Hei Hao Bo Tao eli Mustan meren aallot

Navettapiian Puuhamaa -blogissa peräänkuulutettiin tummia pioneja. Tässäpä yksi ehdokas. Mustan meren aallot on todella tumma viininpunainen pioni, vaikka kameran kennolle sen terälehdet onnistuvat taittamaan värin niin, että ani harvoin saa oikeaa sävyä esiin. Valitsin kuvista tummimmat, mutta todellisuus on paljon dramaattisempi.

Kuvailemalla ja vertaamalla ehkä onnistuu paremmin. Terälehdet ovat paksuhkot, silkinhohtoiset. Luonnossa väri on hyvin lähellä tummanpunaisia harjaneilikoita, kuten esim. Sooty-lajikkeella. Onyx taas on tummempi. Sametin tuntu kukista puuttuu ja tilalla on silkkimäisyys, ehkä hentoinen tuntu mikrokuitukankaalle ominaista nukkaa, joka shiftaa väriä ja saa terälehdet himmeästi hohtamaan.

Terälehdet ovat kukassa kuin aaltoina, jotka vyöryvät rantaan leveinä laineina. Siitä ehkä pionin nimi on peräisin. Näin olen sen mielessäni ajatellut.

Tuoksu on omanlainen, mausteinen ja täyteläinen. Samaa tuoksua en ole muista pioneistani löytänyt. Terälehdet ovat herkät kovalle paahteelle, ehkä juuri tummuudesta johtuen. Terälehdet oikeastaan vanhetessaan tummuvat vaalenemisen sijaan. Kukinta on ohi ihan yhtä nopeasti kuin muillakin pioneilla.

Meillä II-vyöhykkeellä Hei Hao Bo Taon kukinta osuu keskivaiheille pioniemme kukintaa. Usein kesäkuun viimeisellä viikolla, myöhäisimmät kukkakuvat löytyivät heinäkuun toiselta viikolta. Se muodostaa noin iiristen korkuisen lehdistön ja kukkavarret eivät kovin paljoa korkeammalle lehdistöä nouse. Pioni tekee sivunuppuja, jotka kukkivat hieman pienempinä kuin pääkukka.

Tumma kaunotar on ollut meillä vuodesta 2013, ja toinen nyt muutaman vuoden. Tänä vuonna ja yhtenä sadekesänä kukintaa ei ole ollut, tai se on jäänyt yhteen kukkaan. Epäilen, että alkukesän valtava vedentulo on osasyy tämän vuoden heikkoon kukintaan. Nuorempi sentään kukki yhden kukan. Muuten Hei Hao Bo Tao on kukkinut todella kauniisti vuosittain, suorastaan palkitsevasti.

Siitä väristä vielä: muita lähelle liippaavia ovat esim. punainen bellis ja etelänruusuruohon terälehdet. Punaviinissä on myös sama sävy. Näissä kuvissa on mukana aniliini vivahde, jota luonnossa nähtynä ei tämän pionin kukissa ole ollenkaan. Ekan kuvan varjokohdista löytyvät sävyt ovat hyvin lähellä totuutta.

 

Paahdepenkin uudet perennat

 

Paahdepenkin taimet talon länsiseinustalla ovat kasvaneet muotoonsa. On ensimmäinen kesä istutusten jälkeen. Kesäkuu oli penkin kasveille varsinainen happotesti. Ne pärjäävät, jotka paahteen kestävät, sillä paahdepäiviä on tänä kesänä riittänyt. Osa kasveista on loppuiltapäivästä lurpallaan, mutta yön viileydessä nostetaan taas päät ylös aurinkoon.

Runsaat sateet ukkoskuurojen myötä taisivat ne pelastaa, ja ehkä paksu kerros maata, joka ei uumenistaan ihan heti paahdu saharaksi. Maa on ravinteiltaan köyhää, joten rehevää tupasta sieltä ei pitäisi nousta.

Kasvivalinnat ei ihan menneet niin kuin suunnittelin. Odotin taimista runsaampia ja täyteläisempiä kukintoja. Johtuneeko ajoittain runsaasta vedensaannista, sillä näistä(kin) tuli korkeita hujoppeja. Valitsin kyllä myös korkeita perennoja. Tai sitten olen vain kärsimätön, enkä malta antaa kasvulle aikaa rehevöityä. Uuden penkin kukoistukseen kun menee se 2-3 vuotta, joten ehkei tässä ole vielä hätää.

Tavoittelin ketomaisuutta, luonnonmukaisempaa, tuulessa huojuvaa, auringossa loistavaa perhosten ja kimalaisten täplittämää oikeaa heinäkuun auvoa. No, tänään on vasta 3. heinäkuuta. On siis aikaa. Unohdin kokonaan pörriäismagneetit polun toisella puolen. Siellä on sellaiset pörriäisbileet, ettei vaatimaton kukkaketo niitä houkuta. Vasta, kun nurmikon valkoapilat, köynnöshortensia ja likusterisyreeni ovat parhaat metensä antaneet, alkaa paahteen penkissäkin elämä. Vähitellen kimalaiset ovat tännekin eksyneet.

Paahdepenkki on vasta osittain valmis. Alkupäästä penkkiä puuttuvat vielä kaunopunahatut ja hieman loistosalviaa voisi lisätä. Molempia on kasvamassa kasvimökissä. Uskokaa tai älkää, niillä on siellä viileämmät olot kuin jos olisivat tässä penkissä. Loppupää penkistä on tämän kesän puutarhatöiden listalla. Se on edelleen rikkakasvien valtakunta. Toivottavasti hieman helteet hellittävät lomaan mennessä, etten itse paahdu seinustalle.

Mitä istuttaisin loppupäähän penkkiä? Paikka on vaativa: paahdetta seinänvierustalla, pahasti rikkaruohottunut alusta, polku penkin edessä.