Loppukesän sävyjä

Elokuu luikahti puoliväliin ihan yllättäen. Kellokukkien aika on ohi ja puutarha verhoutuu uusiin sävyihin jakautuen kasvivalinnoista johtuen kahteen suuntaan: tummiin ja vaaleisiin.

Iloitsen loppukesän sykähdyttävän vahvoista väreistä. Tummansiniset ukonhatut ja vahvan oranssit ruskoliljat ehtivät jo kukkia, mutta parhaillaan saan nauttia tiikerinliljojen ja viinikärhön kukkien yhtä tujusta yhdistelmästä. Purppuraomenapuun tummien lehtien alla näiden värit oikein korostuvat ja tulevat esiin, toisaalta sulautuvat punaruskeisiin sävyihin.

Kärhöistä Roochuci kukkii edelleen. Kellokärhön tummaakin tummemmat kukkanuput ovat lähes mustia, avautuneessa kukassa on pienet vaaleat raidat terälehtien reunoissa. Tanakan ja jäykän vahamaiset kukat eivät tuulista piittaa ja kestävät tummissa versoissa pitkään. Taustalla pilkottaa tarhalyhtykärhö Dianan syvän pinkit kukinnot. Saisinpa joku kesä pykättyä näille kunnon tuet, niin ei tarvitsisi loppukesällä irrotella pitkiksi venähtäneitä versoja viereisten pionien varsista. Princess Diana sentään ymmärtää kurotella penkin aurinkoiselle puolelle matalan ketoneilikan ylle maata peittämään. Auringonkilossa sen jo kukkineet siemenhahtuvat saivat kullanhohtoisia sävyjä. Sade kirjoo ne helmin.

Väriminttu on nimensä mukaisesti värikäs, ainakin tämä Scarlet Red, joka näkyy ns. kaivolta kotiin. Sillä on kumminkin aivan ihanat punasuoniset lehdet nuppujen verhona, mikä tekee siitä viehättävän. Punainen värikin on asteen verran viininpunaan, joten se on oikein sopiva perenna piristämään puutarhaa. Sopivaa värikumppania en mintulle ole vielä löytänyt, joten se kukkii yksinäisenä komeudessaan.

Purppuraheisiangervo on kaunis jokaisena vuodenaikana. Nyt sitä koristavat syvänpunaiset ja pulleat tuppilohedelmät. Hedelmät ovat tänä kesänä erityisen komeat pensaan saatua runsaasti auringonpaistetta ja lämpöä. Hedelmät nousevat mukavasti esiin tummien lehtien seasta ja koko kasvi henkii hillittyä voimaa ja vahvuutta.

Heisiangervon vieressä japaninlikusterisyreeni puolestaan on pukeutunut vaaleanvihreään asuunsa. Puu vaihtaa väriä muutaman kerran vuodessa: kevään hento vihreä, keskikesän tumma vihreä, kukinnan kermanväri ja nyt siemenpähkylöiden vuoraamana se on helakan tuoreen vihreä. Jos tulee hyvä ruskasyksy, näen sen lehdet vielä kerrostuneissa sävyissä vaaleankeltaisesta oranssin ja punaisen kautta mustanpuhuvaan violettiin. Tämä uudenvihreä juuri nyt luo uskoa uusiin siemeniin ja uuteen kevääseen.

 

Sinipallo-ohdake sijoittuu vaaleisiin kasveihin kukinnon ollessa vielä nupullaan. Enemmän väriä se saa tsiljoonien pikkukukkien avautuessa vähitellen pallon yläosasta lähtien. Ohdake on päivän varjossa heisiangervon ja likusterisyreenin sitä peittäessä, mutta iltapäivän lopulla sekin saa osansa auringonpaisteesta ja muuttuu värikkääksi, kun kimalaiset ja perhoset sen löytävät. Kukintojen sininen sävy on hillityn vaalea ja hopeisen hohtoinen.  

Kadunvieren Louise Bugnet jaksaa yhä availla verkkaiseen tahtiin uusia kukkiaan. Värimaailmassa se sijoittuu tummiin ja vaaleisiin. Sen nuput ovat tummat ja auennut kukka taas vitivalkoinen. Lehdetkin ovat melko tummat, paitsi näillä loppukesän aivan uusilla versoilla. Pensas on kukkinut yhtäjaksoisesti kesäkuun alkupuolelta lähtien.

Tumman ja vaalean yhdistelmää löytyy myös uudesta paahteen penkistä. Tähkätädyke heräsi uuteen elämään saatuaan aimo annoksen sadetta ja jaksoi avata tähkiensä ylimmätkin nuput, jotka helteellä pelkäsin jäävän aukeamatta. Niin kävi kivimuurin sinisille iisopeille. Nyt kumminkin on penkissä yhtä aikaa helakan sinistä ja maksaruohon nuppujen vielä vaaleita sävyjä.

Vaaleimmat kukkijat taitavat nyt olla valkoisten syysleimujen ohella hortensiat. Vanha köynnöshortensia on koristanut omenapuuta kukinnoillaan jo pitkään. Mustilanhortensia ja kuutamohortensia ovat aikaisempia hankintoja puutarhaan. Viime kesänä istutin kaksi japaninhortensiaa, jotka vasta aloittavat kukintaansa varjossa. Hortensioissa on se kiva puoli, että nekin vähitellen vaihtavat väriään kesän ja syksyn edetessä. Talvella saa vielä ihailla kuivuneita kukintoja, jotka säilyvät hyvin koristeellisina.

Mitä teillä kukkii tänään?

 

 

Puutarhasta on moneksi – osa 3

On asennevamma, jos puutarha muuttuu työleiriksi

Kiireessä ei huomaa, miten tiikerinliljan pilkut sointuvat taustan koristeomenapuun lehtiin.
When busy, you don't realize how perfectly lily dots suit to purple colours at background.
你太忙， 你不看见了颜色的漂亮的。

Ensimmäisinä puutarhainnostuksen vuosina tein keväisin listan kesän aikana tehtävistä töistä. Viiva yli, kun homma oli suoritettu. Kaksijakoinen juttu – joko luettelo kannustaa, tai sitten tulee takkiin ja tosissaan. Jos ottaa jälkimmäisen turkin, asia vain pahenee syksyä kohti. Aikaahan ei saa lisää. Kun on syksy, on syksy.

Vuosien saatossa on sentään jotain uponnut kaaliini ja tunnen omat rajani paremmin, mutta melkeinpä joka syksy huomaan haukanneeni vähän liian ison annoksen. Nyttemmin lista on siirtynyt paperilta tai koneelta pelkästään pääkoppani sisään, karsiutunut ja menettänyt auktoriteettiaan. Jos on yliviivaamatonta suurin osa listasta, niin ensi keväänä jatketaan. Puutarhassani saan jopa istahtaa, torkahtaa riippumattoon ja jättää pudokkaat keräämättä, jos siltä tuntuu. Totta puhuen siltä on tuntunut. Vanhuus, laiskuus, välinpitämättömyys,… tai sitten vaan ihana joutenolo, jolla tankkaan voimaa talveen.

If garden turns to a labour camp, it's a wrong attitude

Pienistä asioista löytyy ilo.
Joy lives in a small things.
我很高兴小事。

I had a habit at springs to make a list of jobs to be done during following summer. Line marked up, when work was done. Coin has its two sides – either it encourages you or shit hits the fan. Whether things go to latter direction, it gets worse by the autumn. Time can’t be bought; when it’s autumn, it is autumn.

Over the years I’ve learned something and I know my limits better, but still nearly every autumn I realize I’ve greed too much. Nowadays list of jobs has transferred from papers and computer to my mind, shortened a bit and lost its authority. If there is most of the list unmarked, let’s continue next spring. In my garden I’m allowed to sit down for a moment, take a nap in hammock, or leave drop apples under the tree. If I feel so. And I’ve felt so, to be frank with. Old age, laziness, neglect,… or just lovely leisure to gather power for winter time.

园艺一样强制的工作，姿态不好

Ehkä huomenna kerään omenat.
Maybe tomorrow I pick apples.
我可能明天采苹果。

每个春天我做了一个单。这些工作我做在夏天。工作做了，我写上单。这样的单好还是不太好。许多工作，秋天来，不可以买多一点时间。

我学会了一点，但是每个秋天我想我有许多工作。现在我工作单没有上纸还是在计算机写得。只在头里面。单也长得多， 不太多有意思。许多有工作不做了，我下春天做。在我的花园我可以坐一点，睡觉还是不采苹果。我不要做花园的工作， 我不做。我老，有个人想我不努力，我不要照顾我的花园，。。。还是我想有空一点。