2023-01-22

Kukkiva kiviympyrä

Alkukesällä esittelin kiviympyrälle itsekseen levinneitä perennojen ja rikkakasvien taimia. Tuumailin tuolloin joitain jättäväni ja joitain kitkeväni. Näin teinkin. Lupasin joskus kertoa, miltä näytti keskikesällä, kun säästetyt taimet kukkivat.


Viereisistä kukkapenkeistä ympyrälle vaeltavat lähinnä akileijat ja kaukasianmaksaruoho. Akileijoja on kahta väriä, lähinnä sinistä alppi- ja vihreänvalkoista lehtoakileijaa. Jälkimmäinen taitaa olla 'Green Apples'. Erityisesti alppiakileija on joukolla hakeutunut valoisampaan kohtaan pois kukkapenkin varjoista. Eikä minua haittaa, kun ovat sopivasti vähän sivussa, eivätkä ihan jaloissa pyöri.


Toisin kävi harakankellon kanssa. Se todella valtasi alueen ja sain sovittaa askeleeni miten parhaiten taisin. En hennonut taittaa hentoja kukkia. Ihan kellomerta en kesällä saanut, mutta sellaisen harvaakin harvemman heinikon sinililoin kellokukin. Istumapaikankin ne lopulta valtasivat!

Kuin myös sinipiikkiputki. Se valtasi rautapenkkini toisen päädyn. Sen piikeille sanoin ei, samoin sen kavereille. Niille tuli lähtöpassit varovasti kaivaen ja kivien väleistä hivuttaen taimiruukkuihin varttumaan. Onneksi huomasin pikkutaimet tarpeeksi ajoissa. Nyt ne on istutettuina paahdepenkkiin siellä jo isoiksi kasvaneiden seurassa. Siirsin kivimaisemista myös pari lehtosalviaa paahdepenkkiin.


Kiviympyrän pohjoisreunalla, ympyrän ulkopuolella kasvaa kivikkokilkkaa. Tänä kesänä se keksi kiivetä ympyrän reunaa kiertäville kiville. Olen varma, että sillä on suunnitelmia levittäytyä ympyrän keskustaa kohti.


Mäkitervakko on melko aikainen kukkija. Se hädin tuskin pysyy sille varatussa kohdassa kiviympyrän portaan vieressä, vaan sinkoilee siemeniä yllättävän paljon ja laajalle. Sitä kitken joka kesä. Nyt jätin muutaman kukkavarren lehtoakileijan seuraksi. Kukinnan jälkeen saksin kaikki siemenkodat pois, mutta silti taisi ziljoona minimaallisen pientä siementä luikahtaa kivien rakosiin.

Ympyrä viettää hieman kohti eteläreunaansa, jossa kosteuden takia tuntuu olevan parhaimmat itämismahdollisuudet. Kitkennästä huolimatta paikka oli kuin turkkia ja niittyhumalat kaivoinkin ylös heti niiden kukittua. Ketoneilikan yritin säästää, mutta rapatessa roiskuu, joten saapi nähdä mitä tuossa ensi kesänä kasvaa.

Yleiskuvaa en harakankelloista näemmä ole ottanut, tässäkin kuvassa ne näkyvät lähinnä vihertävinä varsina ympyrän varjoissa. Ensi kesän tavoite onkin saada hieman karsittua yllä olevaa omenapuuta, jotta valo lisääntyisi sen alla olevaan perennapenkkiin. Ehkä kiviympyrä tulee palautettua varsinaiseen tarkoitukseensa, tasaiseksi kivierämaaksi, jossa voi istuksia ihailemassa seulanpääkivien sileitä pintoja ja kivien värierojen muodostamaa kuviota. Nythän sitä ei sekamelskassa hahmota ellei sade tehosteväärjää kivien pintaa.


 

15 kommenttia:

  1. Kivan näköinen villeine kukkineen! On aina yhtä haastavaa päättää, mitä kitkee ja mitä jättää. Luonnonketomainen ilme on niin mahtava, ja toisaalta haluaisi kiveyksensä näkyvän. Lopputuloksesta tuli ihana, vaikka penkillä joutuikin miettimään istumapaikkaa. Paksujuurisia akileijoja ja piikkiputkia on todella hankala kitkeä hajottamatta kiveystä.
    Ihana tuo kuva, jossa näkyy talon seinää, aurinko paistaa ja ikkuna on auki - niin kesäinen tunnelma! Kaunis rapattu seinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Joo, jahkaamista tiedossa. Voisinpa siirtää harakankelloja jonnekin järjellisempään paikkaan. Itsepäisiä tuntuvat olevan, ja valitsevat tasan sen paikan, jossa parhaiten viihtyvät. Juuri tuollaisia lämpöisen päivän tunnelmia haluan säilöä kesästä, kuviin ja mieleen.

      Poista
  2. Penkin läpi kasvavat harakankellot ovat jotenkin nättejä. Niiden kitkeminen saattaisi olla itseltäni vaikeaa. Valtaajakukkien värit sointuvat hyvin toisiinsa. Kummallista, miten kasvit löytävät tiensä paikkoihin, joiden on suunnitellut pysyvän esimerkiksi kivettyinä. Jos kaivaisi kivet pois ja antaisi kasvien olla niillä sijoillaan, lähtisivätkö nekin jonnekin muualle?
    Niittyhumala on tehokas leviäjä ja tilanvaltaaja. Nätti kukkahan siinä on, mutta ilman kitkemistä kukkapenkissä ei kohta mikään muu mahdu olemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnon kasvit on yllättäneet minut usein. Osaavat kasvaa juuri oikeisiin paikkoihin, valita oikeat kaverit ja muuttaa naapuriin, jos olot käy kehnoiksi. Harakankello liittyy itselläni lapsuuden kesiin, ja sitä ja kissankelloa vaalittiin jo silloin. Ei auta kuin heltyä kellojen edessä.
      Niittyhumala on näyttänyt oikean luonteensa, ja taidan saada siitä aika kovan vastuksen. Kitkemistä siis riittää.

      Poista
  3. Kyllä noita herkkiksiä on vaikea kitkeä varsinkin silloin kun kukkivat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Nämä oli valioita runsaasta määrästä rikkaruohoja =). Täytyy antaa mahdollisuus.

      Poista
  4. Otit niin hempeän ihanat kuvat, että voi päätellä alueen olleen vallan hurmaava. Ymmärrän myös vaikean valinnan kiveyksen ja kukkivan kedon välillä, luonto ottaa usein vallan omiin suunnitelmiin. Ihana kuva kelloista penkin raoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! Oli se aika soma, ja toisaalta vähän turhankin villi. Ehkä parempi kuri ensi kesänä. Harakankellot on lemppareitani.

      Poista
  5. Kivikkokilkkakuva on ihana! Siinä on hieno kepeä tunnelma. Tuollaisen kasvin leviäminen ei haittaisi minua yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivikkokilkka leviää aika maltillisesti, ainakin kiviympyrän varjoisalla puolella. Ensi kesänä nähdään miten se ryhtyy kasvuun valoisammalla osalla ympyrää.

      Poista
  6. Nautiskelin näistä kesän niittymäisistä tunnelmista, vaikka ehkä kiviympyrää tehdessä ei sellainen ollut suunnitelmana. Haluaisin tännekin harakankelloja mutta monista kylvöistä huolimatta eivät ole suostuneet itämään. Ymmärrän hyvin, miksi halusit sinipiikkiputken taimet pois penkin välistä. Paljon mukavampi istua mäkitervakkojen tai harakankellojen kuin piikkiputkien kutitellessa pohkeita. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakankello vaatii todella kuivan (erityisesti talvella), soraisen ja kivisen paikan. Mielellään näköjään vielä tiivistyneen, poljetun maan. Tosin, olihan sitä myös talonvieruspenkissäni ennen kuin tein penkistä paahdepenkin. Ei ole enää, ainakaan vielä ilmaantunut. Itsekseen ilmaantuu yllättäviin paikkoihin, ei pidä siirtämisestä, eikä siemenetkään välttämättä idä seuraavaksi kesäksi. Epäilen, että meillä se on peräisin vanhasta maaperästä, koska ilmaantuu pari-kolme vuotta syvemmältä kaivamisen jälkeen paikoihin, jotka jäävät kuivahkoiksi. Maa on joskus ollut kaupungin yhteistä laidunmaata, jonne on ajettu lampaat jne.
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
    2. Minulla harakankello kasvaa erittäin runsaasti. Sitä löytyy kasvimaalta, käytäviltä ja ihan joka paikasta. Ei ole paikallakaan aina niin väliä, siis suhteessa maan laatuun. Itsekseen annan sen levitä enkä kitke pois. Tosin viime kesänä kitkin, sillä se meinasi valloittaa kokonaan mansikoiden lavakaulusten ympäristön.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!