjolilja.



Kaikki kevään kärhöni kasvavat varjossa. Lehtipuiden alla kevät tarjoilee niille runsaasti valoa ja kesän lehdistö taas tuo viileyttä jo kukinta-aikaan ja myöhemmin helteillä. Näin kukinta kestää pitkään, keväästä riippuen kahdesta viikosta melkein kuukauteen. Alppikärhöistä tummempi sininen kasvaa myös syreenin suojissa, mutta sillä on lisäksi kanadanhemlokki kaverina ja tammikin on lähellä. Kanadanhemlokkiin aarteeseeni kiellän sitä kumminkin kapuamasta, joten jykevä mutta laho syreeninrunko osoittautui sille sopivaksi tueksi kietoutua. Kunnes runko toissatalven lumikuormassa petti ja kaatoi kenoon viereisenkin rungon. Siinäpä oli selvittäminen, kun yritin välttää tuhoamasta runkojen juurella kasvavaa kärhöä, joka oli somasti kietoutunut moneen kertaan kaatuneen rungon ympäri.



Tummansinisellä alppikärhölläni on mielenkiintoiset vaaleammat reunukset terälehdissään. Kivasti ne korostavat kukkien muotoja ja erottuvatkin paremmin lehtien varjoja vasten. Kukat ovat huomattavasti isommat kuin vaaleansinisellä kärhöllä, versot rotevampia, mutta harvemmassa. Saa nähdä miten käy kesällä, kun en vieläkään ole hankkinut sille syreenejä kummempaa tukea. Ihan maata myöten en sen halua kulkevan, sillä alapuolen kalliokielot, tellimat ja vuorikaunokit saavat sen uppeluksiin.


Kolmas keväällä kukkiva kärhöni on syvän sinivioletti kruunukarhö, joka asustaa tammen alla, vesialtaiden vieressä. Sillä on poikani askartelema tuki, joka on vuosien saatossa harmaantunut kauniiksi. Tuki on puolilaho, enkä sitä uskalla pahemmin kohotella, ettei tuhoudu kokonaan. Rytöperä-kauneutta, joka mielestäni sopii tähän kohtaan. Ehkä tuesta pitäisi ottaa malli uutta varten, kun vielä on hahmo olemassa.



Tammen alla kruunukärhö suikertaa muun kasvuston seassa ja on joka kesä yhä laajemmalla alueella. Ehkä joku kesä pitäisi setviä pitkät paksun lumen alla säilyneet versot kulkemaan yhteen suuntaan, niin ei koko kesää tarvitsisi varoa niitä katkomasta. Kevätpikkusydän ja lemmikki ovat sen seuralaisia kukinnan alkuvaiheessa ja myöhemmin ehtii lehtoängelmä puskea vartensa kärhön versokieppien läpi ja vielä kukkiakin sen kanssa yhdessä.


Alppikärhöön verrattuna kruunukärhöllä on enemmän terälehtiä ja se aloittaa kukinnan jokusen päivän myöhemmin. Tammen hitaasti vihertyessä lehteen, on kruunukärhö jo ehtinyt muodostaa soman pulleat nuppunsa.


Kärhöt toimivat kuin linkkinä maan ja taivaan välillä. Ne ovat välikasveja, joilla saa korkeutta muuhun istutukseen. Vapaasti kasvaessaan ne onnistuvat sitomaan erilaisia kasveja yhtenäisiksi alueiksi kumminkaan tukahduttamatta niitä. Luonteeltaan villeinä ja köynnöstelevinä kevään ensimmäiset kärhöt tuovat runsauden tunnun ja korostavat alkukesän muutenkin tuoretta ja rehevää ilmettä.

Itäinen naapuri aloitti sodan. Sen tekojen käsittämätön sairaus, tahalliset nurinkuriset valheet omalle kansalle ja piittaamattomuus sodan seurauksista saavat ajatukseni huokailemaan ukrainalaisten puolesta, siunaamaan heitä, rukoilemaan heidän puolestaan. Entistäkin enemmän näen oman kodin ja läheiset arvokkaiksi ja normaali tylsä arki onkin ihan fine. Ei minulla ole mitään valittamista!

Toivon, ukrainalaisillekin saman rauhan. Ja pian, jo tänä keväänä.

 

 

 

20 kommenttia:

  1. Minullakin on pari alppikärhöä pihassani kasvamassa, vaikka olenkin enemmän keskittynyt jalo- ja viinikärhöjen kasvatukseen.
    Venäjä on aina ollut hyvin arvaamaton rajanaapuri ja nyt se arvaamattomuus ilmeni taas todella karulla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemmekin usein ihailleet puutarhasi kärhöloistoa. Se on aivan upea näky joka kesä. Ihailen, miten saat ne joka kesä kukoistamaan niin valtavan hyvin.
      Ikävää, että luotto meni jälleen kerran naapuriin.

      Poista
  2. Ihania kärhöjä, kauniin värisiä! Kruunukärhö olisikin hyvä hankinta, kerran se jo minulla oli, mutta liian kuivassa ja se eli vain vuoden. Silläkin on hyvin kauniit kukat.
    Ihana tuo varjoisa paikkasi syreenien luona, rytöperäkauneus on juuri se piste iin päällä.
    Venäjän naapurina ei ole mukava asustaa. Toivottavasti sota loppuu mahdollisimman pian ja Ukrainan itsenäisyys säilyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että kärhöjen väri hieman muuttuu kukinnan edetessä. Varsinkin tämä vaaleansininen on alussa lähempänä helakkaa taivaansineä ja kukinnan loppuvaiheessa se alkaa vaaleta. Samoin kruunukärhö on nuppuvaiheessa syvän violetinsininen, avautuvissa kukissa on jopa punerrusta ja lopulta kukat ovat vaaleita violetteja.
      Sanopa muuta. Ukrainalaisille kuuluu itsenäisyys ja oikeus rauhaan omassa maassaan.

      Poista
  3. Minullakin on alppikärhöä, mutta olen joutunut sitä siirtämään, joten ei ole vielä kukkinut, vaikka kesällä kasvoikin isoksi. Nyt jänis sitten söi sen matalaksi suojauksesta huolimatta. Ruohovartiset kärhöt ovat siis enemmän suosiossani.

    Joo, kyllä tuo itänaapurin johdon toimet ovat surullisia ja hämmentäviä. Toivotaan ja rukoillaan rauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jokunen verso jäi vielä edelliseltä kesältä lumen ja suojan alle =). Minulla meni jokunen vuosi ennen kuin voin sanoa alppikärhöni kunnolla kukkivan, sen jälkeen se onkin kukoistanut joka vuosi, ja täysin riippumatta omista toimistani.

      Ei tässä auta kuin pitää ukrainalaiset mielessään.

      Poista
  4. Onpa ihana katsella lumisten maisemien sijasta kauniita kärhöjä. Pari alppikärhöä löytyy omastakin pihasta, mutta tämä postauksesi viritti ajatuksen yhden tai miksei kahdenkin uuden hankkimisesta. Kruunukärhöäkään ei vielä ole.
    Toivoin viimeiseen saakka, että sota ei toteutuisi. Nyt on koitettava uskoa, että jokin ratkaisu tilanteeseen löytyy. Ahdistavaa, pelottavaa. Pakko rajoittaa uutistulvan seuraamista ja koittaa pitää itsensä arjessa kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. Alppikärhö on sieltä helposta ja huolettomasta päästä kärhöjä. Viinikärhökin mulla vielä menee, mutta jalompien kanssa en vielä kovin sinuiksi ole päässyt, kun en jaksa niitä hoitamalla hoitaa. Ja sitten tietysti harmittaa, kun eivät itsestään kukoista... Haaveilen myös vaaleanpunaisesta, valkoreunaisin terälehdin varustetusta alppikärhön lajikkeesta.
      Minäkin toivoin, mutta jotenkin sisimmässäni tiesin, ettei tuosta valheesta ole peräytymistä, kun niin pitkälle on palturi ja olemattoman pelko edennyt. Uutisia seuraan tiiviisti, haluan tietää vaikka se kauhistuttaa. Aurinkoiset kevätpäivät ja sulavat hanget vievät ajatuksia tauolle.

      Poista
  5. Alppikärhöt ovat loistavia lisiä kärhöjen maailmassa ja lähes satavarmoja. Itselläni on valkoista ja sinililaa. Vaalean punertavia olis vielä kiva saada.
    Sodan / sotien järjettömyys on tullut selväksi jälleen kerran. Kumpa kaikki kääntyisi parhain päin🙏 Parempi tosiaan keskittyä ihan muihin puuhiin, vaikka taimien koulimiseen🌱

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös ollut todella tyytyväinen omiin alppikärhöihini, uskollisiin ja luotettaviin.
      Paha on niin helppo työntää mielestään, varsinkin jos sota on kaukana. Lähellä olevia ukrainalaisia kohtaan tunnen erityistä sympatiaa ja toivon heille kaikkea hyvää. Toivottavasti apu menee perille ja osuu juuri oikeaan kohteeseen. Silti näiden ajatusten lomassa pyörii myös siemenkylvöjen aloittaminen viimein, iloiset tapahtumat perheessä jne. Voin olla kiitollinen, että minulla on kaikki hyvin.

      Poista
  6. Kauniita alppikärhöjä ja pitkäikäisiä! Kauniisti ajan patinoima kärhötuki sopii oivallisesti herkän alppikärhön tueksi. Minulla kasvaa kaksi alppikärhöä vanhan omenapuun juurella. Ovat vasta kovin nuoria, neljäs kesä alkamassa. Mökille, metsäiseen ympäristöön olen suunnitellut hankkivani alppikärhöjä, siellä niillä voisi olla hyvät olosuhteet kasvaa luonnon kasvien keskellä. Ikävät uutiset jatkavat kulkuaan, on vain toivottava, että sota pian loppuu ja oikeus voittaa! Oma jaksamisemmekin on ollut pandemian myötä koetuksella, joten ei tällaista olisi toivonut yhdellekään ihmiselle. Kevät ja puutarhapuuhat tuovat muuta ajateltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppikärhöt on vähän sellaisia hiljaisia kaunottaria. Eivät suuresti huuda kukkiensa koolla tai väreillä. Ehkä kukintojen runsaudella sentään loistavat. Toivottavasti kärhösi varttuvat ja vahvistuvat vähitellen. Metsätontti voisi olla niille ihan kotoinen asuinsija.
      Painostus on ukrainalaisia kohtaan ollut kova jo vuosia. Tuntuu todella epäreilulta, että se muuttui fyysiseksi väkivallaksi, joka kohdistuu myös lapsiin.

      Poista
  7. Ihanat alppikärhöt ja kruunukärhö <3 Hienoja sävyjä noissa kaikissa, erityisesti pidin tuosta tummasta, jossa on vaaleammat terälehtien reunat. Minä odotan jännityksellä omien alppikärhöjeni kukintaa, sillä melkein kaikki ovat siementaimia. Pari kukki jo viime kesänä, yksi vaaleanpunainen ja yksi tavallinen sininen.
    Itänaapurin mielipuolen tekoset vetävät mielen matalaksi. Mitä hän saakaan vielä päähänsä? Toivon joka päivä, että tietokoneen avatessani näen uutisotsikoissa sodan sijasta rauhanuutisia. Siihen saakka säännöstelen uutisten lukemista ja keskityn mahdollisimman paljon iloisiin asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sinuakin odottaa yksi taimi, jossa on tummat terälehdet valkoisin reunoin. =)
      Ukrainaan hyökkääminen tuskin oli päähänpisto, mutta silti heppu vaikuttaa täysin arvaamattomalta, enkä häneltä odota mitään hyvää. Toivottavasti edes tulitauko pysyisi voimassa jonkun tunnin.
      Meillä on onneksi paljon iloisia asioita, joihin tarrautua.

      Poista
  8. Kiitos tästä jutusta. Ihastuin viime keväänä istuttamani kruunukärhöön ja tässä oli myös oikein upea tuo tumma versio. Aion hankkia näitä lajeja varsinkin pikkuiseen arboretumiini.
    Olen samaa mieltä kanssasi ja ajatukset pyörivät paljon Ukrainan kansan kärsimyksissä. Todella surullista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä, Päivi. Pikkukärhöt tulevat sopimaan hienosti puupuistoosi, kun rakastavat pientä varjoa. Muutenkin ne ovat vähään tyytyviä ja siten huolettomia kasveja.
      Uutiset ovat kyllä todella surullisia ja huolestuttavia.

      Poista
  9. Oikein mukava kärhö postaus. Minä olen nyt syksyllä ostanut kuusi jalokörhöä ja istutin maahan niistä kaksi. Neljä odottaa kellarissa istutusta. Minusta tuntuu että minullakin on pioni penkissä jokin tällainen kärhö mistä se on sinne tullut en tiedä. Olen yrittänyt sitä hävittää sieltä mutta vielä ei ole onnistunut. Kukkia siinä ei ole ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hävittää? =). Annapa sille syrjäisempi paikka ja tilaisuus!
      Kuusi jalokärhöä kuulostaa upealta. Toivottavasti ne talvehtivat hyvin kellarissa. Monihan kasvattaa jalokärhöjä ensin vuoden ruukuissa ja vasta sitten istuttaa ne maahan.

      Poista
  10. Niin taisin käyttää vähän väärää sanaa 🤗😁
    Tarkoitin että en haluaisi sen kasvavan tässä mutta en ole saanut sitä poistettua. Paikka kyllä löytyy jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, nyt ymmärrän. Toivottavasti sille löytyy hyvä paikka.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!