Ilolla olen tervehtinyt luonnonkukkien kasvavaa määrää puutarhassa. Vähentyneen ruohonleikkuun hyviä puolia eittämättä on, että nurmiheinä vähitellen tekee tilaa mitä kauneimmille pienille kukkasille. Liekö välttämättömyydestä tullutkin hyve, mutta harvatahtisella ruohonleikkuulla ne ennättävät varttua kukkiviksi ennen kuin terä tai siima ne taas leikkaa. Siinä välissä löytää ja ihailee montaa kaunotarta.
Vanhat viholliset voikukka ja vuohenputki joutuvat kurituksen ja karsinnan alle, mutta siitä huolimatta niillä riittää energiaa nousta juhannuskimaraa kukittamaan. Eikä sarjakukkainen vuohenputki sinisten siperiankurjenmiekkojen tai vaaleanpunaisten lehtoängelmien seurassa näytä kuin soman kesäiseltä, onhan juhannus. Lyhyt loisto sillekin sallittakoon.
Kun syreenien alla vielä oli nurmikko, joka ei varjossa menestynyt ja sittemmin korvasin varjonurmen kukkapenkeillä, kitkin alueelta ihan hullun lailla pois juhannusleinikkiä. Yhä nekin yrittävät alueen nykyisiin kukkapenkkeihin, mutta ei mitenkään ryminällä. Sen sijaan ryntäys on tapahtunut keskellä puutarhaa olevalla nurmikolla. Auringossa kiiltävät keltaiset kuppikukat ovat niin juhannusta ja keskikesän juhlaa.
Lemmikit ovat jo tovin pitäneet villiä menoa puutarhassa. Se onkin nyt jo lopettelemassa kukintaa ja on aika kerätä sen kuihtuvat kukkavanat ennen siementen kylväytymistä. Erityisesti kukkapenkit siistiytyvät, ja koska sitä kasvaa joka nurkalla vuosittain ei ole tarpeen antaa sen siementää. Hetken vaaleansiniset utupilvet koristivat puutarhaani ja antoivat omanlaisensa tunnelman istutuksille, poluille ja nurmikolle. Miten hyvin lemmikki sopiikaan useimpien puutarhan kukkasten lomaan. Lemmikki on siemenkylvöksistä peräisin yli parinkymmenen vuoden takaa, joten kai sitä voi tituleerata jo villiksi tässä puutarhassa. Vähän kuin sinililjatkin, itsekseen ne lisääntyvät, muodostavat sinimattonsa ja sitten haalistuvat pois, kun muut kasvit valtaavat alan.
Mäkitervakko on vallannut kiviympyrää, samassa seurassa kasvavat erilaiset akileijat, piharatamo, kukkapenkistä karannut maksaruoho, maahumala jne. Tänä vuonna kiviympyrällä loikoo kaksi pitkää pätkää köynnöshortensiaa. Ne ovat aivan täynnä terttuja, jotka odottavat aukeamista päivänä minä hyvänsä.
Todella mukavaa oli löytää nurmitädykettä kasvamasta aivan kiviympyrän laidalla. Siitä on minulla mukava lapsuusmuisto. Isä rakensi lohilammen lapsuudenkotimme lähellä virtaavan joen viereen. Lohia piti käydä ruokkimassa päivittäin ja sain lähteä mukaan. Matkan varrella oli pitkä oja penkat täynnään sinistäkin sinisempää nurmitädykettä. Joka kerta nurmitädykkeen nähdessäni palaa tuo lapsuuskuva mieleen, illan viileys ja ihanat kukat matkalla, kalanruoan ropina kalalammen pintaan.
Parhaillaan on puutarhassa paljon kukassa aho- ja kuukausimansikoita. Pieniä taimia tuntuu tupsahtavan jokaiseen vähänkään hiekkaiseen koloon, mitä tontilta löytyy. Myöhemmin kesällä on luvassa ainakin päivänkakkaroita ja siankärsämöitä sekä pietaryrttiä keltaisine nappeineen.
Kyllä tämä leikkurikin naamaansa välillä näyttää. Onpa se kasvanut jo rusakon mittoihin. Se on jo niin kotiutunut ja minuun tottunut, että sain ottaa muutaman kuvan.
Hyvää juhannusta!
Ihania pikkukukkien niittyjä. Ja onpa tuo leikkuri tosiaan soma ja hauska. Vaikeahan tuollaiselle veijarille on olla vihainen.
VastaaPoistaYllättävän paljon löytyy erilaisia penkkikarkureita ja varsinaisia luonnonkukkia, kun antaa niiden kasvaa. Joo, veijarille olin eilen illalla jo viedä loput salaatin kerästä, mutta sitten tuli mieleen, että eiköhän sillä ole parturoitavaa kerrakseen. =)
PoistaNurmiheinä, mikä mukavan pehmoinen sana.
VastaaPoistaEnpä ajatellut. Se on sellaista hentoa, sekalaista vihreää, ei välttämättä edes heinää. Ja pehmoista.
PoistaPitäisi jättää osa pihasta luonnonmukaiseksi, mutta minä haluaisin osan pihasta siistiksi. Tänään katselin, että niittyä on siellä ja niittyä on täällä. Toisissa päivänkakkaraa, toisissa metsäkurjenpolvea. Annan joidenkin luonnonkukkien, kuten harakankellon jäädä kukkapenkkiinkin. Hienoahan se on, että on kukkia. En muuten tiennyt, että rusakko on tullut Venäjältä, mutta sanoohan sen jo nimi.
VastaaPoistaLuonnonmukainen on kovasti tapetilla nykyään, mutta niin on meissä kaikissa myös ajatus siisteydestä. Minäkin leikkaan jossain vaiheessa nyt kukkivat alas ja nautin hetken lyhyen nurmikon siisteydestä. Sitten taas löytyy luonnonkukkia.
PoistaRusakko jää omilleen hyvin pienenä. Minä puolestani en tiennyt, että niitä on varta vasten Suomeenkin istutettu riistaeläimeksi. Ruoan puolesta rusakko on ronkelimpi kuin alkuperäinen metsäjänis, sille kelpaa silmut, mehevät ulkomaista alkuperää olevat kasvit mieluummin kuin pajut tai koivut, kuten metsäjänikselle. Sitä saatiin, mitä tyhmyyttämme tilattiin. Nyt niitä on joka tontilla oma ruohon leikkaaja, ja vähän muunkin.
Mukavaa, kuinka puutarha opettaa venyttämään kauneuden hyväksymistä. Rikkaruohoiksi kutsututkin saavat olla esillä ja ihailun kohteena. Nurmitädyke on tänä vuonna kukkinut runsaana. Sen kukassa on samaa viehättävyyttä kuin lemmikissä. Lemmikkiä olen istuttanut meille vain valkoisena ja vaaleanpunaisena messuostoksina. Muuten se on tullut omia teitään. Alkukesästä sitä kasvaa joka penkissä, eikä harmita yhtään. Se sopii melkein kaikkien kumppaniksi, kuten sanot. Harakankello on sekin tullut meille omatoimisesti. Mikä hauskinta, sopivasti kukkapenkkeihin pieninä ryhminä. Ainoa ongelma on istutusten reuna-alueilla sen pitkänhuiskeiden varsien kaatuminen kulkuväylille. Parissa paikassa laitoin harakankellolle tuet.
VastaaPoistaPitkäkorvaisella leikkurilla näyttää olevan kiire seuraavalle työmaalle.
Leppoisaa juhannuspäivää ja vuoden pisintä päivää sinulle!
Luen parhaillaan kirjaa, jossa esitellään hyödynnettäviä luonnonkasveja. Kirjassa on hyvät kuvat tunnistamista varten ja olen joutunut hämmästymään, miten moninaisia ja yllättävän kauniita kasveja meillä kasvaa pitkin tienpientareita ja pihoja.
PoistaHarakankello tuntuu lähtevän kasvuun paljaasta maasta itsekseen, edellisenä vuonna taimi itää ja kukkii seuraavana. Pidän niistä tosi paljon, kun eivät hentoina kasveina jyrää kukkapenkkien varsinaisia kasvatteja.
Oli sillä kiire, mutta sitten sen piti hetkeksi pysähtyä keskellä polkua olevaa apilaa syömään. Ennätin ottaa pari muutakin kuvaa.
Kiitos, hyvää juhannusta sinulle!
Niin se luanto teköö omia valintoja, puutarhurista piittaamata. Mulla ailakki on siämentäny tehokkahasti. Sitä kasvaa ja kukkii siälä täälä. Hetken saa viälä olla ja sitte saa kyyttiä kottikärryyllä. Mykavaa juhannuksen jatkua!
VastaaPoistaAilakki onkin soma pihakukaksi. Minulla sitä on ihan pieni tupas marjapensaan tukipuun juurella. Yritän muistaa varjella sitä trimmeriä heilutellessani.
PoistaKiitos, samoin sinulle!
Luonnonkasveissa on yllättävän paljon puutarhakasveiksikin sopivia lajeja kun vain antaa niille mahdollisuuden. Meillä keto-orvokit kukkivat valtoimenaan erityisesti kivikkorinteessä mutta myös parissa muussa kukkapenkissä. Olen antanut niiden olla toistaiseksi rauhassa. Pienijuurisina ne on helppo tarvittaessa kitkeä eivätkä muutenkaan jyrää mitään liian pahasti alleen. Leinikit saavat kukkapenkeistä lähdöt saman tien mutta tuolla niittyalueilla saavat kukkia rauhassa. Lemmikkejä olen kitkenyt useamman kerran pois, sillä niissä alkoi näkyä jo ensimmäisiä siemenkotia. Pitää vähän yrittää suitsia niiden leviämistä, vaikka aika suopeasti niitä muuten katsonkin.
VastaaPoistaNelijalkaisella ruohonleikkurilla näyttää olevan kova kiire vai tuliko maha jo täyteen?
Hyvää juhannuspäivän iltaa!
Totta, mitä sanoit luonnonkasvien poistamisesta. Ainakin osa niistä on helppo kitkeä, kyse on enemmänkin siementaimien runsaudesta, ainakin lemmikin ja keto-orvokin osalta. Jokin keltamaite on viheliäinen kitkettävä esim. kiveykseltä.
PoistaNelijalkaisella oli kiire apila-apajalle. Siinä se ennätti tovin pysähtyä. Muuten sillä on ollut juhannus jossain muualla, ehkä sadetta pitämässä.
Kiitos, mukavaa juhannusiltaa sinullekin!
Näin kaupunkipihassa ei tule annettua luonnonkukkien pahemmin vallata alaa, mutta mökillä käydessämme ihailen aina niiden moninaisuutta ja hillittyä kauneutta verrattuna näihin meidän pihoissamme vaalimiimme jalostettuihin perennoihin. Hauska on kuitenkin huomata vähemmän jalostettujen vanhakantaisten perennojen olevan myös hoidetussa ympäristössä niitä kaikkein kestävimpiä. Luonto on viisas, ja ihminen yrittää turhaan montaa asiaa sorkkia!
VastaaPoistaSoma on tuo pomppiva ruohonleikkurisi, mutta ymmärrän ärsytyksen, jos sen hampaisiin joutuu väärät kasvit! Ihana muisto nurmitädykkeestä ja kalojen ruokintaretkestä isän kanssa😊
Meillä myös on ns. kaupunkipiha, ja vielä kulmatontti. Väistämättä pitkäksi venähtelevä nurmikko herättää kysymyksiä ja ihmettelyä, mutta olen ajatellut että näin on nyt ja ehkä joskus uusien polvien myötä tasaisempi nurmi. =) Onneksi on olemassa kestäviä perusperennoja, jotka ovat luotettavia ja joita ei pieni seuralaisten villiintyminen nujerra. Muuten olisin pulassa perennapenkkieni kanssa. Herkempiä aarteita (joita kumminkin myös hankin) joutuu paapomaan huomattavasti enemmän, varsinkin uusina kasvatteina.
PoistaTämä karvakaveri aiheuttaa kovin ristiriitaisia tunteita. Kiva sen ruohon syömistä on seurata, mutta kovin tarkkana vahdin minne se suuntaa seuraavana talttahampaidensa kanssa.
Tuollaisista mielikuvista tulee hyvälle mielelle.
Päätin käydä katsomassa muiden bloggaajien kuvat ja sanomassa heippa ja hyvää juhannuksen jatkoa!
VastaaPoistaMukavaa kun piipahdit täällä moikkaamassa! Hyvää loppujuhannusta ja alkavaa viikkoakin!
PoistaIhania luonnonkukkayhdistelmiä. Minäkin ripottelin noin 20 vuotta sitten lemmikin siemeniä yhteen perennapenkkiin ja siitä ne ovat iloisen villisti levinneet lähes koko puutarhaan. Kukinnan jälkeen revin reippaalla otteella kasvustot kottikärryyn, mutta se ei estä seuraavan vuoden kukintaa. Nättejähän nuo ovat. Puna-ailakkia meillä on aika paljon ja keto-orvokkeja samoin. Tietysti vuohenputket kukkivat nyt parhaillaan pitkin puutarhan reunoja. Nurmikko kukkii myös, vaikka onkin matala.
VastaaPoistaKiitos, Päivi! Lemmikkiä ei taida saada kokonaan enää pois, vaikka saisi päähänsä niin haluta. Onneksi luonnonkasvit ovat niin sitkeitä ja tottuneita meidän oloihimme, että putkahtavat pintaan hoidetussa tai hoitamattomassa puutarhassa. Jotkin kasvit osaavat sopeutua ja kukkivat aina vaan matalammalla, kun nurmi leikataan säännöllisesti. Meillä mäkitervakko pitää huolen pinkistä sävystä, ailakkia ei ole kuin pieni tupas. Toivon, että se leviäisi laajemmalle.
PoistaLuonnossa kasvaa monenlaisia ihania kukkia ja kasveja ihan itsestään.Osaat antaa niille oman arvonsa .
VastaaPoistaKiitos ja hyvää alkanutta viikkoa.
Olen tosiaan ollut innoissani siitä, että melko pitkän ajanjakson jälkeen luonnonvaraisia kasveja on alettu taas arvostaa puutarhasuunnittelussa. Olisi hienoa oppia yhdistämään niitä enemmän jalostettujen kasvien joukkoon.
PoistaSamoin sinulle mukavaa viikkoa!
Sinikkäästi jaksan odottaa omien köynnöshortensioiden kukintaa, ei ole näkynyt vaikka ensimmäisen istuttamisesta taitaa olla jo kymmenisen vuotta. Lemmikki on ihmeelline kasvi, tuntuu että mitä enemmän sitä kitkee pois, sitä enemmän sitä kasvaa.
VastaaPoistaKannattaa odottaa ja olla menettämättä toivoaan. Kestää yli kymmenen vuotta ennen kuin se alkaa kukkia, mutta sitten kukkiikin ylenpalttisesti joka vuosi. Ei lemmikki kitkemällä lopullisesti lähde. Ehkä kitkiessä osa siemenistä karisee maahan ja solahtaa sopivasti mullan uumeniin itääkseen taas keväällä. Onneksi se sentään on helppo kitkeä.
Poista