Sininen ei ole ehdoton lempivärini, sitä vain on vähitellen kertynyt kasvivalikoimiini. Ehkä siksi, että se on helposti yhdistettävissä muihin väreihin ja antaa raikkaan oloisen tunnelman. Erityisesti alkukesällä puutarhani kukkii sinisenä. Kerroin jo sinililjojen matoista ja lemmikkien utupilvistä. Ensimmäisen aallon sinimatot ovat kirkkaita taivaansinisiä, toisen aallon utusini taas hempeää ja hentoa vaaleansinistä. Kolmas kukka-aalto on sadekuurojen ja ukkosen sini, vahva ja voimakas, hieman punertava, jopa lila tai violetti.
Tässä vaiheessa kesää kukkivat siniset kukkani ovat perusperennoja, varmoja tuttuja, joita kuvaan joka kevät. Tuntuu, että toistan itseäni tallaamalla samat reitit vuosittain, mutta silti jokainen puutarhakierros on omanlaisensa elämys. Kasvukauteen lähtö on vuosittain erilainen. Ehkä kasvi on saanut uusia kumppaneita seurakseen, ehkä kumppani on kadonnut tai yltynyt päällekäyväksi saatuaan kerrankin keväällä riittävästi sadevettä. Tänä vuonna ne ovat saaneet enemmän vettä kuin useana edellisenä.
Siperiankurjenmiekat tulivat talon oston myötä ja hyvin ne ovat puutarhassa levinneet, taantuneet, kohentuneet ja levinneet jälleen. Välillä olen niitä jakanut, vaihtanut toiseen paikkaan, pääsääntöisesti kasvattanut auringon penkeissä, mutta selviävät ne puolivarjossakin. Erittäin vahva ja terve perenna, josta pidän todella paljon. Viime kesänä ostin pari valkokukkaisen siperiankurjenmiekan taimea. Niissäkin jo tuntuu kukkavana lehtien lomassa, vaikka vielä ei mitään lehtien välistä pilkota.
Lehtosinilatva on ollut oman tiensä kulkija puutarhassani. Tarjoamani kukkapenkit eivät ole sille kelvanneet, vaan se on hakeutunut mieluummin puolivarjoisiin painanteisiin, joissa on hieman enemmän kosteutta. Aikani siirtelin karkulaisia takaisin penkkiin, mutta vähitellen oli uskottava, että ne viihtyvät paremmin itse valitsemissaan paikoissa. Kasvavat nyt aitaorapihlajan seassa kadunvarressa. Minkäs teet. Vuosi sitten kasvatin valkokukkaisia lehtosinilatvoja ja tänä keväänä olen istuttanut niiden taimia kosteampiin paikkoihin.
Siemenkasvatti mirrinminttu on vuosien takaa. Sinnikkäästi se on pitänyt paikkansa talon länsiseinustan kukkapenkissä, vaikka hellekesinä viettävä ja aurinkoon antava paikka on hyvin paahteinen. Se aloittaa kukinnan aikaisin ja erityisesti tänä kesänä siitä on kasvanut vehmas ilmestys. Pörriäisten suosikkina mirrinminttu on paljon kuvattu kohde puutarhassa. Länsiseinustalla kasvaa myös jokunen itse kylvetty sininadan taimi, isoja nekin tänä vuonna. Pidän niiden heilimöivistä rennoista tähkistä. Tähkän väri ei ole yhtään sininen, mutta korret antavat mukavan sinivihreän utuisen vivahteen muiden kasvien lomaan.
Kurjenpolvia minulla on useita erilaisia. Tällä hetkellä runsaimmassa kukassa on nyppykurjenpolvi, jonka istutin kiviympyrän vieressä olevaan kapeaan luiskaan. Ennen alue oli kapea soiro nurmikkoa pionien ja käytävän välissä. Poistin nurmen ja istutin erilaisia kurjenpolvia, pari kärhöä, tarha- ja ketoneilikkaa ja nyttemmin hävinnyttä sammalleimua. Nyppykurjenpolvi tekee melko hanakasti siementaimia, mutta moneen paikkaan sopeutuvana niitä on ollut helppo istuttaa aukkokohtiin. Siirto kannattaa tehdä nuorena taimena, sillä juurakko kaivautuu todella syvälle. Erityisesti kiviluiskan kivikkoisessa maassa sitä on isompana hankala saada ylös. Nyppykurjenpolven kukassa näen ukkosen ja sähkönsinistä.
Vähintään yhtä leviävä, ja lopullisesti katoamaan kieltäytyvä perenna on vuorikaunokki. Pariinkin otteeseen olen kuvitellut sen hävittäneeni, mutta niin vain nousee aikaisin keväällä sinivihreä lehdistö ja melko pian aukeavat ruiskukansiniset isot kukat. Kukissa on melonin makea hedelmätuoksu. Se houkuttelee runsaasti kimalaisia vierailulle. Pidän valtavasti tästäkin valloittajasta, sillä se on varma ja näyttävä kukkija ja sopii monen muun perennan pariksi. Jos perennan leikkaa alas kukinnon kuihduttua, kasvattaa se melko pian siistin vehmaan lehdistön.
Siperiankurjenmiekoista pidän minäkin ja kauniiden kukkien lisäksi miekkamaiset lehdet ovat minusta näyttäviä. Kurjenmiekkojen kukinta on ollut nyt normaalia runsaanpaa sateiden ansiosta.
VastaaPoistaTotta, siperiankurjenmiekka on kaunis myös kukinnan jälkeen, ja keväälläkin se tuo aikaisin vehmautta lehdillään. Lisäksi siemenkodat koristavat sitä pitkälle syksyyn ja talventörröttäjänä se tarjoaa siemensyötävää linnuille. Monin tavoin hyvä perenna siis. =)
PoistaVuorikaunokki on toden totta sitkeä ja hyvin leviävä tapaus. Minulla on myös valkoista. Siementaimia joutuu välillä kasvattamaan kukintaan saakka. Siniset kitken ja valkoiset säästän. Se on uudempi tulokas pihassani ja vielä vähemmistössä. Alasleikkausta olen harrastanut minäkin. Yhden puskan nyrhi tänä keväänä kylläkin rusakonpoikanen. Sattui olemaan valkoinen. Ei näytä ihan heti kukkivan. - terkuin pienen pihan Tuija
VastaaPoistaOlen kuvissa nähnyt valkoista versiota ja se on kyllä nätti. Todennäköisesti valkoinen nyrhitty jää henkiin ja ilahduttaa varmasti vielä, ellei tänä kesänä, niin seuraavina.
PoistaVuorikaunokin hävitin omasta puutarhastani. Se tunki joka paikkaan täysin hallitsemattomasti. Valkoinen lehtosinilatva käyttäytyyy kuten sinullakin, kasvaa missä huvittaa. Ylttäen se on tykännyt kasvaa kunnon savimaassa, ilmeisesti savimaan kosteuden takia.
VastaaPoistaMinun nyppykurjenpolvessani on vaalea kukka, siis lähes valkoinen jossa on siniset raidat. Ostin viime kesänä harrastajalta tuollaisen liilakukkaisen nyppykurjenpolven taimen ja se kukkii jo. Kaunis kukka on siinäkin. Eniten tykkään nyppykurjenpolven lehdistä, ne ovat ihastuttavan muotoisen ja näköiset.
Niin hävitin minäkin, mutta siinä sitä taas on. Hempeyttäni annoin pari urheaa kasvaa, ja yhdet siirsin vähän syrjemmälle, joten aina niitä pompahtaa esiin. Nyt täytyy olla vähän ankarampi.
PoistaKurjenpolvissa on ihan mielettömästi erilaisia ja erikorkuisia. Minäkin pidän niiden lehdistä, kun ovat sopivan peittäviä mättäitä ja usein miten ne säilyttävät pyöreän muotonsa. Kukintakin on ihan kiitettävää ja jokavuotista.
Ihanat siniset. Sininen väri jotenkin korostuu illalla ja pilvisellä säällä, ainakin tietyt sinisävyt.
VastaaPoistaKyllä, ne suorastaan pomppaavat esiin. Useimmat siniset viihtyvät mieluummin puolivarjossa kuin ihan porottavassa paahteessa. Niissä on jo itsessään jotain viileää ja viileän tunnelman ne myös luovat, vähän etäisen ja utuisen.
PoistaHieno sininen aalto. Osa kasveista valitsee itse sopivan kasvupaikan.
VastaaPoistaKiitos, vaalean vihreää! Onneksi en jatkuvasti jaksa istuttaa niitä takaisin olosuhteisiin, jossa ne eivät viihtyisi. Itse tietävät parhaiten, mikä on hyvä paikka.
PoistaTällaiset aallot ovat oikein mieleisiä! Tunnistan tuon tunteen, että tulee aina vain yhä uudelleen kierrettyä ja ihastelua lähes samoja kohtia puutarhassa vuosi toisensa perään. Kasvit yllättävät ja ihastuttavat. Siperiankurjenmiekat ovat lähellä sydäntäni. Minullakin lehtosinilatvat vaeltavat, mutta ovat ne myös ottaneet paikan huvimajan vieressä, siinä on niille ilmeisen sopiva kasvupaikka. Vuorikaunokit jouduin siirtämään perennapenkistä, koska ne tukahduttivat kaikki muut kasvit, siirsin ne tontin rajalle ja siellä ne kukkivat ”kimppuina” ja muun ajan ovat aika huomaamattomia.
VastaaPoistaNyppykurjenpolvi on kaunis kasvi, minulla se ei ole levinnyt oikeastaan yhtään, toisin kuin monet muut kurjenpolvet.
Pidän paljon siitä, että joitain kukkia kukkii runsaasti, sitten tulee lyhyt hengähdystauko, ja hetken päästä toiset perennat jatkavat kukintaa. Kuvatessa onneksi monet muutkin seikat kuin itse kuvattava vaihtelevat, sää, valon määrä, sen suunta, vuodenaika,... Aina on jotain haastetta.
PoistaVuorikaunokki tekee niin tiiviinkasvuston, että sinne on vaikea muiden tunkea. Lehtevinä ja keväällä nopeakasvuisina ne helposti jyräävät hennommat alleen. Meilläkin nyppykurjenpolvi oli vuositolkulla kiltisti aloillaan, mutta nyt parina vuonna taimia on alkanut ilmestyä viereiselle polulle ja nurmikolle.
Sininen puutarhassa on todella kaunis ja korostuu pilvisellä säällä, tykkään kovasti! Siperiankurjenmiekat ovat ylväitä kauniita ja kestäviä. Kovin montaa kurjenpolvea minulla ei olekaan. Vanhassa kodissa taistelin vuorikaunokin kanssa, tässä pihassa sitä oli alkuun, mutta siirtyi niitylle maansiirtojen myötä ja siellä se saa kasvaa.
VastaaPoistaTotta, se tulee hyvin esiin harmaana päivänä, mutta varjossa se taas lähes katoaa näkyvistä, ellei ole hyvin vaaleakukkainen. Jossain vaiheessa hankin kurjenpolvia tavan takaa. Niistä taitaa kaikki olla elossa, jotkin vähän liiankin terhakkaina.
PoistaKuulostaa tutulta tallustaa puutarhassa aina samoja polkuja. Jopa kulkusuunta ja kohdat, joissa tapaa pysähtyä, pysyvät samoina. Ei kyllästytä ollenkaan. Aina on jotain kiinnostavaa ja usein yllättävääkin katseltavaa. Ukkokulta kummastelee, kuinka jaksan kuvata samat kukat vuosi toisensa jälkeen. Aina ne ovat yhtä ainutkertaisia, katselemisen ja kuvaamisen arvoisia.
VastaaPoistaKevätkukkijoissa sininen aalto on ainakin meillä yleinen. Sipulikukkia lukuunottamatta. Siperiankurjenmiekasta pidän paljon niin kukkien kuin lehtienkin vuoksi. Olen istuttanut jakotaimia moneen paikkaan. Vuorikaunokille annoin lähdön, kun se valtasi liikaa tilaa. Yhä sen taimia saattaa ilmestyä johonkin. En halua aktiivisia leviäjiä yhtään enempää, kun jo nyt olen häviöllä taistelussa pikkutalvion ja kevätkaihonkukan kanssa.
Minulla on kyllä puutarhassa sellaisiakin kolkkia, joihin en kamerani kanssa mene, koska siellä on jokin selvitystä vaativa rytöläjä tai jotain muuta yhtä kuvauksellista. Myös kuvakulmat, joissa naapureiden pihat tulisivat kuvaan olen yrittänyt seuloa pois. Mutta tutulla reitillä riittää kyllä ihmettelemistä.
PoistaJuuri ihmettelin pikkutalvion kasvuvoimaa, kun hävitin sen yllä olevaa vuohenputkea; löysin alta hyvinvoivan pikkutalvion. Jätin sen nyt toistaiseksi hautumaan, ehkä sekin lähtee huomenna.
Aika ihana sininen aallokko:) Osa perennoista kyllä löytää itselleen ne mieluisimmat kasvupaikat ihan itsekseen, eihän niitä tahdo hennoa niistä poistaakaan.
VastaaPoistaKiitos, pioni. Vähän on sellainen mentaliteetti, että jos en itse saa kasvia haluamassani paikassa viihtymään, niin on annettava sen kasvaa siellä, mihin tykkää juurtua. Toki ei ihan kulkureitille, mutta jos lehtosinilatva halajaa puikkelehtia orapihlajapuskan sisällä ja vielä kukoistaa, niin sitten vaan.
PoistaSininen on hyvä väri, keväällä ja kesällä. Lehtosinilatvoistani osa oli niin pitkiä, että ne kaatuivat maahan. Tuin ne pystyyn, sillä haluan niistä siemeniä ja lisää sinisiä kukkia.
VastaaPoistaEilen jo leikkelin osan vuorikaunokkeja matalaksi ja poistin parista penkistä lemmikit. Kukittuaan kumpikaan ei ole kovin hyvän näköinen. Ajatella, että kohta on jo heinäkuu. Lehtosinilatvat minullakin tosi korkeita.
Poista