2022-06-14

Elämää kiviympyrällä

 


Kun rakentaa katekankaiden päälle kiviympyrän ja tiivistää kivien väliin kivituhkan, herkästi uskoo ettei sieltä hetkeen mikään nouse. Turha luulo. Kasvu saa harvoin alkunsa kivien rakosista; se satelee ilmasta, lentää tuulen mukana, roiskuu ruohonleikkurista tai trimmeristä, putoaa lintujen ulosteissa, tai laskeutuu sateenvarjona voikukan tapaan.

Pari vuotta kestää Ruususen uni ja herätessä tapaakin monenmoista tuttua ja vierasta asukkia. Muutaman voikukan taimen nappaisee pikaisesti ohi kulkiessaan. Samoin käy lemmikeille, joita muutenkin kasvaa joka puolella pihaa. 


Harakankellosta olen vuosia ollut innoissani. Se on somasti kasvanut kiviympyräni laidalla, koristanut ja samalla rikkonut nurmikon ja kiviympyrän rajaa. Tänä vuonna se harppasi suoraan kiviympyrälle. Pikkuruisia taimia siellä täällä, tarkemmin katsoen kaikkialla. Silti taidan jättää sen kasvamaan. Haluan nähdä, miltä kiviympyrä näyttää, jos/kun harakankello kansoittaa sen.

On kasveja, jotka vievät koko käden, jos sormen antaa. Olen melko varma, että tämän maitikan kasvupaikka on jossain muualla. Kitkin sen viime kesänä juuriaan myöten, ja hokkus-pokkus, se on tänä vuonna entistä ehompi ja kasvaa huomattavasti laajemmalla alueella. Kivien raoista sitä on todella hankala kaivaa ylös ja juuret katkeavat herkästi. Sinänsä nätti, kauniit ja oikein tiiviit lehtituppaat, kukat keltamaitikan tapaiset. Väittäisin, että on voikukkaan verrattuna todellinen pahis.

Kädenryöstäjiin taitaa kuulua tämäkin maata matava, yhdestä pisteestä joka suuntaan kurottava rikkaruoho. Sen jokaisen verson päähän tulee sinililoja pieniä kukkia, ja leviämistaktiikkana näyttääkin olevan levitä vuodessa verson pituuden verran joka suuntaan. En tunnista, enkä välitäkään, sillä se on joutunut kitkettävien listalle huonon käytöksensä takia. Älkää vain sanoko, että olisi harvinainen.

Mäkitervakon hyväksyin vuosien myötä osaksi kiviympyrän vakioasukkaita. Se on niin tavattoman sitkeä, ettei sille ollut vastaansanomista. Päinvastoin, olen siirtänyt sitä uuteen paikkaan puutarhan toiselle puolelle valloittamaan maailmaa. Levitköön siellä ja ilahduttakoon kukillaan. Vaikka taimia siirsin, ei tuppaat paljoa pienentyneet kiviympyrän laidalla. Kitkettävä on jälleen, sillä uutena yrittäjänä kurottelee kurjenpolvi päätään. Taidanpa yrittää siirtää sen parempaan paikkaan.


Kovia yrittäjiä ovat koivut ja vaahterat. Onneksi niitä on toistaiseksi osunut kohdalle harvakseltaan, mutta joka vuosi kitken kumpaistakin. Vahvistuessaan sirkoista taimiksi niillä onkin yhtäkkiä pitkät juuret syvällä kivien raoissa. Hieskoivua en kumminkaan ajatellut tarvitsevani. Puutarhani trimmaaja on näköjään huolehtinut jo lannoituksestakin.

Herukkapensaitakin tontilla on riittävästi, joten tämä taimi saa lähtöpassit kesäkukkaruukun tyveltä. Sieltä, ruukun aluslautasen alta pusketaan voimalla maailmaan. Ei paljoa aluslautasen sirpaleet pidättele. Herukka, karviainen, vadelma,.. Ainoastaan vadelmaa olen harkinnut ottavani talteen, mutta senkin taidan ostaa mieluummin puhtaana taimena tarhalta.

Sitten on joukko karkureita. Mäkitervakon tapaan kaukaasianmaksaruoho on varsin halukas levittäytymään laajalle alueelle. Se ryömii kukkapenkistä kiviympyrän pinnalle ymmärtämättä mitään rajoista. Kohti kuumempaa porotusta tuntuu olevan sen leviämissuunta. Valloitusta en pistä pahakseni, kunhan jonkinlaisessa kurissa pysyy. Matalana maanpeittona sen hyväksyy paremmin kuin korkeana kasvavat valloittajat. No, kasvaahan ympyrällä nyt korkeat harakankellot ja mäkitervakot.

Oikeastaan ihan sääliksi käy alppiakileijoja, jotka ovat joukoittain lähteneet maanpakoon omenapuun ja köynnöshortensian luomasta synkästä varjosta. Niille olen joutunut antamaan anteeksi leviämisen, ja ihan selvästi tätä porsaanreikää on käytetty hyväksi. Enkä ole reikää tukkinut kuin parina ensimmäisenä vuonna, kun taimia alkoi ilmestyä. Koska eivät kuki palautettuina kukkapenkin varjoon, kukkikoot sitten kiviympyrällä, johon aurinko ajoittain paistaa. Saattaapa siihen tipahtaa jokunen pisara vettäkin, kun yllä oleva lehvästö on siinä kohtaa harvempaa. Ja itse asiassa, siellä varsinaisessa kukkapenkissähän ei oikein mikään muukaan kuki. Penkki odottaa uusia ideoita totaalivarjon ja kuivan paikan kasveista.

Mitä sanoa yksittäiselle rentoakankaalille, joka soman sinisenä nököttää rautapenkin alla. No, kuki nyt, kunhan et tavaksi ota. Tai mitä tehdä somille ratamoille tai suikeroalpille, jotka ovat oikeasti kauniita kasveja. Yksittäisinä nämäkin tässä nököttävät, tänä vuonna siis. Ensi vuonna niitäkin taitaa olla enemmän.


Oikea sammal on suosikkini, ja se saa ehdottomasti jäädä. Erityisesti tämä, kauniita tähtiä muodostava laji, joka ehkä on karhunsammal (???). Se on sopivan matala ja pienikasvuinen ja täyttää vain kivien välit jättäen kauniit kivet näkyviin. Lähes samalla tavalla käyttäytyy haarikko, joka helakan vihreänä on varsin soma ilmestys. Jos se leviää liikaa, sitä on helppo kitkeä pois.



Ehdottomasti kitkettäviä voikukkien lisäksi ovat siankärsämöt. Niillä on todella syvälle kaivautuva juuri, jota on erityisen hankala saada ylös rikkomatta kiveyksen pintaa. Siksi aikainen kitkijä pääsee helpommalla. Siankärsämöistä tulee myös liian korkeita ja tuuheita kasveja olemukseltaan sopiakseen kiviympyrän ilmeeseen. Minulle ilme tässä kohtaa tarkoittaa hentoja, luonnonmukaisia, tuulessa huojuvia heinämäisiä kasveja tai jotain todella matalaa mattomaista kasvia. Nurmituppaat saavat myös häädön tästä maisemasta.

Saas nähdä, kauanko tämä tyyli on mieleeni, tai koska alkaa savotta kiviympyrän pelastamiseksi muuttumiselta täydelliseksi rikkaruohojen valtakunnaksi. Vähän täytyy siistiä, ainakin ne voikukat, lemmikit, puut, pensaat, ruohontuppaat ja siankärsämöt. Yllättäen pelkässä kivikossa kasvaa vaikka mitä, ja ihan pyytämättä.

Tekisinkö siitä sittenkin joku päivä kivierämaan?

 

 


20 kommenttia:

  1. Tämä juttusi oli niin hyvää vertaistukea ja oivalliset sanavalintasi naurattivat, sillä olen itse todennut aivan saman asian. Kankaat ehkä hieman viivästävät, mutta eivät estä kasveja rantautumasta. Olen niin monesta paikasta jo poistanut kaikki noin 15 vuotta sitten laitetut juurimatot ja niiden repimisessä onkin aika urakka. Oppia ikä kaikki.
    Olisi tosi kiva nähdä kukkiva kiviympyräsi kunhan valitsemasi kasvit ovat kukassa. Yritän itsekin saada sammalen viihtymään omilla kivipoluillani, mutta kyllä siellä viihtyvät hyvin voikukat ja kumppanit. Sellaista kitkemistä taitaa olla tämä puutarhurin elämä 😊.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla saa kangas olla tämän ympyrän alla, sillä vuohenputkea en halua joukkoon. Juuririkat kangas on estänyt. Kauanko estää, onkin sitten eri asia, kun siankärsämöt ja koivut juurillaan piikittävät esteen seulaksi. Kyllä tässä kitkemään pääsee, viimeistään viikonloppuna.

      Poista
    2. Meikähän se tuossa Anonyyminä vastailee. =)

      Poista
  2. Niihän sitä uskoo, itte kukin, mäkin ku kinttupoluun tein. Pari vuatta meni hyvin, mutta sitte alakoo tapahtumahan. Son ikuusta taistelua, että jonkullaases kunnos sais pirettyä. Enoo vuasihin yrittänykkää ihan kaikkia saara kynityksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polulla osa kuluu pois itsekseen kulkuväylältä, mutta kyllä vähintään kerran kesässä täytyy ottaa puutarhalapiota ja haraa käteen. Ehkä olisi jopa helpompi poistaa rikat, jos olisi hiekkaa kivien välissä. Tosin silloin maasta ehkä puskisi suorastaan turkkia.
      Mielenkiintoista on silti ollut seurata, miten maa vallataan ja mitkä kasvit sinne luonnostaan osuvat. Kävi mielessä, että pikkuriikkinen sarviorvokki voisi olla matalana mattona olla hyvinkin kaunis ympyrän reunamilla.

      Poista
  3. Kyllä ne kasvit vaan tykkää kasvaa vaikka missä 😄 Mietin, että jos kylväytyjät eivät ennen pitkää sovikaan ajatukseesi alueesta, niin varmaan napakka sammalkerros kivien välissä estäisi rikkakasvien holtittoman leviämisen...? Luin jostain muinoin, että piimällä saa kasvatettua sammalta puutarhaan. Jotenkin silppuamalla sammalta piimän joukkoon ja levittämällä seoksen halutulle paikalle. Ei varmaan sekään mikään pommin varma keino, mutta 🤷‍♀️😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kokeillut piimä-sammal-konstia pihan betonipatsaan kanssa. En tiedä auttoiko piimä, sillä alkuinnostuksen jälkeen en muistanut/jaksanut pitää patsasta kosteana. Vuosien myötä se kumminkin vihertyi.
      Plan B:tä täytyy kyllä harkita, sillä mitä enemmän antaa kasvien kasvaa, sen enemmän syntyy myös ravinteita maahan siitä huolimatta, että siistii lehdet ja muut roskat pois maatumasta.

      Poista
  4. Tää on niin tätä. Minäkin innostuin kivituhkasta aikoinaan, enää en ole niinkään varma :D
    Nuo puiden alut on kyllä luku sinänsä. Koivua, tuomea, pihlajaa jopa mäntyä löytyy pitkin pihaa pieninä alkuina. Kutsumattomat vieraat puskevat alta ja päältä, jopa sivulta hivuttautumalla. Yhtä taistelua, mutta eipä tule aika pitkäksi......Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuollainen kivinen erämaa keskellä pihaa täysin luonnonvastainen rakennelma. Jos sen haluaa pitää, tai rikattoat polut ja käytävät, niin töitä on tehtävä. Sama ongelma on kivirivistöissä kukkapenkkien reunoilla. Olenkin alkanut jo vähän toppuutella itseäni näiden kivirakennelmien kanssa, kun aikaa kitkemiseen ei ole rajattomasti.
      Puut on tosiaan toinen juttu. Meillä on trimmaajan lisäksi tontilla operoimassa kylväjä. Syksyn ajan se käy hautaamassa kukkapenkkien reunat täyteen tammenterhoja. Säilöö kyllä yli tarpeen, sillä pienet tammimetsiköt voisi niistä perustaa.

      Poista
  5. Mainio kirjoituksesi kirvoitti naurunhelähdyksiä mukavasti aamutuimaan. Luonto ottaa omansa, niin se näköjään on. Kunpa edes osa huolella istutetuista ja vaalituista perennoista olisi yhtä innokkaita ja sitkeitä, kuin nämä rikkaruohoiksi nimeämämme kasvit. Meillä talon ympäri kulkee kivituhkakäytävät, jotka jo tässä vaiheessa kaipaavat haraamista ja pahimmilla alueilla myös kitkemistä. Odotan hetkeä, jolloin saan itseeni riittävästi puhtia ryhtyä toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Joskus sanat soljuu, useimmiten ei. Ei rikkaruohojen kanssa jaksa, jos ei ota hieman huumoria avuksi. Oikeastaan on huojentavaa huomata, ettei omilla kaivamisillaan ja kiveämisillään mitään lopullista muutosta tai tuhoa saa luonnossa aikaiseksi. Muutama vuosi, ja kaikki on entisellään. Tähän puuhaan on todella ryhdyttävä, onneksi hetkittäin kitkeminen on jopa kivaa.

      Poista
  6. Kivituhkan olen itsekin havainnut melko haasteelliseksi puhtaana pidettäväksi. Katekankaat eivät myöskään estä rikkaruohojen kasvua, vaan lähinnä maa-ainesten sekoittumista keskenään. Liekitys, etikka ja haraus auttavat ei toivottujen kasvien torjunnassa, mutta kyllä kitkentä on kuitenkin ehkä se kaikkein tehokkain tapa. Joskin kieltämättä kaikkein työläin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin vielä menee, jos on pelkkä kivituhka tai pelkkä sora. Kun ne on kivien välissä joutuu varomaan kivien siirtymistä sijoiltaan. Mullakin on sen verran tiuhaan aseteltu kivet, että ne menevät paikoilleen vain entisille sijoilleen. Silti ei ole päivääkään kaduttanut, että tuollainen huollettava alue tuli väsättyä pihaan.

      Poista
    2. Minä taas tuossa Anonyyminä...

      Poista
  7. Minä inhoan haarikkoa, se yrittää vallata kaikki kukkapenkin ja kasvattaa hervottoman kokoisen juuripaakun jos pääsee suureksi. En tykkää sitten yhtään. Kivituhka on kaunista mutta työtä joutuu tekemään, että se pysyy puhtaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hyvä tietää. Toistaiseksi haarikko on pysynyt maltillisena. Ehkä paikka on niin totaalisen kuiva, ettei se pääse valloilleen.

      Poista
  8. Hih, osui ja upposi tämä teksti! Minulla on paljon kivipolkuja, joiden välit näyttävät juuri samalta kuin tuo sinun ympyräsi. Haarikko on meillä se pahin riesa voikukan lisäksi. Koivun taimiakin tulee varsinkin yhteen kohtaan todella helposti. Osassa saumoista on kivituhka, osassa hiekka ja sanoisin, että hiekka on helpompi kitkemisen kannalta. Kivituhkassa taas kivet pysyvät paremmin paikoillaan. Voi kun saisikin kauniin sammalen joka saumaan! Se myös vähentäisi rikkaruohojen itämistä.
    Tuon yhden kädenryöstäjäsi tunnistan mielestäni niittyhumalaksi. Meillä sitä on niin vähän, että olen siirtänyt nurmikolta taimia tontin laidan niitylle. Kivipoluille tai kukkapenkkeihin se ei ole vielä edes uskaltanut yrittää.
    Käyn huomenna kivipolkujen saumojen kimppuun. Pitäisi nimittäin olla kesän paras kitkemispäivä. Se nähdään sitten huomenna. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! Taitaa olla niin, ettei auta kuin ryhtyä tuumasta toimeen, ja siistiä kiviympyrät ja polut. Nyt onkin taas mukava ilma puuhaan. Tuulee, eikä ole siksi hyttysiäkään inisemässä.
      Isoniittyhumalahan se. Ei siis hätää harvinaisuudesta, sitä on viereisellä nurmikolla riittämiin =). Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  9. Samoja maailman valloittajia löytyy täältäkin jokakolosta, vaikka multaa ei olekaan. Me luovuimme toisesta autosta ja mm. soraista parkkipaikkaa valloittavat nyt monet kasvit kilpaa. Siihen minulla oli itseasiassa ajatuksena heittää niittykukkien siemensekoitus…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljas maa jää harvoin paljaaksi, jos luonto saa päättää. Vanha parkkipaikka voisikin olla loistava kasvualusta niittykukille. Todennäköisesti se on riittävän ravinteeton ja vettä läpäisevä. Onnea yritykseen!

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!