2021-06-27

Kulma kukkeimmillaan

Juhannukseen liittyen on olemassa periaatteita, jotka tulevat syvältä perinteestä: juhannukseen mennessä pitää pestä ikkunat, pestä matot, leikata pensasaidat ja vihoviimeiseksi haravoida käytävät juhlan tulla. Pohjanmaalla käytiin vielä hakemassa juhannuskoivut ovenpieliä koristamaan. Vuosien myötä, ajan muuttuessa, perinteet rapautuvat. Meillä näistä toimista mikään ei toteutunut ja erityisesti pensasaidan leikkaaminen jäi mieltäni kaihertamaan. Miten kaunis olisikaan huoliteltu aita tässä kuvassa. Nurmikko sentään tuli ajettua.

Asumme kulmatontilla. Se asettaa puutarhan suunnittelulle ja aidan siisteydelle tuplavaatimuksen saada tontti näyttämään upealta. Oivalsin tämän vasta kun leikkasimme tonttia kiertävän, silloin puolitoistametrisen orapihlaja-aidan poikki. Olimme kuin tarjottimella, vieläpä kahdelta suunnalta. Omenapuiden, parin ruusupensaan ja yhden muotoon leikatun orapihlajan lisäksi ei ollut mitään näkösuojaa oleskelualueille.

Tuli siis huutava tarve saada jotain eteen. Hävitin alkajaisiksi leikatun orapihlajapuun ja korvasin sen japaninlikusterisyreenillä. Istutin purppuraheisiangervon ja teresanruusun antamaan näkösuojaa risteyksen suunnalta tulevilta katseilta. Ohjasin pari köynnöshortensian versoa omenapuun oksille verhoamaan samaa suuntaa. Se riitti.

Ajan myötä kasvit kasvoivat ja peittivät näköalan, joka ennen oli avoinna kaikelle. Nyt saisi jo alkaa vähitellen karsia. Köynnöshortensia on kipaissut omenapuun latvaan, toisaalta myös kadun puolelle ja vielä aurinkoonkin, sisemmäksi puutarhaa. Kimalaisten surina sen ja likusterisyreenin alla oli melkoinen. Molemmat ovat mahtavia pörriäismagneetteja. Mukava on istuskella rautapenkilläni huminaa kuunnellen, vailla tunnetta että näkyisin kauas kadulle.

Aivan umpeen en tonttiamme halua ja siten jäi jokunen kurkistusaukkokin. Risteyksestä, talon kulmalta valamonruusun jälkeen on suora näkymä pikkuportilta lähtevälle, taloa kiertävälle polulle ja aidan takana kulkevalle kivimuurille. Polun toisen puolen olen antanut kasvaa kotkansiipisaniaista ja rikkaruohoja, koska lämpäre odottaa vielä ahaa-elämystä ja lopullista päätöstä tyylistä.

Työn alla on talonvieruspenkki, jonka pihan puoleista päätä uudistin viime kesänä mesikasvit mielessäni, ja nyt pitäisi valloittaa kadunpuolipää takaisin vuohenputkelta. Ajatukset istutuksista ramppaavat matalampaakin matalampien perennojen ja karhunvatukan väliä. Jos ei hyvää ideaa tule, kitken vuohenputket, otan talteen vielä elossa olevat perennat ja jatkan vasta seuraavana kesänä istutuksia.

Jo aiemmin tehty pionien luiska kurjenpolvineen kaipaa sekin jo ehostusta. Sammalleimut ovat liki hävinneet, neilikat kadonneet tyystin ja kärhötuetkin on vielä pystyttämättä. Pionit kukkivat ennätysnopeasti yli +30 asteen helteessä. Jäljelle jäi valtava määrä leikottavia kukkapohjia, jotka sade vielä hakkasi lehtien uumeniin.

Aivan orapihlaja-aidan tuntumassa teresanruusun vierestä kurkistaa pensaskärhön latvoja. Aiempina vuosina se on tukeutunut orapihlajaan ja ruusuun sekä pariin tukikeppiin. Ukkosmyräkkä heilautti sen maahan kivimuurin päälle, kasvamaan siis putousmaisesti alas, kuten olin alunperin suunnitellut. Miten tuommoinenkin asia voi unohtua? No, aidan toiselta puolen sitä nyt hädin tuskin näkyy, mutta itse puutarhan puolelta se onkin aika viehko lamotessaan muuria myöten. Näkyy paremmin muutama kuva aiemmin.

Purppuraheisiangervo on yllättänyt koollaan. Joudun sitä kaventamaan, kunhan se on saanut kukkansa kukittua. Olisi pitänyt jo keväällä leikellä, mutten ehtinyt. Siinä mielessä tykkään sen isosta koosta, että saan sitä vasten kuvatuille kasveille kivan tumman taustan. Niin isoksi angervo on kasvanut (ja likusterisyreeni myös), että harkitsen kadunvieren Jadwiga-pionin siirtämistä pois tästä nurkkauksesta. Olosuhteiden muututtua myös Immaculee ja Hei Hao Bo Tao selvästi kärsivät varjostuksesta kun vielä omenapuu ja sen oksistoon levittämäni köynnöshortensian muodostama katto plokkaavat valon lännenkin suunnalta. Jotain varjokasvia pionien tilalle siis tähänkin on harkittava.

Varjossa sinnittelee myös Martin Frobisher -ruusu, joka hieman sisemmällä puutarhassa hapsutöyhtöangervon kanssa antaa harvan näkösuojan kiviympyrän alueelle. Pitkään se sinnitteli hyvin matalana, mutta tänä kesänä on ilmestynyt puolentoista metrin verso, jonka kärjessä on ihan oikean lajikkeen näköiset nuput. Olin jo keväällä vähällä katkaista sen pois, koska arvelin verson ehkä työntyvän varttamiskohdan alapuolelta. Tämäkin pensas näkyy sekä kadulle että puutarhaan kiviympyrän puolelle.

Onhan tässä tämä päivä aikaa nyppiä hissukseen aidasta törröttävät vuohenputket pois. Pitäisiköhän se lisätä juhannusperinteeksi? Siinäpä sopivan rentoa puuhaa hellepäivälle. Oikeasti aika harvoin olen ennättänyt leikata aidan ennen juhannusta. Kasvunkin suhteen on vähän niin ja näin, onko vielä liian aikaista ryhtyä leikkuupuuhaan. Jos nimittäin liian aikaisin leikkaa, saa tehdä sen uudelleen, koska kasvu on vielä kesken. Jos jättää leikkuun liian myöhään, saa maistaa terävistä piikeistä.

 Mitä sinun täytyy tehdä ennen juhannusta ja minkä jätät myöhemmäksi?

 

19 kommenttia:

  1. Ennen lapsuudenkodissani Keski-pohjanmaalla isäni haki aina omasta metsästä porraskoivut juhannuksena. Itse en ole pystynyt perinnettä pitämään yllä, mutta joka juhannus tuo ihana tapa kyllä nousee elävänä mieleen.
    Todella ihanasti kukkiva likusterinsyreeni ja purppuraheisiangervo.
    Mukavaa sunnuntain jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli sama perinne. Illalla saunottiin, grillattiin makkaraa ja saatiin keltaista tai punaista Jaffaa. Se oli juhlaa. =)
      Kiitos! Myös sinulle mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa.

      Poista
  2. Ennen juhannusta ei onneksi ole paineita tehdä mitään. Joskus saattoi olla vielä ikkunanpesu toiveissa, tänä vuonna siitepöly oli niin pitkään pahana ja heti alkoi kuumat säät siitepölyjen hävittyä. Teen silloin, kun jaksan ja/tai on inspiraatio. Kaunista on teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kävi ikkunoiden kanssa ihan samoin. Pesen sitten, kun alkaa tarpeeksi harmittaa harmaat lasipinnat. Jotenkin on vaan jäänyt takaraivoon sellainen pitäis-lista kolkuttamaan.

      Poista
  3. Kyllä vanhat perinteet ovat jääneet unholaan. Ei ole enää koivujakaan, limsaa ja muuta syötävää saa kaupasta niin paljon kuin haluaa. Ennen meillä synnyinkodissa ostettiin kori limsaa, siis 24 pikkupulloa 7:lle hengelle eikä yhtään enempää. Nyt on kaikilla kaikkea ja yleensä hirveesti muuta tekemistä, ennen kaikkia juhlia odotettiin ihan erilailla.
    Upea nurkkaus. Pioneille taitaa tosiaan tulla valonpuute ja ahtaus. Tykkään myös purppuraheisiangervosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että juhannusta tai joulua ei enää odota yhtään samalla innolla kuin ennen. Joo, ei meilläkään saanut limsaa kuin yhden pullon, jos aina sitäkään. No, nykyisin ei edes tee mieli limsaa. =)
      Kiitos, kiitos. Täytyy saada kesän aikana pionien siirto hoidettua. En halua jättää niitä näivettymään pimeyteen.

      Poista
  4. Minulla ei ole mitään sääntöjä mitä on tehtävä ennen juhannusta. Täysi vapaus tehdä tai olla tekemättä :)
    Upea kerrostumaa näissä kuvissa. Kupariheisiangervo on näyttävimmillään muiden kasvien seassa, tykkään kasvista todella paljon ja tuntuu viihtyvän ihan missä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä se. Minäkin alan vähitellen oppia. Ja laiskuuttani löydän kyllä milloin minkin syyn olla tekemättä.
      Kiitos, olen tosiaan yrittänyt kerrostaa. Kasvien mittasuhteen vaan vähän yllätti (taas!). Heisiangervoa olen nähnyt monella paikkaa. Tuntuu olevan vähään kiitollinen pensas.

      Poista
  5. Ei mullakaa mitää "pakko teherä" listaa oo. Teen asioota silloonku oon sillä päällä. Ihanan vehemas ja kukkiva nurkkaus. Tuata likusterisyreeniä oon haikaallu jo monta vuatta. On sen kukinta niin näyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meinaa olla takaraivossa lista, josta ei hevillä pääse eroon. Vaikka onhan siinä viisaus, jos ehtii matot pestä alkukesän kuulaina ja tuulisina päivinä. Loppukesästä on aamukaste, sadekuurot ja vielä yön usvat...
      Viime kesänä likusterisyreeni yllätti olemalla kukkimatta. Kyllä olin pettynyt, kun yleensä on runsas kukinta. Nyt on sitten ylenpalttinen. Tätä saa sekä pensaana että puuksi kasvatettuna.

      Poista
  6. Tunnistan tuon listan ja olen yrittänyt saada ainakin osan ikkunoista (näkyvämmiltä paikoilta) pestyä ennen juhannusta. Ennen oli paljon juhannusvieraita ja silloin tuntui erityisen 'pakolliselta' saada siivoukset sisällä ja pihapiirissä tehtyä juhannukseksi. No, nyt voi ottaa jo vähän rennommin.
    Mattojen kuivuminen on selvästi sujuvampaa alkukesällä, joten sekin on ihan järkevä periaate, mutta aina ei onnistu.
    Kaunista näyttää siellä olevan joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän ennen oikeastaan harrastettu tai otettu rennosti kuin juuri juhannuksena ja jouluna. Ehkä senkin takia juhliin panostettiin vimpan päälle.
      Kiitos, Päivi! Oikeasti aidan leikkaamattomuus harmittaa, mutta ehkä siitä selvitään.

      Poista
  7. Kauniita kuvia kesän kukkasista !

    VastaaPoista
  8. Voi miten upeasti tuo likusteri kukkii! Ihanan vehreät ja kukkaisat näkymät muutenkin. Minun juhannusperinteeni taitaa olla kivikäytävien kitkentä viimeistään juhannuksena. Juhannuksen syötävät teemme grillissä tai savustimessa. Lapsuudessani meillä pidettiin aina perusteellinen siivouspäivä juhannukseksi ja poltettiin kokko, jos ei vain ollut metsäpalovaroitusta. En ole suursiivousten ystävä, joten sitä perinnettä ei ole tullut jatkettua :D Mukavaa kesäkuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Likusterisyreeni on kyllä kukkiessaan runsas ja täyteläinen. Kivikäytävissä on aika lailla tekemistä, jos rikat pääsevät kovin syvälle juurtumaan. Minäkään en pidä suursiivouksista.
      Mukavaa ensiviikkoa sinulle, Minna!

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Thank you, Rajani, for your comments! I will visit your blog too.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!