Puutarhavuosi 2022

Ensimmäinen mielikuva menneestä vuodesta on kesän kirkkaansininen taivas ja lämpötila lähellä tai peräti hellelukemissa. Piti tarkistaa kesän ennätyssaldo: pikkukaupungissamme mitattiin 11 päivänä Suomen korkein hellelukema. Mielikuva oli siis ihan oikea.

Pitkään sai kunnon säitä odottaakin. Toinen mielikuva vuodesta on korkeat hanget. Lumesta ei meinattu päästä eroon. Melkein itkuksi pisti, kun huhtikuussa vielä ripsoi kymmenen sentin lisäkerroksen. Sulamista odotellessa ennätin leikata kuivia oksia jo muutenkin korkeaan oksakasaan ja silppuria sain huudattaa kokonaisen viikonlopun ennen kuin rytöläjä oli hakkeena. Koska oli pitkä kevät, idea- ja suunnittelupuolen lista vain kasvoi, ja tuska sen myötä päästä niitä toteuttamaan.

Ekaa kertaa:

Käyttelin porakonetta ja sain aikaiseksi viljelylaatikot. Niiden ympärille olikin päheetä levittää "oman maan silppua". Vaikka laatikoiden nikkarointi työnä on yksinkertainen, koin suurta onnistumisen tunnetta. Kesän mittaan laatikoista tuli yhä merkittävämpiä, kun siemenkylvöt itivät ja sain viljelyksiltä satoa ja silmäniloa. Kastelukannua tarvittiin usein, sillä kuivuus koetteli ensin alkukesällä ja sitten vielä heinä-elokuun ajan. Ekaa kertaa kylvin myös heiniä, sininataa, josta toivoin ja sainkin taimia paahdepenkin reunalle.

Tappiot:

Aikaisin keväällä käyn läpi kukkapenkkien lehtipeitot, murustelen niitä pienemmäksi ja jätän murskan kasvien väleihin hajoamaan. Paksu kerros rapsakoita tammenlehtiä tuntuu olevan erittäin hyvä suoja perennoille vähälumisina kausina. Tänä keväänä taisi paremminkin olla ongelmana paksu lumikerros, joka ei olisi millään halunnut sulaa pois. Jänis vei veronsa heti kasvun alettua käyden lyhentämässä kurjenkellojen lehtituppaat. Kukkivat sitten elokuun lopulla, eivät normaaliin tapaansa heinäkuussa.

Talven menetyksiä ei siis ollut, ainoastaan osa kiinankatajista oli jälleen alkukesällä ruskeina, vaikka ovat yli 10 vuotta vanhoja. Annoin niille lähtöpassit, koska en halua huputtaa niitä ikuisesti. Saattaa olla jotain sairauttakin, koska ei tunnu olevan merkitystä onko ne olleet suojassa tai ei. Kesän helteissä en ymmärtänyt, että jaloangervot ovat janoisia kasveja tai että niiden kasvualusta oli päässyt pahasti kuivahtamaan. Saapa nähdä nousevatko keväällä.

Ostoksia:

Puutarhaan ostin multaa 15 säkkiä, kalkkisäkin, purkin kanankakkaa, 2 pionia, 3 varjohiippaa ja syysleimun, ilmeisesti Wilhelm Kesselring nimeltään. Aikaisin keväällä ostin pari pussia tomaatinsiemeniä ja viljelylaatikoihin salaattien ja mausteiden siemeniä. Paljon siemeniä löytyi vanhoista varastoista. Lähes ekaa kertaa (edellisestä kerrasta ainakin 15 vuotta) ostin myös miekkaliljojen ja daalioiden mukuloita. Äitienpäivälahjaksi sain nietospensaan taimen.

Paras ostos aikoihin:

Trimmerin hankimme jo kaksi kesää sitten. Ihan tavallinen vempain ladattavilla akuilla. Kulmatonttiamme kiertää ikävän viistot ojat kahdelta puolen ja niiden nurmikko on suorastaan viheliäistä leikata ruohonleikkurilla, erityisesti jos nurmi on päässyt pitkäksi. Kummasti on vähentänyt tekemisen tuskaa, kun voi pidentää trimmerin varren ulottumaan ojan pohjalle asti, eikä tarvitse itse linkuttaa epätasaista pintaa. Leikkausjälki ei toki ole samaa kuin jos ruohonleikkurilla vetäisi, toisaalta voi jättää nurmikon kukat pidemmäksi aikaa kukkimaan.

Mitä tein lomalla?

Ihmettelin itsekin kunnes tajusin, että kesälomasta hupeni 1½ viikkoa koronassa ja viikon vietin Englannissa. Tänä kesänä ei ollut ylimääräistä ylitöistä kertynyttä viikkoakaan, kuten tavallisesti, joten aika vapaaseen oloon omassa puutarhassa tuntui todella lyhyeltä. Osa lomasta suli myös helteiden pehmentämänä. Oli ihan hyvä taktiikka aloitella puutarhajuttuja keväällä heti kun vain ulos pääsi. Muuten olisi jäänyt "kaikki" tekemättä. Ainakin kuvasin paljon ja nautin edellisen syksyn kukkasipulien loisteesta. Tänä syksynä en sitten ostanut sipulin sipulia ensi keväälle.

Mitä tein tai jäi tekemättä?

Kannattaa haaveilla paljosta, niin saa jotain aikaiseksi, näyttää olleen mottoni. Tekemättä jäi kasvimökin edusta, kasvimökin viereisen kukkapenkin osittainen uudistaminen, vuohenputkisota jäi puolitiehen, vuohenkellosotaa en edes aloittanut, talon vierustan kiveysten kunnostus jäi haaveeksi,... Mutta viljelylaatikot tuli valmiiksi, kirsikkapuu tuli ehostettua, talous- ja lehtikompostit tyhjennettyä, pitkä aita leikattua ja varjopuutarhan polut siivottua rikkaruohoista ja katekin levisi sinne ihan viime töinäni loppusyksyllä.

Niin ja tietysti satokausi on oma souvinsa. Elokuun päärynä kukki enemmän kuin koskaan ja teki myös hedelmää enemmän kuin koskaan. Sen satokausi on hyvin lyhyt ja väistämättä paljon meni myös hukkaan, kun en ennättänyt säilöä tai kerätä talteen. Kumminkin on nyt päärynähilloa ja päärynäsuikaleita talven ilona. Omenasato ei ollut mitenkään valtava, ja olin siitä hyvilläni, sillä omenat olivat jo alkukeväästä matojen mieleen. Viljelylaatikoista sain paljon mieleistä säilöttävää, ja kasvimökistä tomaatteja.

Englannin reissu oli ihan oma lukunsa ja olenkin Harlow Carrin puutarhanäkymiä jakanut parissa postauksessa aiemmin. Kun on paikallinen apuna lomaohjelman suunnittelussa, tulee reissusta antoisampi. Molemmat kun olemme hurahtaneet kasveihin, oli loma puutarhapainotteinen. Ehdittiin käydä myös Yorkissa nähtävyyksiä katsomassa, Leedsissä ostoksilla ja Riponissa kartanon puutarhassakin. Kyllä oli kartanon oheistaimimyymälän tarjonta herkullinen. Harmi kun britit eivät enää ole EU:ssa ja kasvien tuominen on käytännössä ihan mahdotonta yhä vieläkin brexitin jälkeen.  No, enpä tiedä kuka ne olisi matkalaukkuuni saanut sullottua tai mielihaluni raahattua. Toin sitten puutarhakirjoja, joista siellä on ihan huikea tarjonta.

Minna Hiidenkiven puutarhasta laittoi haasteen alulle, minulle haaste kiersi Marjukalta Tutkimusmetsän puutarhasta.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja, Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista.
3. Haasta muutama blogi-ystäväsi mukaan.

Haastan Riinan blogista Versoja Vaahteramäeltä sekä Katjan Päivänpesän elämää -blogista.

Toisen kierroksen siemenkirjeen lähetin menneenä maanantaina eteenpäin. Osallistuminen siemenketjukirjeeseenkin oli uutta. Olipa antoisa, odotuksentäyteinen kokemus, ja odotus jatkuu. Puutarhavuoteni päättyi (vaiko puutarhavuosi 2023 alkoi?), kun kylvin siemenkirjeessä tulleita siemeniä purkkeihin ja kiikutin ne viljelylaatikon suojiin talveksi. Ehkä marraskuinen kylvö kylmäkäsittelyyn on alku, toivon niin.

 

 

Viljelyksiltä vaihtelua

Keväällä kerroin nikkaroineeni pari viljelylaatikkoa. Niistä on tosissaan ollut iloa. Laatikot ovat toimineet oletetusti, paksu multatila on pitänyt kosteutta kohtuullisesti, vaikka pitkä hellejakso kurittaakin. Kastelemalla siitä selviää. Aamulla kaivovettä letkulla tynnyriin lämpenemään, ja illansuussa kierros kummankin lootan ympäri. Kastelen kerralla kunnolla, niin ei joka päivä tarvitse kierrellä. Kasvihuoneessa olen yrittänyt hoitaa vedentuonnin säännöllisemmin, etteivät tomaatit halkeile.

Kokeilin viljelylaatikoissa ruutuviljelyä. Pieni 30x30 cm ruutu antaa maistiaiset, hyvässä lykyssä aineksia useampaankin ruokaan. Riippuu vähän viljeltävästä lajista. Salaatille pikkutila on yllin kyllin, hernettä olisi saanut olla huomattavasti enemmän. Tukeen sidottuna avomaankurkkukin vie pienen tilan, tai viljelylaatikon nurkkaan istutettuna sen versot saavat lamota pitkin katetta.

Kesän pavut jäivät saamatta. Vanhat siemenet eivät itäneet ja toisen pavun kohdalla kasvoi minulle tuntemattomaksi jäänyt kasvi. Ilmiselvästi kumminkin kylvetty, koska ilmestyivät riviin ja vain pieneltä 30x30 cm alalta. Tunnistatko? Jotain muistan kylväneeni väärään ruutuun, ja sitä noituneeni, koska meni hienosti suunniteltu kasvien järjestys pilalle. Kirpat ehtivät syödä mizunan niin pahoin, että jouduin repimään sen pois maasta. Palsternakkaa kasvaa yksi ainokainen.

Parhaasta päästä taas ovat olleet jo mainitut herneet ja avomaankurkut. Miten raikkaita! Lisäksi runsasta satoa olemme saanet kesäkurpitsasta ja lamopinaatista. Kun aineksia on tarjolla ja ne on itse kasvattanut, ei niitä henno heittää menemään. Tänäänkin tein Palak paneerin täysin oman maan pinaatista. Tavalliseen wokkiin voi lisukkeeksi napata mangoldia, lehtikaalia tai pinaattia.

Tulee myös kokeiltua uusia ruokia ja mausteita. Tämän kesän oivallus on ns. kuppiateriat, jotka muotoutuvat kaapin perukoilta ja viljelylaatikoilta löytyneistä aineksista. Päälle tai sekaan lisään esim. eteläkorealaisesta gochujang-tahnasta valmistetun herkullisen kastikkeen. Ohjeen nappasin chocochililta.

Miten mukavaa onkaan kipaista viljelylaatikoille poimimaan ryytiä kalalle tai muulle ruoalle. Basilika ja tilli, korianteri ja kirveli ovat olleet tämän kesän mausteet. Ihmeellistä oli nähdä keräsalaatin muodostaneen oikean kerän. Ruoho-, pilli- ja kiinansipulikin ovat antaneet maistiaisia. Ensi vuonna kylvän toivottavasti laajemmalla skaalalla mausteyrttejä. Voisin vielä istuttaa herneiltä vapautuneeseen paikkaan kaupan persiljaruukkujen jämät kasvamaan.

Olisipa viljelylaatikoita enemmän. Nyt esim. ranskanrakuunat ovat kyhjöttäneet isohkoissa taimiruukuissa, kaksi avomaankurkkua myös, kesäkurpitsoja olen ahtanut viisi kappaletta vanhaan pesusoikkoon. Kesäkukat jouduin pudottamaan kaikki pois laatikkokylvöistä, eikä valkosipulillekaan ollut tilaa. Ellen istuta talvivalkosipulia, kunhan tilaa vapautuu syksyllä... Hmm.

Oivallus on ollut, ettei satoa tarvitse tulla koko talven tarpeiksi, vaan se käytetään mitä on tarjolla. Jos jotain jää yli, sen voi säilöä.

 

 

Ruutuviljelyä aamukuudelta

Ruutuviljelyä pääsin harrastamaan tänään aamukuudelta. Olen onnellinen kahden upouuden viljelylaatikon omistaja. Viimeinkin. Pitkään haaveillut laatikot nököttävät nyt entisen kasvimaan paikalla. Kahdella laatikolla aloitan ja lisää nakerran mikäli intoa riittää.

Ohjeen avulla alkaa vähitellen ymmärtää, miten masiina toimii.

Pitkin kevättä olen laatikkoviljelmääni hahmotellut, vähitellen askarrellut laatikot alkaen poraamaan opettelusta. Voitteko kuvitella, että tähän ikään olen päässyt pitämättä porakonetta käsissäni! Poraaminen on kivaa! Eikä laatikoistakaan ihan susia tullut. Itse asiassa olen niihin kovin tyytyväinen.

Laudat sahautin valmiiksi mittaansa, niin pääsin vähemmällä.

Myöhässä olen kylvöjeni kanssa. Ilmojen puolesta olisin voinut ripotella ensimmäiset siemenet multaan jo pari viikkoa sitten. Vaan kun oli kirjaimellisesti vuoren kokoinen este ennen niin muhevan kasvimaan paikalla. Valtava läjä oksia on seissyt keskellä pihaa jo jonkin aikaa (pari vuotta?) odottamassa haketusta tai kuskausta kierrätykseen. Jotain asiasta kertoo, että kasasta löytyi kolme joulukuusen karaa, tosin niistä kaksi on samalta joululta. Pitkään venähti saada itseään niskasta kiinni, mutta olipa mukava fiilis levittää itse tehtyä haketta uusien viljelylaatikoiden ympärille.

Raskaat lecaharkot oli oiva apu pitämään jo kasattuja reunoja paikoillaan.

Mutta aamuun. Miten onkaan rentouttavaa napata muutama rapiseva pussi ja paperille raapustettu suunnitelma kesän ruutuviljelyksistä mukaansa ja hipsiä aamun hiljaisuudessa kylvämään. Vaikka lääniä on hyvin rajoitetusti, on kerrassaan riemastuttavaa vetää muutama alle 30 cm pitkä vako, ripotella siemenet harvakseltaan ja taputella ne multaan. Alkaa sataa, mutta se ei haittaa. Sade ropisee hitaasti ja tiivistää kylvetyt vaot. Haen vielä kastelukannun ja varovasti kastelen kylvökset. Kylvösuunnitelma vettä valuvana palaan sisälle itsekin märkänä, mutta onnellisena. Sieltä ne aikanaan itävät: palsternakka, retiisi ja mizuna. Päivemmällä aion tehdä lisää kylvöjä, kunhan ilma selkenee.

Jotain tarttis keksiä pitämään hake paikoillaan. Ideoita?