Harlow Carr - värien sinfonia

Edellisessä Harlow Carr -jutussa tutustuttiin puutarhan maisemasuunnitteluun. Nyt esittelen puutarhan perennaistutuksia ja erityisesti kukkapenkkien värivalintoja ja -yhdistelmiä. Antoisia selailuhetkiä sadepäivään!

Perennojen osalta vierailumme heinäkuun lopulla osui kypsien ja vahvojen värien sykähdyttävään sinfoniaan. Heleät ja vaaleat kevätvärit ovat kuihtuneet ja loppukesän hehkuvat värit päässeet parhaaseen loistoonsa.

Alueella on kaksi valtavaa, leveydeltään yli 20-metristä kukkapenkkiä, jotka halkovat maiseman koko puiston pituudelta. Lisäksi on useita pienempiä lämpäreitä. Vaikka eri lajeja on uskomaton määrä, on istutukset sommiteltu taidokkaasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä on ihan valtava taidonnäyte.

Olimme varanneet runsaasti aikaa, joten puutarhaan tutustumiseen, väriyhdistelmien huomaamiseen, katseluun ja kuvaamiseen sai uppoutua rauhassa. Kotiin päästyäni olen viettänyt useammankin hetken tutkiessani kukkaistutusten koostumusta. Olen yrittänyt ratkaista, mikä istutuksissa saa ne näyttämään niin hienoilta.

Yhtenäisyys on yksi avaintekijä. Vaikka sininen, keltainen ja punainen perenna kasvavat lähellä toisiaan, eivät värit riitele keskenään. Perennojen taustalla on usein niihin erittäin hyvin sointuvia kasveja. Sininen perovskia taustallaan lehtoängelmä, punainen pipo taustallaan tummanpunertavaa maksaruohoa ja keltainen helenium taustallaan jotain toista keltaista. Voi siis istutella reilusti täysin erivärisinä kukkivia kasveja yhteen kunhan huolehtii, että ryhmän yksittäiset kasvit sulautuvat viereisiin ja kauempana oleviin sävyihin.

Tämän oivaltaminen oli avartavaa. Turhaan ei puhuta pihasuunnittelussa toistosta, siitä miten väri ja sen sävyt kertautuvina antavat rytmiä ja toisaalta yhtenäisyyttä puutarhaan. Tämä näkyy lähestulkoon jokaisessa kuvassa, jossa kameraan on osunut taustaa mukaan. Ja se taustan väripilkku ei ole siellä sattumalta. Kerrassaan mestarillista suunnittelua Harlow Carr:in väeltä.

Selkeästi perennapenkeissä on väriteemoja. Lämpöiset oranssit, lämpöiset keltaiset välissään tummat luumunpunaiset ja vastaväreinä erisävyiset vahvat lilat ja siniset. Lähivärejä ja vastavärejä on sommiteltu taidokkaina yhdistelminä. Pienemmässä määrin löytyy vaaleankeltaisen ja sinililan sävyjä yhdistettynä heinän ruskeisiin. Mielenkiintoisia yhdistelmiä persikanvärisen ruusun kanssa.

Itse lajivalinnat eivät Pohjois-Yorkshiressä sijaitsevassa puutarhassa aivan valtavasti poikkea meillä kasvatettavista. Jopa yllätyin, miten paljon löytyi tuttuja perennoja. No, osasta ei ollut hajuakaan ja osa oli niin herkkää lajiketta, että niitä on meidän talviin turha yrittää mukauttaa. Mutta yllättävän monelle keksii myös melkein samanlaisen kotoisen korvaajan, mikä tietysti saa ensi talvena puutarhahaaveet laukkaan.

Laajoista istutusalueista on saatu hyvin toisiinsa sointuvia. Riippumatta mistä suunnasta kukkamaita ihaili, olivat ne aina yhtä intensiivisen väriset ja hyvän näköiset, vieläpä uskomattoman freesissä kunnossa ensin pitkän kuivuuden ja sitten ennätyksellisen +40 asteen helleaallon jälkeen.

Tyyliltään kukkapenkit eivät olleet puhtaasti perinteisiä englantilaisia kartanopuutarhojen istutuksia, vaan erityisen paljon oli huomioitu mehiläisiä, kimalaisia, perhosia ja lintuja istuttamalla sekä mettä että siemeniä tarjoavia lajeja. Kasvivalintoihin oli päässyt myös vaikutteita preeriapuutarhoista heinineen, mikä onkin seuraavan Harlow Carr -postauksen aihe.

 

Tänään sadepäivänä voi vähän haaveilla. Huomenna sitten kiinni haravanvarteen ne, joilla on vielä syyspuuhat kesken.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

 

Kesän kuusi kuvaa valikoituivat alkaen alkukesästä. Pitkälle en päässyt, sillä jo toukokuulta olisi tullut useampi kuva. Kesäkuun loppupuolella oli jo jarrutettava, koska kuuden kuvan sarja oli auttamattomasti täysi.

Sinililjat ehdottomasti kuuluvat meillä alkavaan kesään. Vuosi toisensa jälkeen ne kukkivat yhä runsaammin ja vähitellen myös laajemmalla alalla. Sininen nurmikko ei ole ihan paha juttu. Vaikka nurmikon leikkaamista täytyy venyttää todella pitkälle, jotta scillan siemenet ehtivät kehittyä, on sinisen meren leviäminen edelleen tavoitteeni. Taivaansinisen värin lisäksi sinililjat suovat viehkon liljojen tuoksun, yksittäin hentona, joukkona jo melko huumaavan vahvan. Ilmankos kimalaiset ovat näistä hurmoksissa.

Toissasyksynä istutin pitkästä aikaa uusia tulppaaneja talon länsipuolen penkkiin. Niille on siinä lämmin, suorastaan paahteinen paikka. Viime kesänä ihan piinaavan paahteinen. Pitkään odottelin kylmän kevään hellittävän, ja kun kesä alkoi, oli helteessä pian tulppaanit nähty, vaikka eri aikaan puhkeaviakin olin haalinut. Taustalla kukkii mirrinminttu ja päivänkakkarat kurkottelevat jo nuppujaan.

Seuraavana vuoroon ehtivät idänunikot hehkuvine väreineen, ja heti perään kukkii keltapäivänliljat. Unikoiden kukinta oli supernopea, samoin päivänliljatkin olivat hetkessä kukkansa kukkineet. Helle vaikutti niihinkin. Unikot kylvin joskus parikymmentä vuotta sitten ja yhä edelleen ne nousevat hehkumaan yhtä runsaina. Keltapäivänliljat ovat tontin alkuperäisiä lajikkeita, jakamisen myötä runsastuneet nekin.

Päivänkakkaroita rakastan. Niissä on jotain syvää ikuisen kesän tuntua; loma alkamassa, paljon aikaa luvassa, lämpöä ja hellettä, ei huolen häivää... Täydellisiä kesän kukkijoita. Helppoja, kukkivat runsaasti ja ovat olemukseltaan pirtsakoita, ja vielä kauniitakin. Näitä ei kevätkylmät tapa, eikä kastelun unohtaminenkaan haittaa. Niiden seuraan on tässä kietoutunut isorikko, joka myös on erittäin kestävä kuivan paikan ja paahteen kasvi.

Ainakin 15 vuotta on kulunut edellisten mukulakukkien kasvattamisesta. Osuin keväällä hyvään tarjoukseen ja tulin hankkineeksi daalioita, miekkaliljoja ja hollantilaisia iiriksiä. Paria liljaakin tulin ostaneeksi ja istuttaneeksi ne aivan liian aikaisin. Toinen liljoista kukki jo sisällä ruukussa, kun kesän tulo pitkittyi. Toinen taas tyytyi kasvattamaan pitkät varret, muttei kukkinut. Daaliat sen sijaan kukkivat, ja ovat nyt Kruunuvuokolta Puutarhan lumo -blogista saamieni seikkaperäisten ohjeiden mukaisesti säilötty kellariin kevättä odottamaan. Miekkaliljoista kukki vain pari, hollantilaisista ei yksikään. Laitoin ne silti myös kellarisäilytykseen, sillä ainahan kannattaa kokeilla.

Kesän kypsyessä valtaavat erilaiset kurjenpolvet sinellään puutarhaani. Pidän niiden rehevistä pallomaisista kasvustoista, jotka ovat kauniita kukinnan jälkeenkin. Monien lehdet punehtuvat upeisiin väreihin syksyn lähestyessä. Kesällä on mukava seurata kukkien hiljaista keinuntaa tuulessa ja mehiläisten vierailuja kukissa. Turkinkurjenpolven kukat ovat aluksi tumman sinivioletit ja haalistuvat sitten vähitellen sinertäviksi.

Juhannuksen tietämillä lehtoängelmät puhkeavat kukkaan ja saavat kultakuoriaiset liikkeelle. Moni muukin hyönteinen on tykästynyt tarpomaan höttöisessä pilviharsossa. Taimia ilmestyy sinne tänne pitkin tonttia, sillä ängelmät siementävät melko runsaasti. Enimpiä taimia kitken keväisin. Väreinä löytyy alkuperäinen vaaleanpunainen, mutta joukkoon on kehittynyt valkoisia, ja viime kesänä pari vaaleankeltaista. Vaaleanpunainenkin on välillä violettiin vivahtava, valaistuksesta riippuen. Mietin, onkohan valkoisen ja vaaleankeltaisen kohdalla kyse samoista kasveista, jotka vain hieman muuttuvat eri sävyisiksi kukinnan vanhetessa. Täytyy ottaa ensi kesänä tarkempaan tarkkailuun.

Siinä oli alkupäätä kesästäni. Tosi kiva oli palata kuviin jo nyt, talven päälle varmasti tulee useampaan otteeseen vielä selailtua kuvasaldoa. Kiitos Marjukalle Tutkimusmetsän puutarha -blogiin kutsusta hauskaan haasteeseen, ja toinen kiitos Pirjolle Tuplasti terapiaa -blogiin perinteen ylläpitämisestä. En haasta ketään henkilökohtaisesti, mutta nappaa alta itsellesi haaste ja pidä vielä hetki kesää luonasi!

Haasteen säännöt:
julkaise kuusi kuva kuluneelta kesältä
aihe on täysin vapaa
haasta muita vastaamaan

Haasteen voi napata myös vapaasti
ja nämä säännöthän on myös rikottavaksi tarkoitettu ;).

 

   

 

Siemenkirje – Kiitos ja anteeksi!

Etelänruusuruoho

Siemenkirje saapui. Se toi hyvän mielen ja mukavasti erilaisia siemeniä. Monia valikoimaan osuneista lajikkeista olinkin havitellut ostavani joko taimina tai siemeninä. Suurkiitos jo nyt kaikille kirjeeseen siemeniä sujauttaneille! Monipuolinen lajitelma lähtee seuraavaan etappiin huomenna maanantaina.

Kaukaasiantörmäkukka

Tuppukylän marketeista ei löydy pieniä Minigrip-pusseja. Täällä ilmeisesti kerätään vain marjoja ja sieniä, ja ne pakastetaan isoina annoksina. Ei mitään piperrystä! Onneksi vaateteollisuus on höveliä väkeä ja pakkaa varanapin, pätkän ompelulankaa tai painonappeja somiin pieniin suljettaviin pusseihin. Kiinnittäessään pussia vaatteeseen huomaavaisimmat lävistävät pussin sulkijan yläpuolelta. Paikkasin teipillä ainoastaan pari pientä reikää, joista siemenet muuten olisivat karanneet. Nyt ne ehkä vain liimautuvat reiän kohdalta teippiin kiinni.

Ketoneilikka

Verikurjenpolvi

Suuren suuria pussit eivät ole, mutta tämä lienee parempi ratkaisu kuin hapero, vaikkakin kevyt teepussi? Kokeilin jo yhden teepussin tyhjentää ja se olisi ollut mitä mainioin siemenpussi, mutta aukominen ja sulkeminen useaan otteeseen olisi tuottanut tuskaa seuraaville ketjussa. Kokeilin halkaistua leipäpussin sulkijaa, mietin lankaa, teippiä, klemmaria... ja sitten tulivat mieleen nämä minipussit. Ei ihan sormien mentäviä. Anteeksi. Viiden desin suljettava pussi olisi ollut pienin marketista löytyvä.

Loistosalvia

Mäkitervakko

Vinkkinä, että pikkulusikka toimii melko hyvin siemenien kaiveluun. Testattu on.

Turkinkurjenpolvi

Omaa antiani kirjeeseen touhutessa totesin, ettei siementen keräämisellä rikastumaan pääse, ainakaan kotikonstein. Roskien erottelussa meni pitkä tovi. Liukkaita ja pinksuvia ovat, jotkut liki näkymättömiä. Kaikista ei ihan tiedä, onko siemen vai roska, mutta hyvässä uskossa aion oman saaliini lähettää eteenpäin jakoon ja myös saamiani siemeniä kylvää. Kaikki jakamani siemenet ovat tämän vuoden satoa.

Tähtilaukka

Minulta sujahti pusseihin vaaleanpunaista loistosalviaa, tummansinistä turkinkurjenpolvea, pinkkiä verikurjenpolvea, vaaleanpunaista palavarakkautta, vaalean lilaa kaukaasiantörmäkukkaa ja samaa väriä tähtilaukkaa, vaaleanpunaista ketoneilikkaa, pinkkiä mäkitervakkoa sekä tummanpunainen etelänruusuruoho.

Palavarakkaus

Pitää mennä vaateostoksille, jos aioin osallistua seuraavaa rundiin =). Vuosia nappilaatikkoon heitetyt pussukat tuli nyt hyödynnettyä. Mihin keksisin käyttää nappilootaan jääneet painonappien osaset?? Pussipulmaa ratkoessa hykertelen tyytyväisenä tästä annoksesta uutta kevättä!