Koska kukkii? -haaste

Sain Marjukalta Tutkimusmetsän puutarha -blogista haasteen. Kiitoksia! Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista.

Olipa avartavaa katsella jokusen vuoden takaisia kuvia haastetta varten. Ensin ajattelin arvailla krookusten kukintaa, kun se edellisellä kerralla meni railakkaasti pieleen, mutta sitten iski katse vuonna 2022 otettuun kuvaan. Vielä 10. huhtikuuta meidän saunan katolla on ollut n. 30 sentin kerros lunta ja kiviympyrän rautapenkki on ollut istuinta myöten lumihangessa. Tänä vuonna penkin alla on jo pälvi, eikä saunan katolla yhtään lunta! Vinkki, vinkki: aikainen kevät tulossa? Niin on odotettu.

Jospa etsisin muita vinkkejä ja arvaisin jotain kukkivaksi lähempänä kesää. Kuvista 2021-2023 päätellen purppuraomenapuun kukinta ei ole kovin paljoa vaihdellut vuodesta toiseen. Muutenkaan hedelmäpuilla kukinta ei aina ole juuri sen päivän tai viikon säistä kiinni. Sydän syrjällään olen monesti ounastellut tulevan hallan tai peräti yöpakkasten tekosia juuri avautuneille kukkapilville. Hallaa se halla tekee, joskus enemmän, joskus ei yhtään mitään. Eli omenapuut meillä kukkivat aina (jos ovat kukkiakseen) siellä touko-kesäkuun vaihteessa.

Etsin kuvia, joissa nuput olisivat juuri auenneet, sillä ajattelin metsästää tänä keväänä koristeomenapuun ensimmäiset auki olevat kukat. Vuonna 2021 avautuminen on tapahtunut 2.6. Kylmää on ollut sinä aamuna, koska lehtien pintaa täplittävät pienen pienet niihin tiivistyneet vesipisarat. Valkoinen lehdissä ja terälehdissä ei ole huurretta, vaan ohutta nukkaa. Lyhyt hento karvoitus suojaa puun nuoria versoja ja kukkia kevään kylmiltä säiltä.

Koska minulla on tieto, että 2022 kevät oikeasti oli myöhässä ja vielä löydän samalta vuodelta kuvan juuri avautuvista kukista 4.6., arvelen sen olevan myöhäisin aika, jolloin 'Profusion' alkaa meillä kukkia. Kuvassa aurinko paistaa ja sää vaikuttaa lämpimältä. Kuva-alan alalaidassa häämöttävä karviainenkin on jo kasvattanut isot lehdet.

Viime vuonna nuput aukesivat jo 26.5., eikä itse tapahtumaan mennyt kuin tovi. Varhain aamulla kyttään kameroineni nupullaan olevaa puuta. Ensimmäinen kuva on otettu klo 6:18. Alkukesän aurinko ei pääse lämmittämään alaoksia, sillä lähistön rakennukset pitävät ne varjossa. Aika hyinen ja viileän oloinen tuntuma varjossa. Vaan eipä aikaakaan, kun aurinko väistää naapurin talon ja kiipeää saunan katon yli lämmittämään puun latvuksia. Kello 6:33 ovat ensimmäiset nuput auki. Taustalla auringossa kylpee tammi, josta kerroin edellisessä postauksessani.

Kolmen vuoden kuvien perusteella kukinta alkaa siis välillä 26.5. ‒ 4.6., joten arvaan purppuraomenapuuni ensimmäisten nuppujen aukeavan kukkaan torstaina 30.5. Jotenkin vaikuttaa siltä, että on ihan tavallinen kevät tulossa. Ei aikainen eikä myöhäinen. Vai onkohan silloin jo kesä ovella?

 ***********

Haasteen säännöt ovat seuraavat: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

 ************

Jätän nyt haastamatta ketään, sillä haaste on kiertänyt jo aika monessa blogissa, mutta mikään ei estä sinua tarttumasta siihen. Varsinkin, jos tiedät aivan varmasti, koska teillä kukkii!

Pääsiäistervehdyksenä vielä nunnannarsisseja. Aurinkoa ja lämpöä pääsiäispyhiin ja puutarhaan!

 

 

Voi kevät!

Kevät tuli sittenkin. Täytyy yhtyä samaan huutoon ja riemuun kuin muistakin puutarhablogeista kajahtaa ja julkaista muutama kevätkuva. Niin oli riemumieli, kun kuvakierroksella tein löytöjä.

Lumi suli viime viikon aikana uskomattomalla vauhdilla, kasteli maat sopivasti, ja paikoitellen aurinko on ehtinyt jo pintamaatakin sulatella. Vain varjoisimmat paikat on edelleen lumen vankina. Nurmella sinililjat jo kurottelevat nuppujaan, seinänvierustan tulppaanit ovat nousseet ja kiviympyrän krookukset - nehän kukkii!

Iloisesti meni pieleen veikkaukseni Koska kukkii?-haasteessa. Arvelin 15.4., jolloin oli vielä talvi, että valkoinen krookus olisi kukassa 4. toukokuuta. Jean d'Arc pyyhkäisi 25 cm lumipeitteen alta kukkaan kymmenessä päivässä, eli kukki 25.4.

Kiviympyrän laidalla minulla ei mennyt yhtään paremmin. Ukrainan värit oli edustettuina jo 20.4., vaikka veikkasin krookusten kukkivan vasta 9.5. Yli kaksi viikkoa pieleen! Ehkä odottavan aika on jäänyt junnaamaan johonkin huippuhitaaseen moodiin. Avautumatta on vielä siniset kevätkirjotähdet. Ne vapautuivat jääpeitteestä vasta ihan äskettäin, eikä mitään vielä näy, mutta niitä arvailin aukeavaksi vasta pitkälle toukokuulle.

Sen sijaan talonvierustan penkissä kukkii aivan uudet tulokkaat puutarhassamme, vaaleanpunainen versio kirjotähdistä. Syksyllä istutin niitä kahteen lämpäreeseen. Jänis kävi verottamassa toisen lämpäreen piippoja, kun ne olivat vielä supussa. Nyt ne ovat avanneet lehtensä, joista jokaisesta puuttuu kärki, vaan keskellä ei näy mitään merkkiä kukkavarresta. Luulisi, että siitä olisi jäänyt jämät jäljelle. Ehkä ne säikähtivät ja päättivät pysyä maan uumenissa! Toisessa lämpäreessä on aukinaisia kukkia ja näitä ylisomia nuppuja.

Vierailijalle en ajatellut tarjota enempää, joten virittelin penkin päälle verkot viikoksi. Pidempään en niitä voinut pitää, kun alkupään tulppaanit alkoivat työntää itseään verkosta läpi. No, itsepä ne verkolla peitin, paremmin olisi toiminut ehkä kasvuharso. Vanhemmat tulppaanit ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa kuvassa taaempana, edessä viime syksynä istutettuja. Näkyypä siinä jököttävän vielä yksi kivisäkkikin polun tukkeena. Jokohan saisin sen siirrettyä syrjemmälle? Pakkasen hapertamat porrasharjatkin jo heitin roskiin. Siinä olisi kyllä tuotekehityksen paikka korvata niissä oleva muovi jollain kestävämmällä.

Paahdepenkissä on lähtenyt hyvään alkuun palavarakkaus, mirrinminttu, loistosalvia, tähkätädyke, maksaruohot, kurjenpolvet jne. Erityisesti ilahdutti kaukaasianpitkäpalko, jonka kukkamatot luulin hävinneen penkin uudistuksen myötä. Jokusen pienen taimen löysin syksyllä, mutta mullasta onkin itänyt uusia taimia. Kohta ne kukkivat hunajantuoksuisilla kukillaan ja mehiläisten ihana pörriäispenkki alkaa olla siltä osin entisensä.

Varjopuutarhassa maa tuntuu jalkojen alla vielä jäisen kovalta. Hieman pionipenkissä pilkistää pionien punaisia versoja, vaikka ne ovat, ei enää lumen, vaan lehtikerroksen alla suojassa kovilta pakkasilta. Eräs varautui vähälumiseen talveen kattamalla kukkapenkit rapsakoilla tammenlehdillä. Ne on aika hyvää eristemateriaalia talven ajan, mutta nyt keväällä ehkä kannattaisi poistaa kerros, tai ainakin yrittää murentaa lehtiä vähän pienemmiksi. Pääsisi maa nopeammin sulamaan ja kasvu käyntiin.

Japaninsara on talvivihreänä pärjännyt melko tuoreen näköisenä talven penkinsyrjällä, toissasyksyiset Barret Brown -narsissit nousevat aivan helakanvihreinä lehtien peitosta. Vähän ovat valkaistun näköisiä, kuin raparperit konsanaan. Viime syksyn perunanarsissit ovat vielä täysin tammenlehtien peitossa, parvitulppaaneista taas näkyy kielopenkissä somia punertavia ruusukkeita.

Alkoihan se viimein, tämä kevät!

 

Vettä on saatu

Kuiva kevät, ja pah! Viime viikolla ukkosen myötä tullut rankkasade täytti sademittarin ja vesi norui yli mittarin laitojen. En tiedä paljonko vettä yön aikana satoi, mutta melkoisesti. Alkuviikolla jälleen tyhjensin puolikkaan mittarillisen, ja toissaillan hillittömän kovan ukkosen jäljiltä mittari oli taas uudelleen lähes ääriään myöten täysi. Meillä on satanut toukokuun aikana nyt jo yli 100 mm, kun tavallinen sademäärä on noin 20 mm. Siltä on tuntunutkin: "Aina sataa".

Samaa mieltä lienee kuranaama Barret Browning, joka makasi polulla naamalleen taipuneena. Varovasti autoin sen ylös. Ehkä sade huuhtoo sen naaman. Muut narsissit olivat sentään pysyneet tolpillaan, kuin myös tällä paikalla yli kymmenen vuotta kasvaneet Spring Green -tulppaanit. Vasta nupullaan on äidin kukkien hoitolasta viime kesänä tuomani vanhat kerrotut narsissit. Jaoin joskus vuosia sitten omani, annoin äidille ja siskolle. Äidillä narsissit ovat kukkineet todella hyvin ja niiden sipulit on pulskistuneet kadehdittavasti. Omani katosivat myyrätalvena ja sain vuorostani äidiltä samoja sipuleita, joten nyt ovat narsissini palanneet kotiin. Odotan niiden kukintaa kovasti.

Sateen välissä olen yrittänyt hieman kitkeäkin, mutta kiviympyrän työmaalta on paettu sadekuuroa kiireemmän kaupalla. Vati on jäänyt taivasalle ja rikatkin jo ryhtyneet kukkimaan. Meillä on nykyisin aika paljon noita vaaleanpunaisia lemmikkejä. Tiedä johtuuko tämän väri kosteista olosuhteista vai olisiko se tuossa kiviympyrälläkin kukkinut hennon vaaleanpunaisena. Myös ihan vitivalkoisia olen nähnyt muutaman tuppaan.

Joka kevät sydän sykähtää näille balleriinoille. Tykkään niiden muodosta ja varsien kaartumisesta,  myös väristä. Oranssi on upea väri hehkuessaan helakkaa vihreää ja helmililjojen sineä vasten. Joskus nämä tulppaanit ehtivät samaan kukintaan sinililjojen kanssa. Tänä vuonna sinililjat kirivät ensimmäisen lämpöaallon myötä kukkaan. Ballerinat olen istuttanut niin, että sekä aamu- että ilta-auringon säteet osuvat niihin ja saavat ne suorastaan loistamaan. Nyt syvänharmaat pilvet peittävät taivasta, mutta ovat ne silti melko intensiivisen värisiä.

Puutarhassani on monta vuosien myötä taantunutta tulppaania. Tässä viitisen vuotta vanhaa Queen of Night -lajiketta. Silloin luin, että se ei enää olisi yhtä kestävä, kuin aikanaan. Pitää paikkansa. Lisäksi noiden pionien takana on ainakin Elegant Lady ja Purple Flag, joista jälkimmäinen jo aloittelee vaisua kukintaa. Ladyt ovat vielä tiiviissä nupussa, myöhäisempiä kukkijoita kun ovat. Silti niistä näkee jo nyt, että kukista tulee pieniä. Taidankin kokeilla Annen vinkkiä blogista Annen Allakka, nostaa tulppaanit ylös kesällä ja istuttaa ne jälleen elokuussa parannettuun multaan. Jos vaikka olisin siihen mennessä kunnostanut yhden vuohenputkivapaan  kasvupaikan.

Sade on saanut useat kasvit venyttämään varttaan. Ei ole montaa päivää, kun kevätvuohenjuurien nuput olivat lehdistön tasalla, juuri ja juuri näkyvissä. Nyt ne huojahtelevat pitkissä kukkavarsissa, ensimmäiset jo auenneina. Polulle kylväytynyt lemmikki on värittänyt taustan lempeään sineen ja kukkapenkin puolella kasvava kesäpikkusydän on täydessä tällingissä.

Sama keväinen näky kuvattuna uuden pionipenkin tietämiltä. Nyt kukintavuorossa on narsissit, mutta pioninversot puskevat jo vahvoina, samoin tarhajaloangervot ja tarhakullero. Vuorikaunokkia kasvaa näköjään penkissä ja penkin ulkopuolella. Tämä oli sen valtakunta vielä toissakevääseen asti, jolloin myllersin penkin valkoisten pionien penkiksi. Hevillä vuorikaunokki ei anna periksi, enkä minäkään pistä pahakseni sen melonintuoksuisia kukkia kesä-heinäkuun vaihteessa.

Vielä yksi kuva samasta aiheesta, nyt taantuneiden tulppaanien kohdilta. Kiveyksen mäkitervakkoja olen ollut jo tovin siirtämässä, mutta vieläpä siinä kasvavat. Tänään huomasin osassa olevan jo nuppuja. Nurmikko tuli tällä viikolla leikattua parissa pätkässä, kun en sateessa viitsi kastua. Osa nurmesta on leikkaamatta, kunhan sen verran kuivahtaa, että kauramoottori jaksaa taas työntää. Aikamoisin tyydytyksen tuntein vedin tuon kiveyksen reunan nurmikonrajaussaksilla siistiksi. Ihan uskomatonta, miten yritteliäs nurmikko osaa olla.

Ensimmäinen kirsikkapuun kukinta tuli ja meni. Se oli kolmen päivän hanami se. Eilisestä lähtien onkin sadellut pieniä valkoisia terälehtiä tuulen mukana ja maa on kirjoutunut täplikkääksi. Sentään jokusen kuvan ennätin näpsäistä alkuvaiheen kukinnasta. Eilen jäljellä olevat, sateen pieksemät terälehdet roikkuivat jo surullisen ja viluisen näköisinä.

Kukassa parhaillaan on puna- ja mustaherukat. Niitä tulee valtavasti, jos pölytys onnistuu näillä keleillä. Aika vilakkaa on kimalaisen pörrätä. Seuraavana kukintavuorossa on Aunen päärynä tuossa oikealla, heti perään kasvimökin vierestä häämöttävä koristeomenapuu ja sen jälkeen taustan korkeat syreenit. Nurmikkoon leikkasin paikoitellen vain kulkuväylän. Tuolla lemmikin ja vuohenputken katveessa kypsyy lisää sinililjan siemeniä. Kauaa en kyllä aio odotella. Aivan kiveyksen vieressä kasvaa pioni, josta en tiedä mitä se on lajiaan. Nätti kumminkin.

Sade on ryöpyttänyt myös kivimuurilla kasvavaa kaukasianpitkäpalkoa ja tuoksukurjenpolvea. Kurjenpolven aromikas tuoksu leijuu kauas raikkaana. Pitkäpalosta kukat ovat jo osittain pudonneet ja sen imelä tuoksukin on laimennut, kuin huuhtoutunut veden mukana pois. Pitkään on pitkäpalko jo kukkinut.

Kivimuurin taustalla pikkupilarikataja on aloittanut uuden kasvun. Suojasin sen kevätauringolta hieman myöhässä ja osa neulasista kuivui ruskeiksi. Onneksi uutta kasvua on tulossa ja olemus vihertyy. Katajan takana on purppuraheisiangervo Diabolo, jolla on tänä vuonna huomattavasti vihreämmät lehdet vailla normaalia syvää punerrusta. Se on kasvanut ihan valtavasti korkeutta ja osan sen oksista jo harvensin keväällä. Voiko runsaat sateet "vetistää" väritkin?

Katajan toisella puolen kasvaa pensaskärhö. Jätin tahallani edellisen vuoden versot vielä leikkaamatta, koska jänikset tykkäävät käydä napsimassa herkkupaloja turpiinsa. Nyt alkaa olla jo kiire poistaa kuivat risut ennen kuin tehtävä käy mahdottomaksi. Rakastan tämän kärhön purppuraista lehtien sävyä, mikä on hyvin toiminut yhdessä heisiangervon kanssa. Kukinto on melko samanlainen kuin mantsuriankärhössä, kermanvalkoinen ja tuoksuva.

Kasvimökissäkin on vielä tyhjää. Vein sinne kyllä tomaatin ja chilin taimia, mutta molemmat odottaa yhä hyllyllä maahan istutusta. Hyllyllä on myös koulittuja kaunopunahattuja. Lämmittämätön mökki ja yhä vain harsojen alla vietetyt viileät yöt. Eilen oli lämpöä päivällä vain 10 asteen tietämissä, joten annoin harsojen olla. Mullat mökin takana odottavat kukkapenkkeihin viemistä, ja moni muukin homma on vaiheessa. Ehkä tänään on himpun poutaisempaa touhuta.

Mitä sinä puuhaat viikonloppuna?

 

Kesää kohti

Koska kevät alkaa tai päättyy? Syöksyen ajassa eteenpäin marjapensaat kukkivat, hedelmäpuiden kukkasilmut pullistelevat, kirsikka avaa nuppujaan, ruohoakin on jo täytynyt leikata. Sinililjojen puolella jätin nurmikon leikkaamatta. Kukkikoon niin pitkään kuin kukkia riittää, ja siementäköön, niin vuosien päästä sininen meri on yhä laajempi. Paikoin maahumala työntää myös nuppujaan nurmesta, ehkä sekin voisi jäädä kukkimaan pörriäisten iloksi, ja voikukat ovat saaneet kasvaa toistaiseksi rauhassa kukkapenkkiin tungettelijoita lukuun ottamatta.

Hetkellisen takatalven ja parin todella sateisen päivän jälkeen luonto on ryöpsähtänyt vihreyteen. Ehkä jo tänään tulee aavistus kesästä, aamulla lupaavat +7 astetta mittarissa! No, ehkä taisi Kerttukin asiasta vähän vihjaista. Rohkeana vein tomaatintaimet kasvimökkiin jo viime viikolla. Koulin ne ja jätin sinne selviämään. Pari tappioita on tullut, mutta taimia oli onneksi yli tarpeen. Nyt ne näyttävät selvinneen säikähdyksestä. On niitä saanut peitellä ja muistaa sulkea mökin ikkunat yöksi ja avata ne aamulla. Lämmittämätön ja ilman automaattisaranoita oleva kasvimökki on kieltämättä työläs. Taimet vielä purkeissaan, joten pikatalven tullessa saan ne takaisin sisätiloihin.

Villi kirsikka puhkesi heti lämmön tultua kukkaan.

Kukkapenkkikierroksia on tullut tehtyä, ja jokunen kuva on tarttunut kameraankin. Kovasti on tuullut ja hetkittäin kirsikanoksa keikkui molemmin puolin kameran linssiä tyventä odottaessani.

Jälkikäteen tuli mieleen, että taitaa syreeni olla niitä maahan juurtuvia pensaita...

Ensimmäinen kesäaskartelu on tehty. Minulla on tapana jotain pientä askarrella joka kesä, ja tällä kertaa sain aikaiseksi kärhötuen katkotuista syreeninoksista. Kärhökin on kasvamassa jo valmiiksi. Toivon, että se vihertyy pian ja suostuu kiertymään uuteen tukeen. Viime kesänä se nimittäin tuli ryskyen alas kaatuneen syreeninrungon myötä. Oli siinä setviminen: ensin yritin varovasti pujottaa sen pitkiä versoja irti toisistaan ja syreeninoksista, mutta eihän se onnistunut. Lopulta otin sakset käteen ja hetkessä oli kärhö lyhyempi. Ehkä parempi niin. Kukinnot olivat vain korkeassa latvuksessa, alhaalla ei mitään. Jospa hän suostuisi kietoutumaan ihmissilmän korkeudelle uuteen tukeen.

Kivikossa kasvualusta on minimaalinen.

Likusterisyreenin alla on pari todella ohutta hiekkamultapeitteistä lämpärettä. Etummaisen lämpäreen mehikasvit ovat selvinneet talvesta, vähän rusinoina, mutta kumminkin. Taaemmassa lämpäreessä kilpirikot sinnittelevät ihan hyväkuntoisina taustallaan sitruuna-ajuruoho, joka on levinnyt yllättävän paljon. Ihan kauimmaisena likusterin rungon takaa pilkistää kylvämäni rauniokilkka. Siitä olen innoissani. Se selvisi.

Narcissus triandrus 'Thalia'

Narsisseilla sen sijaan ei mene hyvin. Nämä ovat ainoat kukkivat narsissini. Niiden vieressä on tupas lehtiä, mutta yhtään nuppua ei sieltä pilkota, joten nämä Thaliat myös jäänevät ainoiksi. Kauniita silti, ja sopivat omenapuun alusen hämyyn. Paikka saattaa olla niille aivan liian kuiva, ja ehkä pitäisi jakaa ne.

Nuokkuluppio, Sanguisorba obtusa 'Chatto'

Kiviympyrän takana olevassa penkissä nuokkuluppion versoja näkyy jo terhakkaina. Vielä ovat terhakkaita, mutta kesän korvalla kasvi antaa periksi. Nuokkuu, ei kuki, jää muiden kasvien jalkoihin. Ehkä paikka on sillekin liian kuiva tai multaa sen alla liian vähän. Kokeilen siirtää siitä osan syreenien eteen kosteampaan maaperään.

Pensaskärhö, Clematis recta purpurea

Penkin toisessa päässä pensaskärhö on venynyt pituutta maanpinnalta tuohon korkeuteen viikossa. Ihan uskomattoman hurja kasvuvauhti heti kun pikkuisen lämpenee. Sama homma pionien kanssa. Kohta on kiire virittelemään tukia niillekin.

Peittolehdeksikin kutsuttu Asarum europaeum ja kevätesikko, Primula veris.

Taponlehti on lähtenyt mukavasti leviämään viimeisten vuosien aikana. Pidän sen syvän vihreästä matalasta matosta ja taponlehteä onkin nyt neljässä paikkaa puutarhassani. Tämä omenapuun alla kevätesikkojen seurassa, parissa kohtaa syreeniaidan juurella ja itsekseen levinnyt pieni lämpäre karviaisen juurella tammen alla. Varjoisia paikkoja kaikki.

Punaluppio, Sanguisorba officinalis

Omenapuun alla punaluppio on vielä hyvin pieni, mutta terhakkaasti se on ponnistanut lehtimaton läpi. Täytynee hieman raotella kuivaa lehtimattoa, ettei vain jokin tärkeä kasvi jää vahingossa peitteen vangiksi. Viime syksynä laiskotti, enkä saanut paksua kerrosta poistettua keväälläkään. Ehkä ensi viikolla tai sitten madot ja öttiäiset hoitavat homman.

Äidiltä saamissani kellukoissa on jo nuppuja. Niitäkään ei ole tarkoitettu syötäväksi.

Puutarhani on siirtynyt uuteen aikakauteen. Joudun suojaamaan aarteitani verkoilla. Kovasti kehuin ristiturpaa, miten se on tänä talvena käyttäytynyt hienosti ja jättänyt verkottamattomat kasvini rauhaan. Seuraavana aamuna oli komea nippu uusia valkoisia Jeanne d'Arc -krookuksiani popsittu maata myöten. Kuin viikatteella vetäistynä joka ikinen lehtikin. En ehtinyt nähdä niiden avaavan nuppujaan tai saada kuvia. Ihmettelin, miksi ne nyt yhtäkkiä olikin kelvanneet.

Kului viikko ja aamuteetä hörppiessäni silmäkulmaan osui liikettä marjapensaiden takaa. Uskottava oli: soma kauris pälyilee säikkynä ympärilleen, kulkee tontin takarajalle ja huomaa korkean väliaidan naapuriin, palaa ja kääntyy sitten kadunpuoleiselle rajalle, jossa on vajaan metrin korkuinen verkko ollut jänön takia. Hops vain, kevyesti aidan ylittäen se kirmaa kohti kaupungin puistikkoa. Pitääkö oikeasti vetää parimetrinen hirviaita pihan ympärille? Toivottavasti se oli vain yksi säikky polo eksyksissä, eikä palaa tänne laumansa kanssa.

Antoisaa puutarhasunnuntaita!

Ajatuksia energiasta

Narsissi 'Thalia'

Pakastin huusi tuskaansa hälytysvalo punaisena. "Jos et heti sulata, minulta palaa käämit, moottori ainakin", se vaati. Kauanko pakastin on pitänyt meteliä? Hurisiko se eilen tuollaisella voimalla ja kauanko merkkivalo on palanut? Kauanko se on kuumennut ja hotkinut sähköä henkitoreissaan huolehtien nyssäköistäni?

Avaan oven ja totean liki täyden pakastimen olevan sulatuksen tarpeessa. Tämä on "varapakastin", jos tulee  satoa normaalia enemmän. Satoa on tullut. Vuosikertakriikunoita 2016, ilmeisesti pahanpäivänvaralle pikkuinen pussi tyrniä vuodelta 2011. 2017 on selvästi ollut huono sato- ja säilöntävuosi; ei yhtään rasiaa. 2018 kirsikka- ja kriikunamehua, kokonainen hyllyllinen. Tein siis sittenkin kirsikkamehua syksyllä, mutten jaksanut enää yömyöhällä pullottaa sitä... Kirsikkaa, kivistä putsattuja kriikunoita, punaherukkaa, jokunen nyssäkkä silputtua ruohosipulia, persiljaa, ryöpättyä nokkosta... Omaakin energiaa on mennyt, kun olen ne kerännyt, putsannut ja säilönyt.

Punaherukka kukkii

Teen smoothien mangojukurtista, perulaisesta avokadosta ja Pirkka-maan päärynästä. Aina ei jaksa iänikuista puna- tai mustaherukkaa, mutta niin vähän on pakastimeni antimet tänä talvena vajenneet, että sietäisin hävetä. Enkä nyt puhu rahan säästämisestä, vaan yleisesti energian kuluttamisesta. Perusta asti minulle syötävää, kun turvoksissa oleva pakastin on säilyttänyt ruokaani kuukausitolkulla. Kumpi vie lopulta vähemmän energiaa?

Pikkutalvio luikertaa kielojen välissä

Päätän uusiokäyttää salaateista ja yrteistä (kotimaisia!) jääneet miniruukut kurpitsantaimien kasvatukseen. Lorottelen vettä ruukkuja pestessäni, kunnes huomaan vähentää juoksuttamani veden määrän puoleen ja kääntää vipua hieman kylmemmälle. Miksen laskenut vettä isoon pesuastiaan? Ja miksen vienyt huuhteluvettä kasvimökkiin tomaattien janoa sammuttamaan? Huomaamattani olen tuhlaavainen ja holvaan puhdasta vettä ja energiaa suoraan viemäriin. Pienen pienet teot pitäisi saada osaksi arkipäivää.

Neidonmaksaruoho on jo nupulla

Salaatit ja yrtit oli pakattu muovikääreisiin. Kaupasta tuomani hedelmät ja vihannekset on käytännössä kaikki muovin peitossa. Meille onkin tullut tavaksi kerätä muovi ja kartonki erikseen ja viedä ne kauppamatkalla kierrätykseen. Miten valtavasti muovia kertyykään. Olen hankkinut uudelleen käytettävän pussin hedelmiä ja tomaatteja varten. Pusseja pitää olla useita, jotta ajatuksessa olisi mitään järkeä. Ja voihan ehjän muovipussinkin uusiokäyttää, tai paperipussin: hintalaput vaan päällekkäin. Pitää totuttaa itsensä kanniskelemaan pikkupusseja mukanaan.

Kevätesikko kukkii perunanarsissien edessä

Jäässä olevat marjat kannattaa sulattaa hissukseen jääkaapissa. Sulaessaan ne jäähdyttävät jääkaappia, eikä lisää energiaa kulu mikron käyttämiseen. Moniko huomaa olla niin suunnitelmallinen? Meillä ei oikein onnistu. Usein nopeimman ratkaisun mukaan toimitaan.

'Spring Green' -tulppaanit kiviympyrän laidalla

Tänään meillä syödään pakastimen antimia, keittoa reilulla annoksella ruohosipulia ja persiljaa. On aika käyttää myös viimeiset raparperit, uusille on saatava tilaa, jotta kierto voi jatkua.

Millaisilla arkiteoilla sinä säästät energiaa?