2022-10-24

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

 

Kesän kuusi kuvaa valikoituivat alkaen alkukesästä. Pitkälle en päässyt, sillä jo toukokuulta olisi tullut useampi kuva. Kesäkuun loppupuolella oli jo jarrutettava, koska kuuden kuvan sarja oli auttamattomasti täysi.


Sinililjat ehdottomasti kuuluvat meillä alkavaan kesään. Vuosi toisensa jälkeen ne kukkivat yhä runsaammin ja vähitellen myös laajemmalla alalla. Sininen nurmikko ei ole ihan paha juttu. Vaikka nurmikon leikkaamista täytyy venyttää todella pitkälle, jotta scillan siemenet ehtivät kehittyä, on sinisen meren leviäminen edelleen tavoitteeni. Taivaansinisen värin lisäksi sinililjat suovat viehkon liljojen tuoksun, yksittäin hentona, joukkona jo melko huumaavan vahvan. Ilmankos kimalaiset ovat näistä hurmoksissa.


Toissasyksynä istutin pitkästä aikaa uusia tulppaaneja talon länsipuolen penkkiin. Niille on siinä lämmin, suorastaan paahteinen paikka. Viime kesänä ihan piinaavan paahteinen. Pitkään odottelin kylmän kevään hellittävän, ja kun kesä alkoi, oli helteessä pian tulppaanit nähty, vaikka eri aikaan puhkeaviakin olin haalinut. Taustalla kukkii mirrinminttu ja päivänkakkarat kurkottelevat jo nuppujaan.


Seuraavana vuoroon ehtivät idänunikot hehkuvine väreineen, ja heti perään kukkii keltapäivänliljat. Unikoiden kukinta oli supernopea, samoin päivänliljatkin olivat hetkessä kukkansa kukkineet. Helle vaikutti niihinkin. Unikot kylvin joskus parikymmentä vuotta sitten ja yhä edelleen ne nousevat hehkumaan yhtä runsaina. Keltapäivänliljat ovat tontin alkuperäisiä lajikkeita, jakamisen myötä runsastuneet nekin.

Päivänkakkaroita rakastan. Niissä on jotain syvää ikuisen kesän tuntua; loma alkamassa, paljon aikaa luvassa, lämpöä ja hellettä, ei huolen häivää... Täydellisiä kesän kukkijoita. Helppoja, kukkivat runsaasti ja ovat olemukseltaan pirtsakoita, ja vielä kauniitakin. Näitä ei kevätkylmät tapa, eikä kastelun unohtaminenkaan haittaa. Niiden seuraan on tässä kietoutunut isorikko, joka myös on erittäin kestävä kuivan paikan ja paahteen kasvi.


Ainakin 15 vuotta on kulunut edellisten mukulakukkien kasvattamisesta. Osuin keväällä hyvään tarjoukseen ja tulin hankkineeksi daalioita, miekkaliljoja ja hollantilaisia iiriksiä. Paria liljaakin tulin ostaneeksi ja istuttaneeksi ne aivan liian aikaisin. Toinen liljoista kukki jo sisällä ruukussa, kun kesän tulo pitkittyi. Toinen taas tyytyi kasvattamaan pitkät varret, muttei kukkinut. Daaliat sen sijaan kukkivat, ja ovat nyt Kruunuvuokolta Puutarhan lumo -blogista saamieni seikkaperäisten ohjeiden mukaisesti säilötty kellariin kevättä odottamaan. Miekkaliljoista kukki vain pari, hollantilaisista ei yksikään. Laitoin ne silti myös kellarisäilytykseen, sillä ainahan kannattaa kokeilla.


Kesän kypsyessä valtaavat erilaiset kurjenpolvet sinellään puutarhaani. Pidän niiden rehevistä pallomaisista kasvustoista, jotka ovat kauniita kukinnan jälkeenkin. Monien lehdet punehtuvat upeisiin väreihin syksyn lähestyessä. Kesällä on mukava seurata kukkien hiljaista keinuntaa tuulessa ja mehiläisten vierailuja kukissa. Turkinkurjenpolven kukat ovat aluksi tumman sinivioletit ja haalistuvat sitten vähitellen sinertäviksi.


Juhannuksen tietämillä lehtoängelmät puhkeavat kukkaan ja saavat kultakuoriaiset liikkeelle. Moni muukin hyönteinen on tykästynyt tarpomaan höttöisessä pilviharsossa. Taimia ilmestyy sinne tänne pitkin tonttia, sillä ängelmät siementävät melko runsaasti. Enimpiä taimia kitken keväisin. Väreinä löytyy alkuperäinen vaaleanpunainen, mutta joukkoon on kehittynyt valkoisia, ja viime kesänä pari vaaleankeltaista. Vaaleanpunainenkin on välillä violettiin vivahtava, valaistuksesta riippuen. Mietin, onkohan valkoisen ja vaaleankeltaisen kohdalla kyse samoista kasveista, jotka vain hieman muuttuvat eri sävyisiksi kukinnan vanhetessa. Täytyy ottaa ensi kesänä tarkempaan tarkkailuun.

Siinä oli alkupäätä kesästäni. Tosi kiva oli palata kuviin jo nyt, talven päälle varmasti tulee useampaan otteeseen vielä selailtua kuvasaldoa. Kiitos Marjukalle Tutkimusmetsän puutarha -blogiin kutsusta hauskaan haasteeseen, ja toinen kiitos Pirjolle Tuplasti terapiaa -blogiin perinteen ylläpitämisestä. En haasta ketään henkilökohtaisesti, mutta nappaa alta itsellesi haaste ja pidä vielä hetki kesää luonasi!

Haasteen säännöt:
julkaise kuusi kuva kuluneelta kesältä
aihe on täysin vapaa
haasta muita vastaamaan

Haasteen voi napata myös vapaasti
ja nämä säännöthän on myös rikottavaksi tarkoitettu ;).

 


   

 

18 kommenttia:

  1. Tuo toinen kuvasi, jossa tulppaanit kukkivat mirrinmintut taustallaan, on hyvin kaunis ja kesäinen.
    Minulla kaikki gladiolukset lähtivät kesällä purkeissaan hyvin kasvuun, mutta kesän edetessä kukkavanat kuivuivat rumiksi ja kukinta jäi vain haaveeksi. Nostin sipulit kuitenkin varastoon ja toivon, että ensi kesä niiden kukinnan suhteen olisi suosiollisempi?
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunuvuokko! Angeliquea onkin kukkapenkissäni pitkästä aikaa. Toivottavasti myös ensi keväänä, sillä tänä syksynä en hankkinut sipulin sipulia.
      Laitoin mukuloiden ruukut yhdelle pöydälle ja ihan viljelylaatikoideni viereen, niin oli kasteluvesi aina lähellä. Kaksi lajiketta daalioistani kukki, kolmas teki nuput, mutta ei enää ehtinyt kukkaan. Ehkä ensi kesänä sitten ovat kaikki kukassa.
      Mukavaa viikkoa sinnekin!

      Poista
  2. Tämä haaste olisi ehkä helpompi toteuttaa, jos sen nimi olisi kuusikymmentä kuvaa kesästä. Ymmärrän hyvin, että jo toukokuun kuvat täyttäisivät määrän. Niin meinasi käydä minullekin.

    Valitsit hienot kuvat. Näitä katselemalla on helppo eläytyä kesän lämpöön ja kukkien kauneuteen. Unikon kukinta on joka kesä yhtä nopeaa, jonka vuoksi se tuppaa jäämään unohduksiin. Kuitenkin sen pullistuvia nuppuja tulee vahdittua tarkasti ja punaisen värin pilkotus jo palkitsee odotuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Itsellenikin tuli kesän fiilis ja ihan lämmön tuntu kuvia etsiessäni. Idänunikoilla noi nuput on jopa viehättävämmät kuin itse kukat. Niiden aukeamisen odotus ja ihan silmissä tapahtuva aukeaminen on jännää seurattavaa. Unikon kanssa ei kannata ajatella, että kuvaan sen sitten huomenna.

      Poista
  3. Vaikea on rajata koko kesä vain kuuteen kuvaan. Ihana kuva ängelmien kukista, kun hattaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Sekin, mistä kesä alkaa tai mihin se loppuu, on varmaan kiinni jokaisen omasta elämäntahdista, lomista jne. Ängelmät tuo puutarhaan ihanaa hempeän kevyttä höttöä.

      Poista
  4. Kauniit kuvat alkukesästä näin se vaan on että vaikeaa on valita kun kaikki on itselle tärkeitä kukkijoita. Ihmettelin ensin että minkälainen lajike päivänkakkaraa kun on noita pieniä kasvustoja sivulla. No asia selvisi ja onhan ne kuitenkin erilaiset kukinnot kun katsoo tarkasti. Isorikkoa minullakin on mökillä. Daalioita ja muita en ole vuosiin kasvattanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivänkakkaraa tulee tähän penkkiin ihan itsestään, niin paljon on sen siemeniä mullassa. Välilllä niitä karsin ja toisinaan edes hieman ryhmittelen siirtämällä sopiviin paikkoihin. Isorikko taas on tässä uusi tulokas, toissakesän istutuksia. Olen huono laittamaan kasveja talvisäilytykseen. Siksi on minullakin daaliat jääneet vähemmälle yrittämiselle.

      Poista
  5. Aivan ihastuttavia kuvia! Erityisesti mieleen painui viimeinen hentoisen vaalenapunainen kuva 🤭 Kuutta kuvaaon kyllä haastava valita 😅 kaikki ovat niin ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjukka! Viime kesä oli niin helteinen, että kerrankin tuli aurinkoisia kuvia. Tosin loppukesästä osa kasveista oli jo niin kuihtuneita, ettei niistä ollut kuvattavaksi. Vaikeaa silti oli valita.

      Poista
  6. Kuusi kuvaa on kyllä todella vaikea valinta, mutta hyvät kesäiset kuvat valitsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pioni! Tuossa jo kerroinkin, että tuli hetkeksi kesäinen olo kuvia selatessa.

      Poista
  7. Olipa ihanat tunnelmat alkukesältä. Tuollaisen scillameren haluaisin itsellenikin tuohon etupihalle pensaiden alle. Alku on lähinnä vesipisaroita tai pieniä lätäköitä, mutta jo viime keväänä näkyi jonkun verran pieniä siementaimia, joista osa saattaa ensi keväänä kukkia. Ehkä leviäminen käy nopsempaan sitten kun pääsevät kunnolla alkuun. Tulppaanit ja mirrinminttu sekä viimeinen kuva olivat myös oikein hurmaavia.
    Minunkin oli vaikea valita kuutta kuvaa mutta oli vain oltava raaka ja päätettävä muutama. Päätin valita joka kuukaudelta yhden ja sitten pari lisää, niin tuli katettua suunnilleen koko kesä.
    Mukavaa lokakuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä scillat siitä vähitellen leviävät. Kestää jonkun vuoden, ja sitten ne yhtäkkiä leviävät vauhdilla. Meillä tuo on vuosikymmenten tulos, sillä liljat olivat täällä jo entisen omistajan aikaan, ja olen jatkanut niiden vaalimista. Pian sulla on jo pieni lampi.
      Valoisaa lokakuuta!

      Poista
  8. Mukavat kesämuistelut. E tiennytkään, että lehtoängelmät leviävät niin helposti. Täytyisikin laittaa niitä villiin kohtiin pihassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne leviää, ja yksi kasvi vie melko leveästi tilaa. Yllätyin aikanaan. Olin kuvitellut sen jotenkin pienemmäksi, kun on niin hentoiset kukat. Varsi on kumminkin todella tukeva ja pysyy tuulella hyvin pystyssä.

      Poista
  9. Kuvistasi tuli niin hyvä olo. Auringon hehkun ja lämmön voi miltei tuntea katsellessa näitä. Blogeja selatessa on kiva löytää itselle vieraita kasveja, kuten minulle on lehtoängelmä, ja tutkia sitten niiden kasvupaikkavaatimuksia. Näin voi löytää omaan puutarhaan uusia kasveja kokeiltavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, kun lämmitti mieltä! Minä myös selailen blogeja oppiakseni ja löytääkseni uutta. Joskus lisään kasvin nimen hankintalistaani, kun joku samoilla leveyksillä on sitä kokeillut ja todennut hyväksi.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!